Kun järven pinta laskee, on vaarana, että tuholaiset kahlaavat rantaan ja tuhoavat pääkaupungin taudeilla, joihin kukaan ei ollut valmistautunut.
Ensin Nami on kolmevuotias, sitten viiden. Nami asuu mummonsa ja ukkinsa kanssa. Isästä ei puhuta, mutta äidistä Namilla on yksi mielikuva, uimapuvun kolme punaista tilkkua, musta poninhäntä ja kainaloiden kaksi tummaa karvatupsua.
Sitten ukki ja muutama mies menehtyivät järvellä. Nami jää yksin mummon kanssa.
Nami on jo yhdeksän ja sitten varhaisteini. Nami asuu mummonsa kanssa edelleen Borasin kaupungissa, joka elää järvestä. Alueella on kalanviljelylaitos, kalatehdas, Kalastajienkatu ja Kalastajien päivä. Luonnollisesti moni asukkaista hankkii elantonsa kalastamalla.
Mummo viettää usein päivänsä juomalla "chardonnayta", kuten mummo kutsuu kotipolttoista. Sitten mummo kaatuu ja joutuu sairaalaan ja lopulta veneeseen.
- Mummo makaa veneessä, hänen otsansa on kostunut hiestä ja hänen silmänsä on sidottu keltaisella silkkinauhalla. Nami huomaa, että mummon rinnan päälle asetetut kädet tärisevät.
- Mummo makaa veneessä, hänen otsansa on kostunut hiestä ja hänen silmänsä on sidottu keltaisella silkkinauhalla. Nami huomaa, että mummon rinnan päälle asetetut kädet tärisevät.
Shamaani mutisee ja naiset liittyvät mukaan heitellen mummon päälle kukkia, jotka ovat siihen aikaan vuodesta jo kukkineet tai kuihtuneet. Surullinen näky. Hinaaja vetää veneen kauemmaksi ja koristeltu soutuvene katoaa hinaajan savupilveen.
- Soutuvene loittonee kohti taivaanrantaa.
- Soutuvene loittonee kohti taivaanrantaa.
Nyt Namilla alkaa uusi elämä. Kotitaloon muuttaa puheenjohtaja perheineen ja vähitellen puheeenjohtaja alkaa kohdella Namia kaltoin, pitää nälässä, lyö ja lopuksi Nami teljetään päiväkausiksi kanalaan. Nami kuitenkin keksii miten oven salvan saa avatuksi sisäpuolelta ja miten päästä ruokakomeroon.
Tarina sijoittuu aikaan, jolloin venäläisiä oli maassa. Nami oli tottunut kaupungissa asuviin venäläisiin, joista tyttöjä oli varoitettu. Venäläiset kuulema raiskaavat paikallisia tyttöjä.
Lopulta Nami saa tarpeekseen kanala-asumisesta ja kaupungista ja päättää lähteä ... jonnekin. Jonnekin minne ikinä saisi kyydin.
Näin Nami päätyy paikasta toiseen, välillä ei ole ruokaa eikä yösijaa. Joskus löytyy rankkaa työtä, josta saa nimellistä palkkaa. Toisinaan löytyy parempaa työtä, saa asua hienommin ja syödä paremmin, joskaan isännän toimet eivät kestäne päivänvaloa.
Kauanko Nami jaksaa tällaista epävarmaa elämää? Ja mikä tuleee olemaan Namin kohtalo?
.....
.....
Onpas taas hyvä teos, joskaan ei mukava sanan varsinaisessa merkityksessä. En ollut lukenut vielä paljoakaan kun mieleeni tuli eräs suomalainen kirjailija. Pajtim Statovcin ja Bianca Bellován teksteissä on samantyylistä ahdistavaa vimmaa. Bellovan tarinassa vaikuttavat myös hallinto, sotilaat ja perinteet ja pääosassa on vahvasti myös Järvi. Elämää ei voi suunnitella etukäteeen, se vain tapahtuu. Kukin ihminen ottaa vastaan sen mikä tulee eteen, vaikkei se olisikaan mukavaa.
Takakannessa sanotaan osuvasti mm. näin: Enimmäkseen mitään ei tapahdu, mutta milloin tahansa voi tapahtua jotain hirvittävää. Tämän takia lukijaa ei päästetä helpolla...mitä vain voi tapahtua.
Kirjan on lyhyt, vain 189 sivua, mutta täyttä tavaraa. Niinpä lyhyyttä ei edes huomaa, sillä koko ajan tapahtuu. Bellová ei välttämättä osoita tapahtumia sormella vaan lukija saa itse kokea ja ajatella.
Hieno teos ja ymmärrän hyvin, että se on saanut palkintoja. Voisin lukea kirjailijalta muitakin kirjoja, toivottavasti suomennetaan. Niitä odottaessa lukekaa Järvi. Jos pidät Pajtim Statovcin teoksista, niin veikkaan, että saatat pitää Järvestäkin.
+++++
tsekkiläinen kirjailija, kääntäjä ja tulkki
Bianca Bellová, synt. 1970 Prahassa.
Kirjailija on kirjoitttanut seitsemän romaania ja novellikokoelman. Bellová on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista tsekkiläisistä nykykirjailijoita, jonka teoksia on käännetty 25 kielelle. Bellován romaaneista Järvi on neljäs ja ensimmäinen suomennettu teos.
Heikko tuuli pyörittää pieniä piikikkäitä höytyviä, jotka kantavat sisällään jonkin aavikkokasvin siemeniä...
******
Ilmestyneet suomennokset:
Järvi 2024
Kirja on voittanut v. 2017 EU:n kirjallisuuspalkinnon sekä muitakin palkintoja.
Kommentit
Lähetä kommentti