Taustaa kirjalle:
Tuhannet miehet ja naiset, etenkin naimattomat, lähtivät siirtolaisiksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikana Amerikkaan ja Kanadaan. Kouluttamattomille naisille löytyi töitä, piikana yleensä, sillä rapakon takaiset naiset eivät arvostaneet kotiapulaisen hommia. Niinpä kielitaidottomat siirtolaisetkin kelpasivat. Ja olihan palkka parempi kuin Suomessa ja ruoka ja asuminen oli ilmaista.
Kirjan päähenkilöt, parikymppiset Jenny ja Hanna, olivat palvelijoita savolaisessa isossa maalaistalossa vuonna 1927. Köyhyyden ja sydänsurujen takia neitokaiset lähtivät Kanadaan paremman elämän etsintään.
Vuonna 1929 Kanadassa kuitenkin alkaa lama, joka vie paikallisiltakin asukkailta työt, saati sitten siirtolaisilta.
Kaksi vuotta Kanadassa oltuaan Jenny päättää lähteä kokeilemaan onneaan Timminsin kaivoskaupunkiin, sillä siellä asuisi tuttuja. On matkaan toinenkin syy, löytäisikö Jenny läheisen sukulaisensa, joka ei ole antanut kuulua itsestään moneen vuoteen.
Jälleen kerran Jenny ja muut suomalaiset törmäävät politiikkaan. Jäljet Suomen sisällissodasta eivät ole jättäneet rauhaan uudessa kotimaassakaan. Pitääkö valita puolensa? Kuten tuohon aikaan kävi, osa suomalaissiirtolaisista lähti karkuun Amerikan ja Kanadan lamaa ja työttömyyttä päämääränään Neuvostoliitto. Sinne oli tarkoitus rakentaa työväen paratiisi. Agitaattoreiden "myyntipuheet" olivat hyviä ja monet lähtivät suurin odotuksin. Suomalaiskanadalaiset luottivat työväenyhdityksen levittämiin huhuihin ja lähtivät Neuvosto-Karjalaan paremman elämän toivossa. Vastassa ollut todellisuus oli kuitenkin ihan muuta.
Ketkä tarinassa lähtivät onneaan etsimään?
Pidin dialogista, jota käydään osin fingelskalla. Kirjan lopussa on pieni fingelskan sanasto. Suurimman osan sanoista tunnistin, mutta joitakin joutui hieman miettimään.
Lempinen kirjoittaa Naisten taivas -osan jälkisanoissa siitä miksi aihe on tuttu. Hieman lisää voi lukea linkistä.
Tarina on niin eloisasti kirjoitettu, että saattaa hyvin ymmärtää miksi suomalaiset siirtolaiset viihtyivät niin hyvin Kanadassa. Etenkin maaseudun kuvaus muistutttaa Suomen peltoja ja metsiä. Lisäksi suomalaissiirtokunta on niin iso, että pärjää hyvin suomellakin. Torontossa oli erilaista, sillä siirtolaisnaisten työt olivat usein kanadalaiskodeissa ja tällöin piti osata englania ainakin niin että pärjäsi.
Jenny on tämän osan kertoja, mutta ei muutamia muitakaan sarjan henkilöitä ole unohdettu.
Viihdyin oikein hyvin Kaivosten kaupungissa ja Jennyn parissa. Milloinkohan kolmas osa ilmestyy? Se olisi mielenkiintoista lukea.
Vesi soljui levollisena aluksen vierellä. Virta kuljetti pientä laivaa jokivarren peltomaisemien halki, ohi metsien peittämien mäkien ja kukkuloiden. Siellä täällä joen varrella näkyi metsästä raivattuja uudispeltoja ja hirsistä kyhättyjä asuinrakennuksia, joiden ympärillä käyskenteli karjaa.
Naisten taivas 2021 - Kaivosten kaupunki 2022
Kommentit
Lähetä kommentti