Liekki on yhtä aikaa hauras ja voittamaton. Käsien taputus sammuttaa sen, mutta se voi myös palaa lannistumatta koko yön kestävän kesäsateen jälkeen, ja niin kauan kuin se palaa, on toivoa.
Tapaturmani takia en pysty vielä kirjoittamaan kuin lyhyitä arvioita. Niinpä sisältökuvauskin on osittain kustantajan sivuilta. Osittain, sillä uskaltauduin hieman muokkaamaan tekstiä, sillä mielestäni kuvauksessa paljastetaan liikaa:
"Trilogian avausosa Tanskan jännityskirjallisuuden kärkinimeltä. Poliisi Mia Thiel-Jensenin tarinaa 1980-luvulta vuoteen 2001 seuraava Yksi pisara on rikoskirjallisuuden parasta antia. Jännittävän tarinan ohella Gazan perehdyttää lukijansa dna-tutkimuksen kehitysharppauksiin. Tanskassa bestselleriksi nopeasti kivunnut dekkari viestii, miten kohtalokkaan jäljen henkirikos jättää uhrin läheisiin.
Tanskassa Själlannin saarella asuvat Finn ja Merethe adoptoivat lapsen Etelä-Koreasta. Hän saa nimekseen Mia. Viisitoista vuotta myöhemmin äiti Merethe katoaa jälkiä jättämättä.
(...)
Lukion jälkeen Mia hakeutuu poliisikouluun ja tähtää rikoskonstaapeliksi. Naisia alkaa kadota... Mia uskoo, että hänellä on viimein mahdollisuus selvittää äidin tapaus"
----
Kirjailijan sanotaan olevan Tanskan dekkarimaailman kärkinimiä, mutta en ole aiemmin kuullut Gazanista. Bestselleriys ei vielä takaa, että juuri minä olisin kirjasta haltioissani. Olenko?
En ole niin paljon kuin olisin halunnut. Ensinnäkin alku on turhan verkkainen.
Hitaahkon alun jälkeen tarina harppaa ja ollankin jo Mian poliisivuosissa. Ammattiin valmistumista käsitellään vain muutaman sivun verran ja sitten Mia onkin heti jo rikospoliisina käsittelemässä katoamistapauksia.
Rakenne onkin erikoinen, sillä parin sadan sivun verran kerrotaan Mian lapsuudesta ja nuoruudesta, kunnes päästään poliisivuosiin. Alku onkin melkein kuin lukisi proosateosta.
Onneksi hitaan alun jälkeen tarina paranee loppua kohden, kunnes päättyy mielenkiintoiseen kohtaan.
Tarina tuntuu aina vain jatkuvan ja mukaan tulee uusia teemoja.
Kaipasin tiivistystä ja mietin, että tarinasta olisi saanut ehkä kaksi kompaktia kirjaa. Ensimmäinen osa olisi pureutunut Mian lapsuusaikaan, (joka itsessään on kiinnostava) ja silloin tapahtuneisiin rikoksiin, kuten adoptioäidin kohtaloon.
Toisessa osassa Mia olisi voinut ratkoa uusia tapauksia ja läpikäydä äitinsä kohtaloa, jota on tutkittava salaa, sillä muuten Mia olisi siirretty jutusta pois.
Onko Tanskan poliisissa sellaisia ammattinimikkeitä kuin vararikostarkastaja, vararikoskomisario, yleisjohtaja? Kysyn koska en tiedä, enkä ole aiemmin törmännyt. Salpapussi kuulosti oudolta, vaikka oikein onkin. Minigrip-pusseista yleensä puhutaan. Mutta "paras" käännössana on epävastaus! Sellaista sanaa ei liene olemassakaan. Olisi voinut käyttää esimerkiksi sanaoja "epämääräinen vastaus".
Eri aikatasoissa kulkevassa kirjassa on rikostutkinnalla käytössään uusia tekniikoita, nimittäin DNA ja kasvitieteen käyttö. Näitä on osattu hyödyntää tarinassa hyvin.
Mitäköhän paperia (kuin kopiopaperia) on käytetty, sillä kirja painaa tolkuttoman paljon, vaikka on pokkari?
Vaikkei "Yksi pisara" ihan täysillä minulle kolahtanut, niin suosittelen tutustumaan.
Ja kyllä minua kiinnostaa lukea toinen osa, sillä loppu antaa viitteitä tulevista, mahdollisesti jännittävistä tapahtumista.
E-kirja löytyy myös ja äänikirjan lukee Karoliina Kudjoi, kesto: 16 t 5 min.
+++
Kirjailija, biologi
Sissel-Jo Gazan, synt. 1973 Aarhus/Tanska
***
Ilmestyneet suomennokset:
Mia Thiel-Jensen -sarja:
Viimeinen pisara 2026
---
Kustantajalle kiitos ennakkolukukappaleesta! Kirja ilmestyi 3.2.2026.
Kommentit
Lähetä kommentti