Mustonen: Matriarkka & Tuikka: Pojat jotka katosivat, Kari: Vedestä ja surusta & Tuominen: Tiikerihai
"Menestyssarjan koskettava huipennus kuvaa vahvoja naisia Suomen historian käännekohdassa.
1807. Frugårdin uusi uljas päärakennus on vihdoin valmis. Hedda Noora tyttärineen on valvonut rakennustöitä, sillä aviomies Adolfia ovat työllistäneet Viaporin kiihtyvät varustelutoimet.
Juuri kun kartanossa näyttää alkavan valoisampi vaihe, puhkeaa Suomen sota. Venäjän joukot vyöryvät rajan yli ja piirittävät Viaporin. Sodan kurimuksessa Hedda Noorasta kehkeytyy neuvokas matriarkka, johon muut turvautuvat, kun vuosisatainen yhteys Ruotsiin katkeaa ja on sopeuduttava elämään Venäjän keisarivallan alla.
Entä miten käy suuren rakkauden, kun Adolf palaa kotikartanon rauhaan?"
Hm, en oikein päässyt tämän osan makuun, mutten osaa sanoa miksen. Olen pitänyt eniten 1. osasta Kasvattitytär.
Alussa on jälleen pitkähkö henkilöluettelo, joka on ok paperikirjaversiossa, mutta puuduttava kuunnellessa.
Plussana on lopussa oleva 1800-luvun sanasto-osuus.
Trilogia pohjautuu Eleonora Lillhööin (1758-1833) elämänvaiheisiin enonsa Anders de Brucen ja hänene vaimonsa Hedvig Juliana Nordenskiöldin kasvattityttärenä, Nordenskiöld-suvun miniänä ja Frugårdin kartanon emäntänä.
Lukija ok ja sopii hyvin historiallisiin tarinoihin.
Kirjailija, tutkija, käsikirjoittaja
Enni Mustonen (pseud - oik. Kirsti Manninen), synt. 1952 Seinäjoella. Mustonen on julkaissut toistasataa kaunokirjallista romaania ja teoksia on myyty yli miljoona. Tuotantoon kuuluu romaanien lisäksi mm. lastenkirjoja,historiikkeja, dekkareita (Jouko Raivion kanssa), näytelmiä ja onhan kirjailija ollut mukana kirjoittamassa myös Hovimäkeä.
Kannattaa googlettaa, jos tuotanto kiiinnostaa.
******
Ilmestyneitä teoksia on paljon:
romaaneja vuodelta 1984 alkaen (Maitotyttö), Koskivuori-sarja, Järjen ja tunteen tarinoita -sarja, Pohjantuulen tarinoita -sarja sekä ehkä se kuuluisin eli
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja, joka päättyi kymmenenteen osaan 1960-luvulle:
Paimentyttö 20213 - Lapsenpiika 2014 - Emännöitsijä 2015 - Ruokarouva 2016 - Ruokarouvan tytär 2017 - Taiteilijan vaimo 2018 - Sotaleski 2019 -Pukija 2020 - Näkijä 2021 - Tekijä 2022
Rouvankartanon tarinoita -trilogia
Kasvattitytär 2023 - Kartanonrouva, 2024 - Matriarkka 2025
(Bonuksena Virpi Hämeen- Anttilan: Sarastus, 1. osa)
Kartanonrouva, 2. osa
(Bonuksena: Marika Tudeer: Lähteen rannalla elämä, 1. osa)
.....
(Ote 1. luvun alusta.)
Timo J. Tuikka: Kylä josta pojat katosivat, 512 s. - ilm. 2025 - kansi: Jussi Jääskeläinen - Storytelin äänikirja - kesto: 18 t 50 min. - lukija: Pertti Koivula - Docendo
Sisältöesittely kustantajan sivuilta:
"Pieni Lapinkylä oli talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan suurin kärsijä. Miinoilla viljellyn ja traumoilla lannoitetun luoteislappilaisen kylän poikien surmankierre ei päättynyt sotiin. Kaamoksen loputon pimeys kutsuu karun kairan poikia puoleensa sukupolvesta toiseen.
- Kun Tunturi-Lappi-lehden päätoimittaja lähtee Lapinkylään haastattelemaan käsivarren vanhinta miestä Kyyryä, pieni henkilökuva laajenee kolossaaliseksi kuvaukseksi kylästä ja sen mieskohtaloista 1930-luvulta 2020-luvulle. Arktisessa kulttuurien pakastearkussa toisiinsa kiinni jäätyvät vuosisadan suuret aatteet natsismista korpikommunismiin ja lestadiolaisuudesta massaturismiin.
- Talvisodan lihamyllystä aivot sulattavaan someaikaan poikakuolleisuutta yhteen punova romaani on kertomus vireästä kyläyhteisöstä, joka tuhoutuu Lapin sodassa mutta nousee uuteen kukoistukseen ennen salakavalampaa hiipumistaan. Yöttömän yön aurinko, kahdeksan vuodenaikaa ja kylän onnen aikakaudet tuovat valoa romaanin pimeyteen.
- Kylä josta pojat katosivat on maagisen inhorealistinen ja hirtehishumoristinen ruumiinavaus lappilaispoikien elämästä ja sen vaarallisuudesta eri aikakausina."
Uskomattoman värikästä ja humoristista tekstiä. Hyvät tarinat, jotka ulottuvat 1930-luvulta aina 2020-luvulle asti. Yksi tämän vuoden parhaimmista proosateoksista.
Teoksen alku:
"Varoitus:
Kirja sisältää eri aikakausien ihmisjulmuutta, entisaikojen epäkorrektia kielenkäyttöä ja kuvottavan laajan henkilögallerian.
Tunturilappilainen tositarina on kirjoittajan näkemys siitä,
mitä Lapinkylässä tapahtui 1939–2024. Henkilöhahmojen
mahdolliset yhtymäkohdat Lapinkylän todellisiin asukkaisiin
ovat puhdasta sattumaa ja niin edelleen."
Lukija on juuri sopiva tähän kirjaan. Murrekin soljuu vaivatta.
++++
Kirjailija, kolumisti, käsikirjoittaja, vapaa toimittaja
Timo J. Tuikka, synt. 1975 Oulussa.
Tuikka on kertonut oppineensa rehevän kielenkäytön ja herroille irvailemisen perineteen asuessaan lapsena ja nuorena Luoteis-Lapissa Muoniossa.
****
Ilmestyneitä teoksia:
Kekkosen takapiru: Kaarlo Hillilän uskomaton elämä 2011 - Vuosisadan sankarit ja pelurit (tieto) 2015 - Täysistunto (huussiesseekokoelma) 2018 - Kekkosen salaiset päiväkirjat 2020 - Vitutuksen voima - Suomalaisen katkeruuden historia 2022 - Pojat jotka katosivat 2025
-----
Terve nainen ja sairas nainen, he asuvat molemmat minussa; kilpailevat tilasta, eivät mahdu samaan kehoon. Minä joudun raahaamaan sairasta naista kaikkialle. Ja kuitenkin: en olisi täällä ilman häntä.
Matka limittyy sairauskertomuksen kanssa, kun 27-vuotiaana sairastettu pahanlaatuinen rintasyöpä nousee menneisyydestä uudelleen koettavaksi. Radikaalien hoitojen keskellä nainen suunnittelee hautajaisiaan ja opettelee vieraaksi muuttunutta kehoaan.
Mutta sitten pitäisikin elää kokonainen elämä.
Vedestä ja surusta on tarina luopumisesta ja rajallisuudesta, sattumanvaraisuudesta ja vääjäämättömyydestä. Islannin karu luonto laajenee kuvaukseksi ihmismielestä, kerronnan lempeä ote kylvettää ja hoitaa.
Teokselle myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto vuonna 2024."
....
Kirjaa aloittaessani en muistanut mistä se kertoisi, siispä yllätyin kun vastassa oli teos, joka onkin sairaskertomus. Ehkä en sen hetkisen mielentilani takia jaksanut innostua rintasyövän kuvauksista ja sen hoidoista, sillä niitä oli makuuni liikaa. Kirja saattaa kuitenkin olla avuksi ja lohduksi rintaasyöpään sairastuneille.
Karin tapa kirjottaa antaa viitteitä siitä, että tulevaisuudessa saattaa olla tulossa hyvää prosaa, sillä kieli on kaunista ja samoin kuin kuvaukset Islannista.
Kirjailija, teatterilavastaja
Ilmestyneet teokset:
Vedestä ja surusta 2024
--------
"On olemassa perheitä, joissa lapsille luetaan iltasatuja, ja perheitä joissa ne korvataan äidin itsemurhauhkailuilla. Perheitä, joissa lapsi peittelee äitinsä nukkumaan.
Ne ovat hyviä iltoja. Silloin äiti ei lyö, ei naulaa anopin ovea kiinni eikä aloita vallankumousta täräyttämällä kuokalla Mossen ikkunoita säpäleiksi.
Tiikerihai on ronski ja hurja kertomus äidin ja tyttären oudosta riippuvuussuhteesta. Se kertoo rappiotilaa pyörittävästä alkoholistiäidistä ja tyttärestä, joka kasvaa melkein äitinsä kaltaiseksi janotessaan tämän hyväksyntää. Tyttärestä, joka päättää lähteä ja silti palaa aina."
Harvoin törmää kaunokirjalliseen teokseen, joka on näin täynnä kirosanoja, alapään sanoja yms. Sanojen käyttö on niin runsasta, että yök. Ohessa pieni malliesimerkki:
- Mitä sä Hilkka olet muuten juonut? naapuri kysyi.
- Pikkuisen Championia, äiti tunnusti. - Saatana kun se perkeleen vanha vittu taas laahaa ittensä navetalle hinkkansa kanssa ja alottaa: "Meidän Mauno...", niin mä pamautan sitä vipstonkilla ottalohkoon ja sanon, että siinä on sun poikas, samanlaisia huoria ootte kaikki!
Tiikerihaista sanotaan, että se perustuu Tuomisen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin. Huh, huh.
Tämä perhehelvetistä kertova kirja ei ole minun makuuni, mutta ei Tiikerihai kylmäksi jätä. Onko parempi, että puhutaan kuin ettei puhuta ollenkaan? Jostain luin, että kirjaa pidetään hauskana, mutta minua ei naurattanut pätkääkään.
+++++
Kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja
Taija Tuominen, synt. 1962 Hauhossa.
****
Ilmestyneitä teoksia:
Tiikerihai 2000 - Taskunovellit 2013 - Marilyn, Marilyn (tarinoita) 2017 - Kuningaskobra 2019
Lisäksi muutamia ammatillisia teoksia.
......
Äänikirjasovelluksen maksan itse.
Kommentit
Lähetä kommentti