Claire Keegan: Kasvatti

Minä ravistan lettini auki ja makaan litteänä takapenkillä ja kurkotan katsomaan takaikkunasta. Joskus näkyy avoin sininen taivas. Joskus sinisellä taivaalla on liidulla vetäistyjä valkoisia pilviä, mutta enimmäkseen ohi vilahtelee taivasta ja puita ja sähkölankoja, joiden yli pienet rusehtavat lintuparvet kiiruhtavat.

Claire Keegan: Kasvatti, 81 s. - suom. ilm. 2024 - Foster 2010 - suomennos: Kristiina Rikman - kansi: Gretchen Mergenthaler - Tammen Keltainen kirjasto 545

On sunnuntaiaamu Irlannin maaseudulla kesällä vuonna 1981. On oltu messussa, mutta isä ei ajakaan kotiin, vaan suuntaa kohti Wexfordin rannikkoa ja äidin sukulaisia. 
Äiti on taas raskaana ja monilapsisella perheellä on tiukkaa. Lasten syöttäminen on kallista koska jälkikasvulla on pohjaton ruokahalu. Niinpä on hyvä, että olisi edes yksi suu vähemmän ruokittavana.
 
Perillä on vastassa roteva mies ja mustatukkainen nainen. Kasvattipaikassa isä mainitsee, että tyttö kyllä syö, mutta on hänestä jo töihinkin. Mutta ei tytön tarvitse tehdä muuta kuin auttaa emäntää huushollin pidossa, tuumaa isäntä.

Kun ollaan syöty, isä nousee ja alkaa tehdä lähtöä, kuten aina ruuan jälkeen.
- Miksi hän lähti hyvästelemättä, edes vihjaisematta  että tulee hakemaan minut pois?
Kaiken lisäksi isällä on niin kiire pois, että vei mennessään tytön tavarat.

Heti alkuun tyttö tuntee olevansa toivottu. Saa uudet vaatteet, saa isännältä rahaa jäätelöä varten. Punnan, joka on niin iso raha, että sillä voisi ostaa vaikka kuusi jäätelöä. Tyttö viihtyy ja saa osakseen sellaista lämpöä ja rakkautta, jollaista ei kotona heru. Tytölle on myös sanottu, että on kasvattikodissa turvassa ja ettei mitään salaisuuksia ole. Tyttö viihtyy, mutta kuinka kauan hän saa olla John ja Edna Kinsellan luona? Ja onko salaisuuksia? 

Erityisesti pidin kohtauksesta, jossa Kinsella vie tytön rannalle...
- Kinsella ottaa minun käteni omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan, että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsella päästäisi irti, jotten tuntisi näin.
...ja puhuu:
"Naiset ne sitten ovat melkein aina oikeassa, niin se on", hän sanoo. "Tiedätkös mikä lahja naisilla on?" - "No mikä?" - "Mahdollisuuksien aistiminen. Kunnon nainen näkee tulevaan ja haistaa mitä tuleman pitää jo ennen kuin mies on ehtinyt nuuhkaistakaan."

Tyttö on kirjan kertoja. Tytöllä on nimikin, joka mainitaan ehkä kaksi kertaa, mutta minusta tarinaan sopii paremmin, että tyttö on vain tyttö. Suomennoksessa on aivan eri nimi kuin elokuvassa. Miksiköhän? 

Kuuntelin joulun alla Keeganin toisen romaanin Nämä pienet asiat. Ihastuin kovin tähän myös lyhyeen, mutta liikuttavaan tarinaan. Kasvatti on hieman samantyylinen, koskettava.
Keegan taitaa vähäeleisen kirjoittamisen ja miten voikaan olla, että joku osaa kertoa kaiken oleellisen näin lyhyesti (81 sivua). Jokainen sana ja ajatus on tarkkaan mietetty. Tähän on tietysti osallistunut Kristiina Rikman loistavalla suomennoksellaan. 

Suosittelen lämpimästi tätä pientä suurta kirjaa!

Jos päädyt kuuntelemaan kirjan, niin se kestää vain tunnin ja 40 minuuttia. Lukijana on Laura Birn. 
Kirjasta on tehty myös elokuva Hiljainen tyttö, joka oli Irlannin Oscar-ehdokas 2022. Elokuva löytyy ainakin Elisa Viihteeltä (kesto 1h 31 min.) Kuulemma loistava elokuva, joka noudattaa tarkasti kirjan tarinaa. Voin vain kuvitella, että elokuvan katsominen toisi tarinan vielä lähemmäksi. 

"Sinun ei tarvitse sanoa mitään", Kinsella sanoi. "Muista aina, että sinun ei tarvitse sanoa mitään. Moni on on menettänyt paljon kun on menettänyt tilaisuuden olla sanomatta mitään."

++++++
Kirjailija
Claire Keegan, synt. 1968 Irlannissa suuren perheen nuorimmaisena. Keegan opettaa kirjoittamista useissa arvostetuissa yliopistoissa.

******
Ilmestyneet teokset:
Nämä pienet asiat 2023 - Kasvatti 2024

Kirjailijalta on ilmestynyt muitakin, mutta suomentamattomia teoksia.

Linkki:
Nämä pienet asiat
(Bonuksena Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana.)
----------
Kustantajalle kiitos kirjasta!

Kommentit

  1. Tiiviys ja eleettömyys kiinnostaa. Liikaa on kirjailijoita, jotka kirjoittavat aivan suitsimatta mammuttiteoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. On suurempi taito osata kirjoittaa tiiviisti kuin rönsyillä turhaa tekstiä.

      Poista

Lähetä kommentti