Osallistun näillä tietoteoksilla kirjasomen naistenviikkohaasteeseen.
Raadollinen tietokirja näyttää järkyttävät olosuhteet, joissa halvat tuontikasvikset kasvatetaan.
- 14-tuntisia työpäiviä tulikuumissa kasvihuoneissa tuholaismyrkkyjä hengittäen. Palkka, jolla saa asunnon vain slummista. Hyväksikäyttöä, seksuaalista häirintää, äärimmäistä köyhyyttä. Näissä olosuhteissa Espanjan paperittomat siirtolaiset tuottavat halpoja hedelmiä ja vihanneksia ruokapöytiimme.
- Ravistelevassa teoksessa kuljetaan siirtolaisten slummeissa ja annetaan ääni työntekijöille, erityisesti naisille, jotka maksavat halpojen vihannesten hinnan omasta selkänahastaan. Kadonneet tytöt -kirjan tekijät linkittävät jälleen Etelä-Euroopan ihmisoikeusrikkomukset suomalaisten arkeen."
.....
Katkerat puutarhat kertoo Välimeren alueen maataloustuotannossa työskentelevistä siirtolaisista, heidän epäinhimillisistä olosuhteistaan ja niitä ylläpitävistä rakenteista. Keskityn Andalusiaan, joka on suomalaisille se tutuin osa Espanjaa - siirtotyöläisten olosuhteet ovat siellä myös kaikkein pahimmat. (Kirjan johdannosta)
...on usein mahdotonta päästä tiloille. Maanviljelijöt kehottavat siirtotyöläisiä juoksemaan karkuun tarkastajan nähdessään.
(Kuva e-kirjasta: Johanna Erjonsalo)
Espanja on Suomen toiseksi merkittävin vihannannesten ja merkittävin heldelmien ja marjojen tuoja, ja todennäköisesti kannammekin joka kauppareissulta kotiin palan Espanjaa. (...) Samaan aikaan tuhannet paperittomat siirtolaiset raatavat yli 40 asteen kuumuudessa ilman työsopimusta. Siirtotyöläisten palkka ei riitä kunnolliseen asuntoon, joten he elävät maatilojen kylkiin kasvaneissa slummeissa.
Slummeja on myös tuhottu, mutta valitettavasti kunnat eivät tarjoa mitään tilalle, vaan slummien asukkaat jäävät asunnottomiksi.
Kirjan luettuani ei ehkä ihan heti tee mieli mennä kauppaan ostamaan espanjalaisia hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Toisaalta, jos kukaan ei ostaisi, loppuisi siirtolaisilta työ. Monet siirtolaiset kestävät kurjia oloja vuodesta toiseen saadakseen rahaa, jota lähettää kotiin. Espanjaan marjapoimijoiksi valitut naiset ovat usein perheensä ainoita palkansaajia.
Ongelma on valtava, sillä pelkästään Huelvan marjasesonkiin tarvitaan joka vuosi yli 100 000 käsiparia! Miettikää, eikä tämä määrä sisällä edes harmaan talouden työntekijöitä.
Paikallinen aktivisti kutsuu toimintaa maatalousmafiaksi, sillä niin järjestelmällistä maatalouteen liittyvä riikollisuus on. Naisten asema on pahin. Heitä ahdistellaan seksuaalisesti tai painostetaan seksiin, jotta työsopimus jatkuisi. Heitä raiskataan. Naisille on yhteistä köyhyys, mataala koulutus ja jopa lukutaidottomuus.
Arvatkaapa paljonko raadannasta maksetaan? 66 prosenttia marokkolaisista kausityöntekijöistä tienaa kuukaudessa alle 140 euroa. Sillä summalla pitäisi esim. ruokkia perheen kahdeksan henkilöä. Lisäksi jostain pitää aluksi löytää 80 euroa yhdensuuntaista laivamatkaa varten.
Beltran ja Erjonsalo ovat tehneet hurjia matkoja kirjaansa varten. Lopuksi kirjailija kertoo miten on selvittänyt millaista vastuuta markettiketjut (S-ketju, K-ryhmä ja Lidl) kantavat marjanpoimijoiden ihmisoikeuksista. Myös EU ja Yk on mainittu.
Kirjan tietopohja perustuu haastatteluihin sekä taustahaastatteluihin asiantunteijoiden kanssa. Näitä täydentävät aiheesta tehdyt tutkimukset, raportit ja artikkelit sekä poliisi- ja oikeudenkäyntiasiakirjat, epikriisit, haastateltavien videot ja valokuvat sekä lehtiartkkelit ja muut julkaisut.
Kirjailija ja valokuvaaja vierailivat yhteensä yli kymmenessä Almeŕian ja Huelvan slummissa.
Lukekaa tämä silmiäavaava, kiinnostavasti kirjoitettu tietoteos.
Lukija hyvä.
+++++++++
Kirjailija, toimittaja
Kaisa Beltran, synt. 1980, on opiskellut journalismia Espanjassa ja Suomessa. Beltran on toiminut vapaaehtoistyöntekijänä useissa järjestöissä.
+++++++++
Palkittu kuvajournalisti
Johanna Erjonsalo, synt. 1991 Helsingissä. Julkaissut kuvareportaaseja mm. Nepalista maanjäristysten jälkeen sekä tyttöjen asemasta Sambiassa.
Erjonsalo oli Beltranin työparina Espanjassa.
********
Ilmestyneet teokset:
Kadonneet tytöt - Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet 2021 - Katkerat puutarhat - Euroopan riistettyjen siirtotyöläisten tarina 2024
Linkki: Kadonneet tytöt
-------
Äänikirjan sisältöteksti kustantajan sivuilta.
"Vaikuttava ja ajankohtainen teos ihmisistä, joiden elämän dna-testi mullisti.
Miina haastoi isänsä oikeuteen, jotta sai tietää totuuden.
Ninnin tytär teki dna-testin, ja mummin petos paljastui.
Isän hauta avattiin, jotta Tarja sai varmuuden juuristaan.
Jukan biologinen isä suree, ettei tiennyt 36 vuoteen poikansa olemassaolosta.
Itsellinen äiti Nina löysi lahjasolulapselleen 19 sisarusta.
Kirjan tarinat nostavat esiin dna-testauksen villin maailman ja uudenlaiset moraaliset kysymykset, joita testaukseen liittyy. Perheitä yhdistyy ja rikkoutuu, mutta lapsen oikeudet ovat vahvat.
Moni on löytänyt dna-testin avulla tuntemattomat juurensa. Näitä tarinoita on Suomessa jo tuhansia."
------
Mape Morottaja oli tehnyt tv:lle dokumenttisarjan "Puolet minusta". Siinä kaksi henkilöä lähti etsimään biologista isäänsä DNA-testien avulla. Tässä on kirjan lähtökohta.
Suomesssa on tilastokeskuksen arvion mukaan noin satatuhatta isätöntä ihmistä ja edelleen vuosittain kaksi prosenttia syntyneistä on lapsia, joiden isästä ei ole tietoa. (Lähde. Stt-info /Like)
Kirjassa Morottaja kokoaa yhteen yhdentoista henkilön tarinat heidän etsiessään biologista isäänsä tai sukusolujen luovuttajaa. Kertomuksissa on hurjia tarinoita kuinka muuan biologinen isä ei tiennyt poikansa olemassaolosta 36 vuoteen. Jyrkimmilleen eräs tarina menee kun isän hauta avataan, jotta lapsi saisi tietää totuuden.
Tarinoissa kuljetaan 1950-luvusta näihin päiviin. Nykyisin yhä useamman on mahdollista saada tietää biologisista juuristaan kaupallisilla DNA-testeillä, jotka vaihtelevat tarkkuustason mukaan. Halvin testi, jonka netistä löysin maksaa tarjouksessa 36 € + toimituskulut (normaalihinta 89 €) ja kallein 575 €.
Kirjailija sano: "Dokumenttisarjaa tehdessäni ymmärsin, kuinka dna-testit ovat muuttaneet maailmamme. (...) Dna-testauksen maailma on kiehtova, mutta sen kepeän pinnan alta löytyy valtava tunnevyyhti -koskettavia kohtaamisia, mutta myös rikkovia torjumisia."
Niin, jotkut löydetyistä eivät halua tulla löydetyksi tai järkyttyvät uudesta tiedosta niin paljon, etteivät hyväksy vanhemmuuttaan.
Hyvä teos, jossa on huikeita tarinoita siitä miten tuskaista on etsiä biologista vanhempaa. Jotkut onnistuvat etsinnöissään ja tarinoilla on onnellinen loppu, mutta on myös niitä, jotka eivät löydä tai tulevat kipeästi torjutuiksi. Kirjassa on vain yksitoista tarinaa, mutta Suomessa on jo tuhansia tarinoita.
Kirja on myös tietoteos, jossa kerrotaan enemmän luovutettujen sukusolujen historiasta, dna:sta ja dna-etsivistä, jotka auttavat sukulaisen etsimisessä. Mielenkiintoinen teos niille joita asia kiinnostaa.
Kirjaa varten on tehty paljon taustatyötä.
P.S. Vuonna 1953 dna:n rakenne selvitettiin lopullisesti. Suomessa dna-tunnisteet otettiin käyttöön rikostutkimuksissa v. 1991 ja isyystutkimuksissa 1993. Suht uusi asia siis.
Lukija hyvä.
Mape Morottaja, synt, 1971
Ilmestyneet teokset:
Vaikket suojellut minua kaikelta - kertomuksia rikotusta lapsuudesta 2022 - Missä on puolet minusta? Tuntematonta DNA:ta etsimässä 2024
Kommentit
Lähetä kommentti