Kaisa Viitala: Klaanin vieraana, 1. osa

 

Agnes pyyhkäisi silmiään. Hän tunsi itsensä niin hylätyksi ja niin surkeaksi, että olisi tahtonut käpertyä uudelleen vällyjen alle. Hän olisi voinut tehdä niin, tuskin kukaan olisi sitä matkan jälkeen ihmetellyt. Mutta jalkaa särki nyt jo lähes sietämättömästi, hänen oli pakko nousta ja koettaa liikuttaa sitä.

(Ote 1. luvun alkupuolelta.) 

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana, 460 s. - ilm. 2024 - 1. Nummien kutsu - kansi: Timo Numminen - Karisto

Agnes Hunter on arvostetun perheen ainoa lapsi. Valitettavasti Agnes on syntynyt jalkavaivaisena, mutta saa silti vanhempiensa täyden huomion ja kasvaa rakastettuna. Agnes on yksinäinen tyttö, joka ei pääse ulos ilman apua eikä kavereitakaan oikein ole, sillä Agnesin kanssa ei voi juosta eikä telmiä.

Aika kuluu ja vanhemmat vievät tytärtään kirkkoon, puistoajeluille ja joskus myös kutsuihin.
- Se aiheutti kuitenkin yleistä paheksuntaa, sillä eihän vaivaisia tavattu esitellä julkisesti.

Herra Hunter on hallituksen palveluksessa ja on edennyt virkamiesurallaan nopeasti. Sitten isä saa määräyksen matkustaa Uuteen maailmaan (Bostoniin) raportoidakseen itarannikon siirtokuntien taloustilanteesta suoraan parlamentille. Matka kestäisi ainakin kaksi vuotta ja sen takia Angus Hunter saisi ottaa perheensä mukaan. Ensin Agnes ilahtuu, sillä nyt olisi tilaisuus nähdä maailmaa, mutta sitten neito pettyy, sillä:
- Agnes ei kestäisi viikkojen merimatkaa laivalla, eikä häntä muutenkaan voitaisi viedä Uuden maanilman alkeellisiin oloihin.

Agnes päätyy Colin-sedän, Emily-tädin ja serkkunsa Lilyn luo Edinburghiin Skotlantiin. Agnes oli tavannut sukulaisensa kerran elämänsä aikana ja siitäkin on jo kymmenen vuotta. Muistot sukulaisista ovat hatarat, mutta Lilyä ei voi unohtaa. Tämä oli ollut ilkeä pieni riiviö, joka aikuisten selän takana teki pilaa vammaisuudesta ja sieppasi Agnesin parhaat lelut tietäessään, ettei kukaan voisi tulla perään.

Mutta ei auta, Skotlantiin on lähdettävä. Siellä käy juuri niin kuin Agnes oli uumoillut. Vastaanotto oli näennäisen ystävällinen eikä Lily ollut mitenkään parantanut käytöstään. Onneksi Emily-täti ja Millie-palvelija ovat mukavia. 

Erään kerran perhe kutsutaan tanssiaisiin kaupungin arvostetuimman raatimiehen kotiin. Sinne on kutsuttu myös nuori, komea ja varakas ylämaalaispäällikkö Gilleshielin Fingal Mac Torrian.

- Gilleshiel tulee kaupunkiin liikeasioissa, mutta ei koskaan jätä väliin huvituksia. (...) Hän tanssii harvoin, ja siksi kaikki tytöt toivovat pääsevänsä juuri tällä kertaa hänen parikseen... Ja illalliselle hän valitsee seurakseen sievimmän tytön. 

Mitä sitten tapahtuukaan? Tilaisuuden emäntä, Charlotten äiti, oli tulossa Fingal MacTorrianin kanssa lattian poikki kohti Agnesia. Tytön sukulaiset yrittävät estää miestä esittäytymästä Agnesille ja yrittävät viedä tämän pois tanssiaisista. Fingal ei kuitenkaan suostu moiseen ja lopulta vastaväitteistä ja tyttöjen kateellisista katseista huolimatta Fingal pyytää Agnesin seurakseen illallispöytään. Agnes päättää, että tuttavuus saa jäädä tähän. Kuinka väärässä hän olikaan.

Mutkikkaiden tapahtumien ja jopa kohtalokkaan valheen jälkeen Agnes päätyy viettämään talvea MacTorrianin suvun linnassa. Fingalin Ailsa-sisko oli toivonut saavansa seuraneidin mukaansa linnaan, joka sijaitsi kaukana nummilla.

- Gilleshielin väellä oli ollut huoneisto Edinburghissa vuosikymmeniä. Fingalin isä oli hankkinut sen kauan ennen kapinaa todettuaan, että joutui käymään pääkaupungissa säännöllisesti  sekä liikeasioittensa että Jakobiittien juonittelujen vuoksi.

Fingalin isä ja äiti ovat aikoinaan joutuneet lähtemään maanpakoon ja vanhin poika on kuollut, niinpä klaanin päällikkyys oli siirtynyt Fingalin harteille. Fingal asuu siskonsa kanssa osan vuotta kaupunkiasunnossa klaanin asioita hoitaen ja talvaikauden he ovat kaukana Ylämaalla suvun linnassa. 

Linnassa asuessaan Agnes saa huomata, ettei klaanin päällikkyys ole itsestään selvä, vaan siitä joutuu tarvittaessa taistelemaan. Ajan kuluessa neito tutustuu hieman paremmin Fingaliin, joskaan ei suunnittele yhteistä tulevaisuutta, sillä eihän raajarikko voisi mennä naimisiin, saati tehdä lapsia. Tätä on tolkotettu Agnesille koko hänen elämänsä ajan, mutta saahan sitä haaveilla.

.......

Onpa viihdyttävä ja sujuvasti kirjoitettu tarina. 1700-luvusta on mukava lukea ja verrata mielessään aikaa silloin ja aikoja myöhemmin. Kirjailija tekemä taustatyö ja historioitsijan ammatti käy selvästi ilmi tarinasta. Mietin jopa onko Viitala useinkin vieraillut kirjan tapahtumapaikoilla, Edinburghissa ja etenkin Ylämaan nummilla. 

Hahmot ovat mielenkiintoisia ja Agnesille raajarikkoisuus (kirjailijan itse käyttämä sana) tuo omat haasteensa. Ja hyi, miten keppiä käytävästä Agnesista puhutaan rumasti päin naamaa ja selän takana. Lily on yksi pahimmista ja ilkeimmistä parjaajista. 

Oma suosikkihahmoni on palvelijatar Millie, joka on henkeen ja vereen aina Agnesin puolella ja suojelee tätä jopa niin paljon, että tarvittaessa nukkuu Agnesin huoneessa oven edessä lattialla. 

Tarina on osin myös ennalta-arvattava, kuten viihdekirjallisuudessa usein, mutta myös hippunen jännittävyyttä ja yllätyksiäkin on.

Yksi asia hieman häiritsi, nimittäin se, että Agnesin rampuutta, kipuja ja linimentin jalkaan hieromista on aika paljon. Vammaisuus on asiantuntevasti kirjoitettu, eikä ihme, sillä kirjailija on itse liikuntarajoitteinen ja kärsinyt rajuista kivuista vuosikymmenien ajan.

Luin netistä, että kirjailijaa oli jännittänyt voidaanko viihderomaanissa hyväksyä vammainen päähenkilö. Turha huoli.

Tekstissä käytetään jonkin verran gaelin kielisiä sanoja ja sanontoja. Millie ainoana puhuu murretta. Jotkut sanat arvasin tekstistä, mutta jotain jää hämärän peittoon. Yksi paljon käytetty sana on ghillie. Sanan merkitys on selvä, mutta googlasin silti:

Gaelin kielisen gillie-sanan alkuperä on myöhäiseltä 1500-luvulta Skolannista ja se tarkoitti kaveria tai palvelijaa. Historiallisesti termiä on myös käytetty Skotmannin Ylämaan päälliköiden avustajista tai sotapäälliköistä puhuttaessa adjutenteista.
(Lähde: Wikipedia.)

Viihdyttävä ja mukaansatempaava romaani, joka ei ollut niin imelä, joksi ensin luulin, saa odottamaan toista osaa, jonka äskettäin varasin kirjastosta. Harmillisesti olen vasta sijalla 40, joten tovin joudun odottamaan. Valitettavasti kolmatta osaa ei voi vielä varata kirjastosta.

Kirjasta on myös e- ja äänikirjaversiot. Lukijana Emma Louhivuori, kesto 15 t 32 min.

Valtavat portit, joilla linna saatiin suljettua ulkomaailmalta, olivat nyt kutsuvasti levällään, pihalla häälyivät varjot ihmisten kulkiessa soihtujen editse, ja ikkunoista pilkotti valo lupaillen lämmintä vuodetta ja tukevaa ateriaa.

++++++
Kirjailija, viestintäsuunnittelija ja historioitsija

Kaisa Viitala, synt. 1974 Lapualla, asuu Seinäjoella.

Kuvattu lokakuussa 2024 Helsingin Kirjamessuilla. Pahoittelen kuvan huonoa laatua. Kirjailijat istuivat  ison screenin edessä, joten parempaa kuva en pystynyt ottamaan. Olisi pitänyt jäädä ottamaan kuva myöhemmin.

****
Ilmestyneet teokset:

Nummien kutsu -sarja:
Klaanin vieraana 2024 - Klaanin suojeksessa 2025
Tulossa: Klaanin tulevaisuus ilm. maaliskuussa 2026.

Klaanin vieraana on voittanut viime vuonna Storytel Awards -äänikirjapalkinnon Romantiikka ja feelgood -kategoriassa. Onnea!

Lisäksi on ilmestynyt seuraavat sarjat:

Kerällä, Ylämaa, Hullut luokat, Betty-kirjat, Betty-sarjan spinoo-tarinat, Laura,-kirjat. Lisäksi näytelmiä ja historiallisia tutkimuksia plus yksittäisiä romaaneja.

Kaisa Ikola -nimellä on ilmestynyt lukuisa määrä kirjoja. Ohessa linkki kirjailijan kotisivuille, josta voit bongata yo. sarjat kirjoineen ja lukea niistä lisää:
Kaisa Viitala/Kaisa Ikola
 -----

Kiitos kirjasta, jonka sain Helsingin kirjamessuilla 2024, jolloin olin kuuntelemassa muutamia kirjailijoita, kuten Kaisa Viitalaa.