Vaari kertoi, että kun nukumme, hengityksemme noudattaa samaa rytmiä kuin aallot osuessaan rantaan. - Olipa tyyntä tai tai myrskyistä, aallot lyövät aina samassa rytmissä, hän sanoi. - Jos sinua pelottaa tai surettaa, hengitä meren tahtiin.
(Ote alkusanoista.)
Trude Teige: Isoisä hengitti aaltojen tahtiin, 337 s. - suom. ilm. 2026 - Morfar pustet med havet 2021 - suomennos: Saara Kurkela - kansi: Ville Laihonen - WSOY
Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Norjalainen laiva torpedoidaan Intian valtamerellä vuonna 1943. Konrad päätyy sairaalaan Jaavalle ja rakastuu siellä maannaiseensa, sairaanhoitaja Sigridiin. Lonkeronsa myös Aasiaan ulottanut toinen maailmansota kuitenkin repii heidät pian erilleen, ja he joutuvat japanilaisten vankileireille. Äkkiä elämässä on kyse vain selviytymisestä. Tapaavatko he enää koskaan?"
--------
Isoisä hengitti aaltojen tahtiin on Isoäiti tanssi sateessa -kirjan rinnakkaisteos.
- Vasta mummin, vaarin ja oman äitini kuoltua sain tietää, että mummi oli koko ikänsä kantanut suurta salaisuutta. (..) Sen jälkeen aloin miettiä, miksei vaarikaan ikinä kertonut, mitä oli tehnyt sodan aikana. Missä hän oli ollut ja mitä hänelle oli tapahtunut?
(Ote alkusanoista, Juni Bjerke 2021)
Lopussa on vielä Juni Bjerken jälkisanat.
Veljekset Sverre ja Konrad Bjerke ovat norjalaisella laivalla töissä. Anitra kuljettaa dieselöljyä Aasian ja Austaralia reiteillä.
- ... Konrad oli kiittänyt onneaan, että he olivat kaukana Euroopan sodasta. Niin väärässä sitä voikin olla. Hän ei olisi koskaan arvannut, että Japani liittyisi sotaan. Mutta kun oli kulunut vuosi ja kahdeksan kuukautta siitä kun saksalaiset miehittivät Norjan, japanilaiset pommittivat Pearl Harboria ja Yhdysvallat julisti sodan Japanille.
Sitten laivalla räjähtää. Japanilaiset valtasivat Anitran ja osa miehitöstä päätyy japanilaisten sukellusveneeseen. Osalle kävi toisin.
Signe Greven perhe oli muuttanut Kristiansundista Jaavalle kun Signe oli kymmenen. Nyt Signe on sairaalassa töissä ja sielläkin sota alkaa vahvasti näkyä.
Signeä hirvittää nykyinen meno, mutta tohtori Melrose rohkaisee elämänohjeellaan.
- Haluatteko kuullaa minun elämänohjeeni? Teen sen mikä on tehtävä, kestän sen mikä on kestettävä ja unohdan sen mikä on unohdettava, jotta selviäisin.
Signe yrittää suhtautua työhön ja elämääänsä rauhallisesti ja on iloinen kun on kohdannut sairastuvalla Konradin, joka oli pelastettu huonokuntoisena ja tuotu saamaan apua. Signe yrittää parhaansa saadakseen Konradin tervehtymään ja ajan kuluessa he huomaavat viihtyvänsä toisensa seurassa.
Työ sairaalassa on vaikeata, sillä sairastuvalla ei ollut lääkkeitä malarian, denguekuumeen, kurkkumädän tai punataudin hoitoon. Potilailla oli ripulia ja ruokamyrkytysoireita, auringonpolttamia ja lämpöhalvauksia.
Kaikki tämä oli kuitenkin vain alkusoittoa, sillä niin Signe perheineen kuin Konradkin joutuvat japanilaiselle vankileirille. Elo siellä on rankkaa ja Signe on huolissaan etenkin äidistään, joka ei ole koskaan joutunut tekemään työtä. Leirillä kaikki kynnelle kykenevät passitetaan tekemään pitkiä päiviä ruumiillista työtä. Lisäksi Signellä on huoli Konradista, missä mies on? Onko edes elossa?
Konrad puolestaan mietii, missä Sverre on. Oliko veli edes selvinnyt hengissä Anitran räjähdyksestä?
En paljasta enenmpää tarinasta. Miten Signen, Konradin ja Sverren lopulta käy?
....
Hyvä kuvitteellinen tarina, joka perustuu dokumentoituun tietoon, tositarinoihin, todellisiin tapahtumiin ja ihmisten kertomaan, ja monet kuvailemista tapahtumista ovat lasten, naisten ja miesten todellasia kokemuksia.
Romaani on rankkaa luettavaa ja sen tekee vielä rankemmaksi todellisuuspohja. Japanilaiset olivat raakoja ja kohtelivat vankeja huonosti. Vankileireillä ihmisistä puristettiin kaikki irti, kunnes kuolema koitti jossain tapauksissa. Työtä piti tehdä vaikka ei saa riittävästi ruokaa. Nälkä oli jatkuva seuralainen.
Rankkuudestaan huolimatta tarinassa ylläpidetään toivoa paremmasta elämästä eikä rakkauttakaan ole unohdettu.
Aivan mahtava kirja, jonka tarina on rankka ja surullinen, mutta myös toiveikas. Veikkaan romaanin päätyvän vuoden 2026 top-listalleni.
Pidän myös molempien kirjojen nimistä - Isoäiti tanssi sateessa ja Isoisä hengitti aaltojen tahtiin.
Kansi saattaa hieman hämätä, sillä se viittaa minusta romanttiseen viihdeteokseen, jollainen romaani ei todellakaan ole.
Suomennos on onnistunutta.
Suosittelen!!
P.S. Vajaa 900 norjalaista miestä, naista ja lasta oli toisen maailmansodan aikana japanilaisten vankina Kaakkois-Aasiassa ja Japanissa lähes sadalle leirille siroteltuina. (...) Kotiin palaajat pääsivät Norjaan vasta kauan sen jälkeen kun rauhan nostattama huuma oli jo laantunut. Monilla oli fyysisiä ja psyykkisiä vammoja, jotka vaivasivat heitä loppuelämän... (...) Vasta vuonna 2001 suurkäräjillä päätettiin, että näille lapsille, naisille ja miehille maksettaisiin erityistä korvausta.(...) Moni heistä oli jo ehtinyt menehtyä. Tämä on häpeätahra maamme historiassa.
- Trudi Teige Kiitos-sanoissaan 2021 -
++++++
Kirjailija, toimittaja, tv- juontaja
Trude Teige, synt. 1960 Herøy, Norja.
"Isoäiti tanssi sateessa" -kirjaa on myyty norjassa 70 000 kpl ja se oli bestseller-listalla vielä 7 vuotta ilmestymisen jälkeen.
*****
Ilmestyneet suomennokset:
Isoäiti tanssi sateessa 2025 - Isoisä hengitti aaltojen tahtiin 2026
Linkki: Isoäiti tanssi sateessa
(Bonuksina: Fiona Valby: Sypressisokkelo ja Virginie Grimaldi: Hyvä elämä)
Kirjailija on kirjoittanut myös dekkareita. Olisi todella mielenkiintoista tutustua Kajsa Coren -sarjaan. Dekkareita löytyy Storytelistä 6 osaa. Toivottavasti näitä joskus suomennetaan.
Ennen näitä kuitenkin odotan Isoäiti -trilogian seuraavaa osaa, Isoäidin uskomattomat ystävät (suora käännös), joka ilmestyy Ruotsissa marraskuussa 2026. Oletan, että ainakin tämä osa suomennetaan. Romaani perutuu tositapahtumiin ja on itsenäinen jatko-osa.
Kommentit
Lähetä kommentti