Camila Sosa Villada: Yöeläimiä

Katson itseäni peilistä ja haluan itseni juuri tuollaisena, äidin meikeillä maalattuna, haluan itseäni kuin kukaan ei ole koskaan minua halunnut.

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä, 254 s. - suom. ilm. 2024 - Las Malas 2019 - suomennos: Emmi Ketonen - kansi: Jussi Karjalainen - Kustantamo S & S

Sataseitsemänkymmentäkahdeksanvuotiaan Encarna-tädin vaaleanpunainen talo on ehkä maailman homoin majatalo. Sen huomaan Camilakin löytää tiensä, ja sen asukkaista saa perheensä, muttei aivan heti.

Camila elää kodissa, jossa juova isä hakkaa äitiä ja Camilaa ja pitää rakastajatarta. 

Camilan nimi ei ole aina ollut Camila, mutta hän on aina rakastanut meikata ja pukeutua naiseksi. Isä on raivoissaan:
- Tiedätkö mitä miehen on tehtävä ollakseen kunnon mies? Hänen on rukoiltava joka ilta, perustettava perhe, hankittava työpaikka. Minihameella, maalatulla naamavärkillä ja pitkällä tukalla on vaikea saada töitä. Riisu tuo hame. Pyyhi naamasi. Raipalla sitä pitäisi pyyhkiä.

Lisäksi isä manaa pojalle kauhistuttavaa tulevaisuutta: katuojaa, tippuria, syfilistä. Ja juuri isänsä ankaruuden takia Camila ei halua olla mies.

Viisitoistavuotiaana Camila alkoi pukeutua ensin jonkun kaverin luona, sitten hylätyllä rakennustyömaalla. Sinne Camila saattoi paeta kun ei halunnut olla Christian. Vaatteet eivät olleet kummoisia, verhoista tai lakanoista itseommeltuja. Jo tuolloin Camila pukeutui kuin katuhuora, mutta pukeutuminen oli ensimmäinen itsenäistymisen ele.

Pikkuhiljaa Camila halusi pukeutua kauniimmin ja sen mahdollistivat varastaminen, petkutukset ja valheet. Ensin rötökset kohdistuivat äitiin, täteihin ja serkkutyttöihin, sitten tanssikavereihin ja myöhemmin asiakkaisiin.

- Kaikki läheiseni osallistuivat tietämättään ja auttoivat tyttöä, joka läksi öisin ulkoilutttamaan nuorta persettään niille samoille jalkakäytäville, joita hän päivisin kulki mieheksi pukeutuneena ja astellen kuin mies - turvautuneena mieheen, jonka olisi halunnut pitää näkymättömissä.

Kahdeksantoistavuotiaana Camila alkoi tanssia yökerhoissa kahden tytön kanssa. He kutsuivat itseään Naaraiksi. Tuossa vaiheessa Camila oli päättänyt ettei myy seksiä.

- Uskoin voivani välttää sen - ettei minulle kävisi niin kuin muille.

Camilan ensimmäinen ihka oikea seksuaalinen kokemus oli tilanne, jossa hänet oli kiristetty seksiin sillä, että isälle kerrottaisiin. Tämän tapauksen jälkeen Camila ei enää piittaa kropastaan. Ja onhan se helppoa kun oma ruumis tuottaa rahaa. Hinnan ja keston saa itse päättää ja rahat voi käyttää miten haluaa, joko tuhlata tai säästää.

Asenne muuttuu:
- Meidän iällämme ei ole väliä. (...) Ei väliä, vaikka olisimme alaikäisiä, lukutaidottomia, perheellisiä tai perheettömiä. Ainoastaan näyteikkunalla on väliä. Maailma itsessään on näyteikkuna. Me myymme itseämme ostaaksemme kaiken, mitä sen vitriinit tarjoavat.

Hoidettuaan "hommia"  ensin yksin, hän löytää sitten Encarna-tädin. Täti oli paennut Espanjasta Francoa, mutta valitettavasti Argentiinassa oli vastassa Onganian vallankaappaus (Ongania oli maansa presidentti 1966-1970). Encarna-tädin luokse ajautuu muitakin travestaja. 

Ainoa hyvä asia mikä tädille oli tapahtunut, oli Tähtisilmä, joka oli kolmikuisena löytynyt pusikosta. Täti toi lapsen laukussaan kotiin ja Tähtisilmä adoptoidaan osaksi hylkiöiden värikastä joukkoa.

Vähitellen Camila ajautuu Puistoon, jossa oli jo hänenlaisiaan.  Camila oli pienin ja luottavaisin, mutta toiset jakoivat mielellään tietoa. 
- Travestin sydän: punainen viidakon kukka, jolla on myrskyn turvottama kukinto ja lihaisat terälehdet.

Näin Camilakin päätyy öisin Puistoon tai sen laidalle odottamaan asiakkaita. Puistoon, jossa on vaarallista olla. Mutta kauanko travestit saavat pitää Puistonsa?

----

Huh huh, mikä tarina! Se on fiktiota, mutta väkisinkin alkaa miettiä paljonko tarinassa on omaelämäkerrallista? Sitä on vaikeata erottaa. Kirjailija oli köyhästä perheestä, joka asui pikkukaupungissa, jossa erilaisuuttta ei ymmärretty. Ei myöskään Sosan perheessä. Myöhemmin Sosa opiskeli päivisin yliopistossa ja öisin möi itseään. 

Tarina kertoo hyljeksitystä transyhteisöstä ja Encarna-tädistä, jonka luokse kaikki olivat tervetulleita. Encarna-täti on 178-vuotias. En oikein ymmärtänyt, mitä tällä iällä haluttiin sanoa. Toinen oli kuuromykkä Maria, joka muuttui linnuksi. Kaipa nämä jäävät lukijan itsensä tulkittaviksi. 

Édouard Louis on kuvaillut kirjaa" Tärkein seksuaalisuutta kuvaava kirja sitten Jean Genet'n. Romaani kertoo ystävyydestä, halusta, väkivallasta.

Tarina ei ole helppo, kaukana siitä. Se avaa lukijalle sitä maailmaa, jossa monet sukupuolisesti poikkeavat joutuvat elämään ja ansaitsemaan elantonsa, joka ei todellakaan tule helpolla. Kirja kertoo myös siitä, miten travestit pitävät huolta toisistaan. 

*Travesti on Sosa Villadan käyttämä termi. Travestit ovat kirjassa esiintyviä henkilöitä, mm. Puiston naisia, jotka tappelevat keskenään, mutta pitävät toisistaan huolta ja kuluttavat aikaa yhdessä.

Latinalaisessa Amerikassa travesti tarkoitaa ihmisiä, jotka määritellään syntyessään miehiksi, jotka kehittävät naisellisen sukupuoli-identitettin. Tämän takia tarinassa puhutaan tytöistä ja naisista ja heillä on naisten nimet ja ulkoinen olemus.  

Travestit sijoittuvat transvestiitin ja transsukupuolisen väliin. 

(Lähde: Wikipedia)

P.S. Kirjan taustakuva on oma maalaukseni.

Yö oli turmiollisin asia siihen aikaan. Yöelämä verottaa, masentaa ihmistä. Yö avaa oven maailmaan, jossa kaikki on mahdollista. On vain asioita, joita ei tapahdu päivänvalossa.

++++++

kirjailija, näyttelijä
Camila Sosa Villada, synt. 1982 La Falda, Argentiina

Kirjan käännösoikeudet on myyty 20 maahan ja teos saanut useita palkintoja. Romaania on myyty n. 200 000 kpl yksin espanjankielisessä maailmassa.

*****
Ilmestyneet suomennokset:
Yöeläimiä 2024