Alena Mornštajinová: Hana

 

Ihmiset tarkkailivat sanomatta sanaakaan, aivan kuin eivät voisi uskoa radiosta kuulemiaan uutisia todeksi ja halusivat todistaa epäonneaan omin silmin, kunnes he alistuneina, pää synkkiin ajatuksiin painautuneina, hattu tiukasti päähän painettuna, läpimärkinä ja täynnä pelkoa tulevaisuudesta palasivat kotihinsa.

(Maaliskuu 1939)

Alena Mornštajinová: Hana, 350 s. - suom. ilm. 2023 - alkup. ilm. 2017 - suomennos: Susanna Räty - kansi: Risto Viitanen - Kairaamo

Kirja jakautuu kolmeen osaan: Minä, Mira 1954 - 1963 / He ennen minua 1933 - 1945 /Minä, Hana 1942 - 1963. Pääosassa ovat Mira ja Hana ja Hanan Elsa-äiti.

Mira helmikuussa 1954: Sinä vuonna kun täytin yhdeksän, ja kun elämäni muuttui ihan kokonaan, talvi oli kauniin valkonen ja jäätävän kylmä, mutta tuntui jo helmikuussa kestäneen ikuisuuden.

Perheessä on kohta yhdeksän täyttävä Mira, pikkusisarukset Ota ja Dagmára, Rosa-äiti,  kelloliikkeessä työskentelevä isä sekä äidin Hana-sisko, jota Mira pelkää ja isä inhoaa. 
Eletään vuotta 1954 Tšekkoslovakian Meziříčissä kun kaupunkia alkaa riivata lavantautiepidemia. Miran sisarukset, vanhemmat ja Hana-täti on viety sairaalaan, josta palaa vain Hana-täti.

Kiltti Ivana-täti ottaa Miran luokseen asumaan. Perheen lapset, tyttö ja poika, ovat nyt maaseudulla, mutta kun he palaavat, alkaa lasten sota. Ida vihaa Miraa enemmän kuin ketään muuta ja tekee kiusaa ja ilkeyksiä sen kun kerkiää. Gustav-poika komppaa aluksi siskoaan, muttei ole niin ilkeä. Lopulta yhteiselosta ei tule mitään, vaan Mira pitäisi sijoittaa muualle. Niinpä Hana-täti tulee hakemaan tytön.

Elo ei ole helppoa, sillä
-... Hana poistui asunnostaan vain hakemaan leipää. Juurikaan muuta hän ei ostanut. Päivät pitkät hän istui tuolilla, mursi silloin tällöin leivästä palan ja laittoi sen suuhunsa.

Hana on kovin laiha, posket ovat kuopalla, sillä hampaat olivat lähteneet ja silmissä on kuollut katse.  Tädin jalat olivat murtuneet ja aina turvoksissa ja kipeät. Mira yrittää puhua Hanalle, mutta tämä ei vastaa ja kun lapsen puheet alkavat ärsyttää, marssii täti huoneeseensa ja pistää oven kiinni. Umpimielistä tätiä ei kiinnostaa mitä Mira tekee tai missä on.

- "Miksi pukeudut vain mustaan?" minä vänkäsin. "Ja miksi et edes tervehdi, kun menet kauppaan? Miksi istut aina vain täällä?"

Kerran sitten Mira kysyy kohtalokkaan kysymyksen: "Mitä tarkoittaa, että on juutalainen?" Täti ei vastaa, vaan kääri hihansa, paljastaa käsivarren tatuoidun numerosarjan, keskeytttää työnsä ja menee taas omaan huoneeseensa.

Siitä alkoi Miran ja Hana elämä. Ja aikaa myöten Mirallekin selviää mitä juutalainen tarkoittaa.

II osa 1933 - 1945 kertoo Hanan ja Rosan Elsa-äidistä, joka miehensä kuoleman jälkeen ryhtyy opettelemaan kaupanpitoa, joka oli aiemmin hänen miehensä vastuulla.

Nuorella Hanalla on tuolloin paljon tulevaisuuden suunnitelmia, kun taas Rosa on hiljaisempi ja vähempään tyytyväisempi. Sitten Hana ihastuu. Kohde on ammattisotilas, joka tarvitsisi varakkaan morsiamen. Naimaluvan saa vain esimieheltä ja ainoastaan jos morsiamella on riittävät myötäjäiset. 

- Hanan äidillä Elsa Heleróvalla oli torin laidalla talo, jonka alakerrassa oli kaupungin ainoa paperikauppa, ja tuloja vielä  kahdesta muusta vuokralla olevasta liiketilasta.

Suhteen solmimisessa on vain yksi suuri mutta ja se on Hanan juutalaisuus. Mahtaako mies uskaltaa avioitua juutalaisen kanssa? 

Olojen vaikeutuessa ihmiset alkavat miettiä maasta muuttamista, myös Elsa. Esteitä tuntuu kuitenkin olevan rutkasti, talo pitäisi vuokrata ja kaupalle pitäisi tehdä jotain. Lisäksi Rosalla on vielä koulu hieman kesken, samoin on laita Hanan opettajaopintojen. Kaikki pitäisi jättää Englantiin muuttaessa, eikä Elsa hennoisi jättää aviomiehensä hautaakaan. Kuka sitä sitten hoitaisi?

Hana puolestaan ei saata unohtaa nyt rintamalla olevaa poikaystäväänsä, joka pitäisi jättää. Jos he menisivät naimisiin, niin huolisikohan pojan perhe Hanan luokseen asumaan? Äiti ja Rosa voisivat muuttaa Englantiin.

Koittaa aika, että ensin Elsan taloon muuttavat vanhemmat ja myöhemmin tulee lisää juutalaisperheitä Saksan ottamilta alueilta. Mutta tämä on vasta alkua, sillä kun Puolan oli hyökännyt ja sota virallisesti alkanut, koittaa juutalaisille ankeat ajat.
- Kaikki alkoi kiellolla käydä elokuvissa ja teattereissa. Kuppiloissa ja ravintoloissa juutalaisille piti varata oma alueensa... 

Seuraavaksi tuli ulkonaliikkumiskielto iltaisin kahdeksan jälkeen ja ihmiset alkoivat varoa toisiaan, sillä jotkut olivat ilmiantajia. Mutta kaikki tämä oli vain alkusoittoa.  Ensin väkeä aletaan siirtää ghettoihin ja sitten Gestapo ryhtyy toimimaan todenteolla ja juutalaisten junakuljetukset alkavat. Ihmisille sanotaan, että kuljetuksien tarkoituksena on siirtää juutalaiset idemmäksi rakentamaan omaa kaupunkia.

Lopulta Hanakin joutuu keskitysleirille. Kuten kirjan alussa kerrotaan Hana tulee sodan jälkeen takaisin, mutta tuleeko perheestä muitakin?

 III osassa kerrotaan pääosin Hanasta 1942 - 1963.

Vuonna 1942 Hanan perheelle oli yllätys etteivät he päässeetkään Hitlerin juutalaisille perustamaan kaupunkiin, jossa olisi voinut elää sota-ajan rauhassa. He joutuivatkin aivan toisaalle, ja samalla perhe hajaantui.

- "Nähdään taas kotona, kun tämä kaikki on ohi."

Kolmas osa kertoo siitä minne Hana joutui ja mitä tekemään henkensä pitimiksi.

Hanaa vaivaa ainainen pelko, jatkuva nälkä, suru ja yksinäisyys.  Olisiko sittenkin parempi kuolla, Hana tuumii.

Kesällä 1945 Hana pääsee palaamaan kotikaupunkiinsa. Naisella  ei kuitenkaan ole minkäänlaista elämäniloa. Lähellä olevat henkilöt yrittävät parhaansa mukaan auttaa, mutta Hanasta ei ole jäljellä kuin kuoret.

- Sielua, joka tekee ihmisestä ihmisen, ei minussa enää ollut.

Maailma muuttui, mutta se ei olisi voinut vähempää kiinnostaaa Hanaa, joka yrittää vain selviytyi yhdestä päivästä ja sitten toisesta. Rankka menneisyys ei jätä Hanaa rauhaa eikä hän pysty unohtamaan näkemäänsä ja kokemaansa. Mikä on Hanan kohtalo?

Kauniis tarina, joskin raskas, surullinen ja koskettava. Kaikki kolme osaa nivoutuvat hyvin yhteen. Eikä ole paljastus, että Hana selviää hengissä sodan kauhuista Tämä käy ilmi heti ensimmäisestä luvusta. Hienosti kirjoitettu tarina kolmesta sukupolvesta ajalla  1933 - 1963. Ei ihme, että teos on voittanut lukuisia palkintoja.

Tšekkiläiseen kirjallisuuteen törmää harvoin, siksi oli mielenkiintoista tarttua Hanaan.

Paitsi, että teos on rankka, niin siinä on myös toiveikkuutta. Oli hienoa lukea miten Mira ja Hana selviävät elämässä ennen ja jälkeen sota-ajan ja miten Miran ja Hanan välinen suhde, joka oli aluksi välinpitämätön, alkaa pikkuhiljaa muuttua.

Hana on hahmona koskettava, eikä voi muuta kuin olla surullinen hänen puolestaan. 

Kirjassa puhutaan myös keskitysleireistä ja ghetoista, mutta niiden kuvailu on aika vähäistä, sillä ihmiset ovat tärkeämpiä.

Alena Mornštajinová kirjoittaa niin hienosti, että täytyy lukea myös Hiljaiset vuodet (2024). Hana on upea romaani, suosittelen lukemaan!

Kirjasta ei ole suomeksi e- eikä äänikirjaa, vain englanninkielinen e-kirja.

Vesi joessa oli viime päivien aikana noussut, virtaava vesi oli peittänyt kivet, joiden huiput tavallisesti pilkottivat vedenpinnan yläpuolella, ja rannalla olevat puut näyttivät ilman lehtiään ihan luurangoilta, jotka riutuneilla käsillään kurottelivat leipäpalaa.

P.S. Kirjassa puhutaan usein sukkahousuista, jopa keskitysleirillä Hanalle annetaan sukkuhousut puettavaksi päälleen. Varhaisimmat sukkuhousumallit olivat olemassa jo 1950-luvulla ja jo sota-aikana oli jonkinlaisia, niin tuskin niitä oli tuolloin vielä sosialistisessaTšekkoslovakiassa (saati keskitysleireillä) kalliin hinnan tai saatavuuden takia. Löytämäni tiedon mukaan Tšekkoslovakiassa ensimmäiset sukkahousut ilmestyivät markkinoille 1960-luvulla ja yleistyivät vasta 1970-luvulla.

+++++

Kirjailija,kääntäjä
Alena Mornštajinová, synt. 1963 ja asuu edelleen Valašske Meziríčín kaupungissa Tšekkoslovakiassa.
Kirjailija on kirjoittanut kuusi romaania ja kolme lastenkirjaa ja teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Hana on ensimmäinen suomennos.

*****
Ilmestyneet suomennokset:
Hana 2023 - Hiljaiset vuodet 2024