Juhani Brander: Amerikka

 

Hän oli säädyllinen nainen huolimatta siitä, mitä hänestä oli sanottu. Hän oli ollut vain yhden miehen kanssa. Ainoan, jota hän oli koskaan rakastanut. Tämä oli hänen matkansa.
(Ote alkukappaleesta.)

Juhani Brander: Amerikka, 303 s. - ilm. 2023 - kansi: Martti Ruokonen - WSOY 

On vuosi 1945. Silloin viisitoista suomalaista nuorta naista sulloutuu messiin, Aino heidän mukanaan. Aino ja saksalainen Herman olivat tutustuneet vahingossa. Ainon perheellä oli kyläkauppa, jonka puotipuksuna Aino oli työskennellyt ja jossa he olivat tavanneet. Keskustelu oli vaivatonta, sillä Herman osasi suomea.

Ainon perheellä oli rapistuva tila, jonka isäntä, eli Ainon isä, oli alkoholisoitunut ja sen myötä kaupalla alkoi mennä huonosti. Kun Aino tuli raskaaksi Hermanille, ei kukaan enää käynyt kaupassa. Niinpä Ainon oli helppo hypätä laivaan ja lähteä saksalaisten mukana, mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa.

On vuosi 1954. Kouluikäinen Kaarlo elää huonokuntoisen mummonsa ja kirppujen - kolme kirppua Kaarlo nimesi. Sorjonen, Tyyppi ja Kuvatus - kanssa vaatimattomissa oloissa. Mummo ja Kaarlo olivat köyhiä, ei ollut ruokaa riittävästi, ei autoa, ei venettä eikä edes vesiklosettia. Ei ollut rahaa ostaa uusia vaatteita, vaan oli paikattava vanhoja. Ei ollut edes sähköjä ja  ensimmäiset puhelinlinjat kaadettiin aikanaan ja sahattiin polttopuiksi.

Köyhyyden lisäksi Kaarlo eroaa muutenkin kylän muista pojista. Nämä ovat olkitukkaisia ja vaaleita, kun taas Kaarlolla on mustat lainehtivat hiukset. Ja tietysti Kaarloa haukutaan ja kiusataan. Onneksi on sekatyömies Sakari, joka on miehenmallina Kaarlolle, koulussa on Leena, joka on ystävällinen ja koulun keittiössä on Tanja, jolta saa aina riittävästi ruokaa.

Kaarlo ja mummo asuvat Edenissä, vanhassa saaristolaiskunnassa, jossa elettään erilaista elämää.
- Pontikkaa keitettiin, hylkeitä salametsästettiin, hirvankaatolupa kesti kaksitoista kuukautta vuodessa, koululaiset raatoivat pakkotöissä pelloilla ja metsissä ilman, että kukaan asiaan puuttuisi.

Kaarlo haluaisi Edenistä pois ja asumaan Toloon, josta Isofar oli puhunut. Kaarlo tarkoitti Töölöä, jossa Isofar oli joskus asunut ja josta kertonut. Suuret kivitalot, raiteilla kulkevat bussiautot, ikkunoissa palavat lamput. Mutta mummu ei halua puhua Töölöstä eikä Isofarista. Tosin joskus mummo sai lähtökohtauksen ja silloin tavarat pakattiin, mutta eihän lähdöstä koskaan mitään tullut.

Kaarlo tekee töitäkin. Pestautuu avantopojaksi nuotalle, jonne kestää kävellä kolme tuntia. 
- Kukaan muu ei tullut näin kaukaa. Tai jos tulisi, niin olisivat menneet tutuille lähitiloille edellisenä yönä. Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Hänen paikkansa oli mummon laverin alla.
Työ oli raskasta. Jäälle levitetty verkko oli 2055 kyynärää pitkä (1 kyynärä on 0,6 metriä - blog. huom .) ja se painoi 500 kiloa. Kaarlolla oli avantopojan rooli, joka ei ollut oikein mitään.
- Sitä ennen oli uittokeisari, tuuraajat, kolomiehet, koukkukillet, tynnyriparonit, osapojat, päähollinpitäjät ja lapojat.

Kaarlo kysyy harvoin äidistään, mutta kun kysyy, niin mummo kertoo, että äiti asuu Amerikassa. Äitiä on joskus ikävä - ja Amerikkaa. Kaarlo oli koulussa kirjottanut aineen Amerikasta. Siitä, että siellä olisi parempi elää ja aurinko paistaisi yötä myöten. Ei ollut kylmiä pakkastalvia. Oli lämmin ja joulukuusen sijasta koristeltiin palmu. Kultaakin kaduilta löytyi Sinne, Amerikkaan, Kaarlo lähtisi aikuisena vai pääsisikö jo aiemmin?

En paljasta tarinan loppua eli pääsikö Kaarlo Amerikkaan ja tapasiko koskaan äitiään. Sen verran sanon, että hieno loppu!
.....

Minun piti lukea Amerikka jo viime vuonna. Kävin kuuntelemassa Branderia kirjamessuilla ja kirja alkoi kiinnostaa. Mahtava teos pikkupojasta ja hänen selvitymisestään. 
Henkilöhahmot on rakennettu hyvin. Rempseä mummo tietää paljon asioita, joita kertoo Kaarlolle. Kaaro puhuu mummon kanssa yleissuomea, edeniläiset omaa suomeaan. Kaarlon mummo vihasi edeninmurretta ja oli opettanut, että sitten kun Kaarlo pääsee ihmisten maailmaan, niin oikeasta suomesta on enemmän hyötyä.

Kaarlo yrittää elää elämäänsä ja hakee usein lohtua luonnosta.
Ainoon, Kaarlon äitiin pääsee tutustumaan alun lisäksi myös muutamissa  nuoruuden ajan päiväkirjaluvuissa

Tarina on koskettava ja kieli ihastuttavan rikasta. Pidin etenkin kauniisti kirjoitetuista luontokuvauksista:
- Joutsenet hakeutuivat telkät perässään virtapaikoille, ravistelivat reumaattisista hyhmää kuin talven muistoa lyöden. Edenin metsäisillä rinteillä lumen alta alkoivat paljastua menneen kesän kuolleet korret, niiden alla kuhiseva uusi kukinto.

Hieno, hyvin kirjoitettu koskettava tarina pikkupojan pärjäämisestä, luonnosta, köyhyydestä, välittämisestä  ja toivosta. Suosittelen lämpimästi!

Sinivuokot nousivat kauneuteensa tukehtuneina, silti niin arkoina, katseita vahtien. Pajunkissan ruskeita nyöriä keriytyi esiin vaaleaturkkisine luomineen, korppien taisteluäänet kuuluivat metsästä, kiurun eroottinen manaus.

++++++
Kirjailija, kirjallisuuskriitikko, kolumnisti ja runoilija
Juhani Brander, synt. 1978 Turussa.

Kuvasin Branderin Tampereen Kirjafestareilla syksyllä 2023.

******
Ilmestyneitä teoksia:
Negrologia 2010 - Nimikirja. Savukeidas 2011 - Miehen kuolema - pohdistoja maskuliinisuudesta  (esseeteos) 2020 - Silta yli vuosien 2021 - Pertun Ritva 2922 -Amerrikka 2023

runoteoksia:
Aninkaisten mainingit 2000 - Valveuni: Runoja 2003 -Palavat kirjaimet: Runooja 2005 -  Getsemane. Savukeidas 2015