Anni Kytömäki: Mirabilis

Älkääkä niin kovasti pelätkö ambaa. Jos huomaamme hänen liikkuvan lähellä, käymme vain polvillemme, kumarramme ja pyydämme armoa. Niin on aina tehty, ja pärjätty on.

 Anni Kytömäki: Mirabilis, 688 s. - ilm. 2024 - kansi: Jenni Noponen - Gummerus 

Kuvan alla olevassa tektissä mainitaan amba, joka kirjassa tarkoittaa tiikeriä. Huomaa myös, että ambasta käytetään persoonapronominia "hän".

Tämä tuhti seikkailu vie lukijan moniin paikkoihin, moniin aikoihin, moniin mielenkiintoisiin tilanteisiin. 
Iso-Riikka on töissä ratatyömaalla ja vuosi on 1865. Lempinimensä Riikka on saanut voimistaan:
- Todellakin: siinä missä miehet kiskovat runkoja perässään, Riikka kantaa. (...) Työmaalla kaikki saavat nopeasti liikanimen. Hänestä tulee Iso-Riikka. 

1860-luvulla Suomessa on nähty nälkää ja väkeä kuoli ravinnonpuutteeseen ja kulkutauteihin. Keisari lupasi ilmaiseksi maata ja verovapauden 24 vuodeksi niille, jotka lähtisivät uudisasukkaiksi Siperian itäisimpään kolkkaan Amurinmaalle. Myös rautatietyömaalla sana kulki ja  Amurinmaahan lähtijöille luvattiin hyvää, mutta saivatko he sitä. Mitä olisi vastassa? Ja tuskin kukaan tiesi, että maalla viihtyivät myös tiikerit.
Viitisenkymmentä henkilöä, pääosin miehiä sekä Iso-Riikka päättivät lähteä. Riikka oli raskaana lähtiessään, mutta mahtoiko itse sitä tietäää. Amurinmaalla Iso-Riikka synnyttää kaksoset, Artturin ja Ellan.

Kaksosista kasvaa erilaiset, Ellasta tulee kuin äiti ja Artturista kuin isä. Yhteistä lapsille on notkeus ja he alkavat harjoitella taitovoimistelua, josta tulee heille, etenkin Ellalle, tapa ansaita elantonsa. Kaksoset tekevät elämässään erilaisia ratkaisuja, mutta yhteys säilyy.

Tarina kuljettaa kirjan henkilöitä erilaisiin paikkoihin. Johdanto on v. 1744 ja varsinainen kertomus alkaa Korraharjulta 1865 ja loppuu 1935. Vuonna 1879 Vladivostokissa Ella vaihtuu tarinankertojaksi. 

Omat lukunsa saa lintutieteilijä Leonhard Hess Stejneger, joka saa toimeksiannon lähteä kenttätöihin Komendöörinsaarille, asemapaikkana tulisi olemaan Beringinsaari (kts. kartta*) . 
Leonhardin olisi tarkoitus tarkkailla säätä, merieläimiä, kasveja,hämähäkkejä, lammen äyriäisiä sekä selvittää olisiko pieni populaatio merilehmiä sittenkin säilynyt valtameressä.
Ainoa tiedemies, joka on nähnyt elävän merilehmän on Georg Steller. Mies on jo kuollut, mutta kulkee vast'edes Stejnegerin olkapäällä jopa niin paljon, että mies puhuu Stellerille ja toisinaan Steller ilmestyy Leonhardille harhoina. 
- Heidät molemmat on lähetetty rakentamaan jalansijaa pohjoiselle Tyynellemerelle. Steller tutkii kasveja, eläimiä, ihmisiä ja mineraaleja. (...) Leonhard puolestaan palvelee tiedettä.

Iso-Riikka, Ella ja Leonhard uhmaavat kukin tavallaan kuolemaa. Leonhard on jopa ollut kolme kertaa kuoleman partaalla. Miten heille lopulta käy?
En kerro enempää, eikä tarinasta voikaan tehdä tiivistystä eikä kertoa kaikista henkilöhahmoista. Mirabilis pitää kokea ihan itse.
---------
Kyllähän minä tämän ennalta tiesinkin! Nimittäin sen, että tulen pitämään tästä kirjasta. Olen lukenut kaikki Kytömäen romaanit ja pitänyt niistä. 
Kytömäellä on ehtymätön mielikuvitus, jota hän sujuvasti sekoittaa luontoon, tieteeseen ja tositapahtumiin sekä -asioihin.

Iso-Riikan tarina on hurja, mutta eivät hänen kaksoslapsensakaan helpolla päässeet, etenkään Ella, jonka elämää kuvataan syntymästä alkaen.
Vuosien kuluessa alkaa Ellalla ikä ja kolotukset vaivata niin etteivät sirkustempput aina sujukaan niin kuin nuorena. Luut natisevat, nivelet kirskuvat, lihaksia kolottaa ja iltaisin kroppa ei tahdo palautua niin hyvin kuin nuorempana. Mitä siis tehdä? Ella ei osaa muuta kuin voimistella ja tehdä akrobatiaa.
Ellan elämässä on asioita, jotka saattavat kauhistuttaa lukijaansa. Lopulta tietyt asiat tulevat tiensä päähän.

Tarina on niin täyteläinen, että mukaan mahtuu myös paljon muitakin henkilöitä. Vahvasti mukana on myös Korraharju, jossa asuu paroni Falkenhöjd perheineen. Riikan vanhemmat olivat olleet Falkenhöjden palvelusväkeä. Riikka, paroni Falkenhöjdin poika Aksel ja orpona perheeseen otettu sukulaistyttö Ulrika ovat samanikäisiä.
Aksel Falkenhöjdillä on isohko rooli tarinassa. Myös Ellan ja Artturin isästä kerrotaan kertomuksen edetessä.
Henkilöhahmot ovat vaikuttavia ja todentuntuisia. Kirjailija kertoi haastattelussa, että vaikeinta oli kirjoittaa isokokoisesta ja väkivahvasta Riikasta, koska itse on niin pieni.
Hyvin on onnistuttu.

Kirja ei ole kovin nopealukuinen, sillä siinä on lähes 700 ohuen ohutta (kuin virsikirjassa) tiheään kirjoitettua sivua. Painopaperi on valmistettu kuidusta, josta 50% on kierrätettyä ja 50% on peräisin FSC-sertifioiduista metsistä. Paperilaatu on ekologisin, joka markkinoilta oli saatavissa.
Paperi on kevyttä, kuin silkkipaperia, mutta kirja itsessään ei ole kevyt.

Teksti ei salli lainkaan riveiltä hyppimistä, sillä silloin voi menettää jotakin tärkeää. Kytömäen tavalle kirjoittaa on ominaista tekstin täyteliäisyys ja tarkkaan harkitut sanat ja lauseet. 

Tarinassa voimistellaan ja tehdään akrobatiaa. Ensin vain leikkien ja lopulta myös sirkuksessa ja yksityisissä pienemmissä tapahtumissa. Mistä sirkus on tullut kirjaan mukaan? Kytömäki kertoo olleensa nuorena/lapsena kova temppuilemaan ja harrastamaan telinevoimistelua. Ymmärrän hyvin, että rakkaus liikuntaan päätyy myös romaanin sivuille.

Aihe on pyörinyt kirjailijan mielessä aina 1990-luvulta lähtien, jolloin Annin äiti oli tuonut työpaikaltaan Ylöjärven kirjastosta lainaksi pinon aikakauslehtiä. Eräässä tiedelehdessä oli artikkeli retkikunnasta, joka oli haaksirikkoutunut vuonna 1741. Sen myötä myös retkikunnan jäsen, saksalainen Georg Wilhelm Steller (1709-1746) alkoi kiinnostaa kirjailijaa. Stellerin mukaan on nimetty mm. samettinärhi (Cyanocitta steller), stellerinmerilehmä ja  allihaahka ( Polysticta steller).

Historiasta on otettu myös norjalainen eläintieteilijä Leonhard Hess Stejneger (1851-1943) ja hänen elämänsä.
Totta on myös Amurinmaan retkikunta, johon Iso-Riikka osallistuu.

Tarinassa puhutaan usein kormorantista eli merimetsosta. Jos kiinnostaa, niin alla on hieman lisää tietoa tästä linnusta:
Määritelmä: Cormorant tarkoittaa merilintua, joka kuuluu Phalacrocoracidae-heimoon. Cormorantit ovat suurikokoisia lintuja, joilla on pitkä kaula, pitkä, suorakulmainen nokka ja kyky sukeltaa syvälle veteen saalistaakseen kaloja. Ne tunnetaan erityisesti siitä, että ne levittävät siipensä kuivumaan, koska niiden höyhenet eivät ole täysin vettä hylkiviä.

Käyttö: Sanaa “cormorant” käytetään yleisesti sekä tieteellisissä että tavallisissa keskusteluissa merilintujen kuvailussa. Esimerkiksi: “The cormorant dove into the water and emerged with a fish.”

Etymologia: Sana “cormorant” tulee vanhasta ranskasta “cormorant”, joka puolestaan juontuu latinalaisesta sanasta “corvus marinus”, joka tarkoittaa “meri-varis”. Sen juuret ulottuvat edelleen germaaniseen sanastoon.

Mirabilis sisältää paljon kaikkea. On  rakkautta, on surua ja vahvoja tunteita. On kuolemaa, on pelkoa, on kateutta ja on hieman seksiäkin. On luontoa ja sen antimia. On myös vertauksia mm. vedestä ja suolasta. Ja tietysti on tiede. Ja sirkus. Ja..ja... Tämä kirja on yksinkertaisesti vain luettava.
Kytömäki toivoo ihmisten muistavan, että Mirabilis julkaistiin juuri sinä syksynä kun äärimmäisen uhanalaiset raakut olivat negatiivisessa mielessä esillä. Kytömäen edellisessä teoksessa Margarita käsitellään raakkuja.

Kartta olisi ollut ollut kiva, mutta koska sellaista ei ole kirjassa ole niin allaolevasta kartasta saa jonkinlaista osviittaa siitä kuinka kaukana Beringinsaari sijaisee (Suomi vas. laidassa ja Beringinsaaari oikeassa laidassa). Käsittääkseni myös Amurinmaa on jossain lähistöllä. Karttakirjoista en sitä tuolla nimellä löytänyt.


Lämpimät suosittelut tälle upealle teokselle! Povaan kirjalle menestystä. Aika näyttää millaista se on.

Leonhard istuu rannalla silmät puoliummessa. Kyynärpäät hipovat rantavehnän korsia, vieressä vihertää reipas ryhmä suola-arhoja. Hiekka häämöttää edessä valkeana rajaviivana.

P.S. Mirabilis on latinaa ja tarkoittaa ihmettä tai ihmeellisyyttä.

++++++
Kirjailija, luontokartoittaja, hieroja, muusikko
Anni Kytömäki, synt. 1980 Ylöjärvellä, jossa myös asuu.

Kuvasin kirjailijan syksyllä 2024 Tampeeen Akateemisenssa.

********
Ilmestyneet teokset:
Kultarinta 2014  - Luontopäiväkirja 2016 - Kivitasku 2017 - Margarita 2020 - Mirabilis 2024

Kultarinta oli 2014 Finlandia-palkintoehdokas ja Margarita 2020 Finlandia-voittaja.

Linkki: Margarita

Huom. Ääni- ja e-kirja ilmestyvät 25.12.2024. 
En tiedä muista, mutta minulle äänikirja ei Mirabiliksen kohdalla olisi sopinut. Rivit ovat niin täynnä tekstiä ja tietoa, ja ne olisivat saattaneet minulla hujahtaa kuunnellessa ohi. Tarinassa kun ei ole mitään ylimääräistä.
Kirjan tulee lukemaan Sanna Majuri.

Kommentit