Anders de la Motte: Lasiprinssi, 2. osa

 

Tällä kertaa hän oli valmistautunut paremmin. Hän oli hankkinut tummat vaatteet ja käsineet. Vaihtanut kirveenvarren pesäpallomailaan, joka sopi käteen paremmin. Kumma kyllä häntä ei edes hermostuttanut. Hän oli vain päättäväinen. Malttamaton. Valmis.

Anders de la Motte: Lasiprinssi, 495 s. - suom. ilm. 2025 - 2. osa Kadonneet sielut  -sarjaan - Glassmannen 2022 - suomennos: Aki Räsänen - Into Kustannus

Dekkariviikkoni 4. kirja:

Kaksi henkilöä soutaa varastetulla ruuhella kohti jännittävää paikkaa. Saarella on vanha  sortumavaarassa oleva kaivos, jota miehet haluavat tutkia.

- He ovat keskellä autiota saarta, keskellä jääkylmää, pimeää järveä, eikä kukaan tiedä heidän olevan täällä. Lisäksi koko saarta horjuttavat veden täyttämät kaivoskäytävät, jotka voivat sortua minä hetkenä hyvänsä.

Miehet pääsevät tehtaaseen, mutta levottomuus jäytää rinnassa. Jokin hyllyllä herättää epäluuloa – eikä se jää ainoaksi oudoksi löydöksi. Pian he huomaavat, etteivät ole yksin. Jokin lähestyy… hahmo, jonka pään yllä leijuu uhkaava punainen hohde. Nyt miesten pitäisi päästä äkkiä pois, mutta onnistuvatko he siinä ajoissa?

Arkkitehtuurin professori ja urbexin asiantuntija Martin Hill on sairaslomalla (syy siihen on kerrottu aiemmassa osassa). Nyt Hillille tarjotaan työtä. Miehen  pitäisi kirjoittaa kirja Alfacent-lääkeyhtiöstä ja sen perustajasta, Gunnar 'Ufo-Gunnar' Irvingistä. Nimensä mies on saanut siitä, että Gunnar on kertonut tarinaa, jossa ufosta tulleet avaruusoliot olisivat antaneet ideat käänteentekeviin lääketieteellisiin keksintöihin.

Porkkanaksi Hillille kerrotaan, että hän saisi tavata itse Gunnar Irvingin, joka muuten välttää julkisuutta. Edelleen:
- Ja vierailla siinä vanhassa Blockön observatoriossa, mistä olet aina haaveillut. Siellä on käynyt tuskin ketään sitten kuusikymmentäluvun. Kaikki on tallella, koskemattomana. Sen luulisi olevan jokaisen urbaanin löytöretkeilijän unellma.

Muuta ei tarvita, Hill suostuu. Martin on teini-ikäisenä asunut lähistöllä ja on niistä ajoista alkaen haaveillut, että saisi vierailla saarella ja Blockön obsevatoriossa.

Martin Hillin lapsuustoveri rikoskomisario Leonore 'Leo' Asker saa puhelun isältään, jonka kanssa ei ole tekemisissä. Per 'Preppaja' Asker kertoo, että hänen Farmiltaan on löytynyt vanha ruumis ja että Periä epäillään surmaajaksi. Isä pyytää Leoa etsimään oikean syyllisen, jotta Per voitaisiin vapauttaa syytteistä ja mahdolliselta vangitsemiselta.

Ei mikään helppo juttu. Viisikymmentäviisivuotias Per Asker oli aikoinaan suurehkon sotatarvikeyrityksen tutkimusjohtaja, mutta riitauduttuaan työnantajan kanssa tuloksena oli vararikko, katkeruus ja äärimmäinen vainoharhaisuus.

Entisestä reservin upseerista ja laskuvarjojääkäristä tuli preppaaja eli *survivalisti. Per poistuu harvoin Farmilta ja käyttää sulkuporttia toimituksilleen ja tarkkailee alati ympäristöään. 

Kapuloita rattaisiin laittaa Leon vanha vihollinen eli Jonas Hellman vakavien rikosten osastonjohtaja. Jonas on määrännyt, ettei Leo saa millään tavalla osallistua isäänsä kohdistuviin tutkimuksiin. Mutta mitä Leo tekee?

Yhteenveto: 
Miten miesten kävi saarella kun 'olio' ilmestyi?

Miten Martin Hillin kirjaprojekti suljetulla alueella etenee ja pääsekkö mies ikinä haaveilemalleen saarelle?

Onko Preppaaja-Per syyllinen kuusitoistavuotta vanhaan murhaan?

--------

"Keräilijä" oli kovasti makuuni, joten odotukset olivat korkealla alkaessani lukea "Lasiprinssiä". Miten sitten kävikään? Jälkikäteen luin arvosteluita, joissa kirjaa sanotaaan koukuttavaksi ja täynnä käänteitä olevaksi jännäksi tarinaksi. Valitettavasti minä olen hieman eri mieltä.

Kertojat ja ajat vaihtuvat, mutta onneksi luvut ovat lyhyitä. Koukuttavuutta en huomannut. Prologi lupaa paljon ja on jopa jännittävä – ehkä koko dekkarin jännittävin osa. Sen jälkeen jännitys hiipuu, ja seuraavat aidosti jännittävät kohdat tulevat vasta lopussa, kun tapahtumia aletaan purkaa. Niiden käsittelyä venytetään kuitenkin tarpeettoman pitkään.

Aihe on kiinnostava eli urbex. Se tarkoittaa tunkeutumista hylättättyihin rakennuksiin, jotka mahdollisesti ovat "pääsy kielletty"-kyltin takana. Paikoissa ei saa tehdä tihutöitä.

Aineksia olisi, jos tiivistäisi keskivaiheilta. Etenkin Hillin luvut ovat paikoin pitkäveteisiä, vaikka jännitystä selvästi tavoitellaan: mukana on salakäytäviä, ripaus kauhua, hylätty tehdas, punasilmäinen olento ja mysteerinen asuinpaikka, jossa liikkumista rajoitetaan ja kaikkialle ulottuvat kamerat valvovat.

Minuun tämä tarina ei valitettavasti purrut. Lukemista hidastivat myös normaalia leveämmät rivit. Kirjassa on vajaat 500 sivua, mutta tarina tuntui pidemmältä. Vaikka itselleni teos ei täysin kolahtanut, uskon silti, että "Lasiprinssi" saa paljonkin ystäviä. Suosittelen lukemaan ensin "Keräilijän" – se auttaa pääsemään paremmin mukaan tähän tarinaan.

P.S. Lyhyesti: Survivalismi tarkoittaa valmistautumista isoihin kriiseihin kuten luonnonkatastrofeihin tai suuronnettomuuksiin. Survivalisti varaa ruokaa, lääkkeitä yms. ja osaa varautua mm. sähkökatkoihin sekä puolustaa kotiaan mahdolliselta vaaralta. Survivalisti ei ole riippuvainen teknologiasta tai teknisistä järjestelmistä.
(Lähde: Selviydy -sivusto)

Teoksesta on tulossa äänikirjaversio 25.12.2025

+++++++
Kirjailija, kv. turvallisuuskonsultti ja ent. poliisi
Anders de la Motte, synt. 1970 Billesholm, Ruotsi

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Trilogia:
Peli 2013 - Lume 2014 - Kupla 2015 

Kadonneet sielut -sarja:
Keräilijä 2024 - Lasiprinssi 2025

Kesäparatiisin murhat -sarja yhdessä Måns Nilssonin kanssa (cozy crimeä):
Kuolema asuntonäytössä 2022 - Antiikkikauppiaan murhat 2023 

Tulossa: Kuolema Caprilla - ilm. heinäkuussa 2025 (kirj. yhdessä Anette de la Motten kanssa).

Keräilijä, 1. osa

(Bonuksena: Karin Fossum: Kuiskaaja)

.......
Kustantajalle kiitos kirjasta!

Kirsin kirjanurkka vetää dekkariviikko kirjablogeissa -tapahtuman ja linkin takaa näet myös kaikki mukana olevat blogit ja grammaajat. Tähän mennessä mukana on 20 kirjablogia ja viisi kirjagrammaajaa.

Linkki blogiin: Kirsin kirjanurkka

Dekkariviikolla aiemmin julkaistut kirjat:
ma 9.6. Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö, 30. osa
ti 10.6. Anu Patkakka: Ihailija, 3. osa & Kaisu Tuokko: Valhe, 3. osa

 

Joko olet Dekkkariseuran jäsen? Alla tietoa seurasta:

Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.