Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi, 2. osa

 

Ellen muisti kaiken hyvin. Piileskelyn pimeissä huoneissa paksujen verhojen takana, kurnivan nälän ja pelon, joka painoi niskan kyyryyn. Ei silloin voinut muuta kuin toivoa, että saisi elää vielä hetken, odottaa parempaa aikaa.

Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi, 268 s.  - jatko-osa Paperijoutseneen - ilm. 2023 - kannen suunnittelu: Piia Aho - Otava

Myrskylasi on jatkoa Paperijoutsenelle, joten suosittelen lukemaan sen ensin, jos haluaa tututua henkilöihin ja heidän tarinoihinsa. Tai sitten lue arvio kirjasta, linkki alla.  (Ei sisältöpaljastuksia.). Kirja toimii myös itsenäisenä teoksena.

Eletään vuotta 1946. Jatkosota on loppu ja Ellen palaa kotiseudulleen ja pääsee asumaan Korpivuorelle, jota nykyään emännöi vanharouva Gunhild. Talossa riittää nyt töitä kun siellä ei ole poikia, Ilmaria ja Valdemaria. Talon palvelija Martta kertoo Ellenille kuinka talon asiat nykyään ovat: eivät hyvin.
Ellen, Martta ja Gunhild ryhtyvät asuttamaan taloa kolmistaan ja Ellen alkaa purkaa tavaroitaan - kahdenlaisia. Valdemar palaisi vasta syksyllä. "Hyvä!" ajattelee Ellen, sillä ei pidä Valdesta. Ei, vaikka Valdemar on ainoita, jotka voivat auttaa ja suojella, sillä Ellenillä ei ole papereita, ei pankkitiliä ja toinen nimikin on haudattu.

Kartanon naapurissa asuu Lydia, jonka isä oli kuollut ja jättänyt perinnöksi kauniin huvilan. Tätä taloa Lydia, Tuula-vauva ja aviomies alkavat asua. Tosin kukaan muu kuin Ellen ei tiedä millaista kauniin talon seinien sisällä on. Kukaan ei tiedä, että Lydia laittaa yöksi oman makuuhuoneensa oven eteen kaapin, jottei sodassa traumatisoitunut mies pääsisi sisään.
Mies häipyy usein päiväksi ja tulee kotiin vasta illan hämärtyessä. Missä mies luuhaa päivänsä ja mitä tekemässä?

Valdemar tuleekin kesällä kotiin, on kovin outo, työkään ei maita. Miksei Valde ole tulevan morsiamensa luona? Lisäksi Valde piilottelee ullakolla jotain tavaraa, joka pelottaa Elleniä. Mahtaako Ellen olla kipuamatta ullakolle?

Ellen saa äidiltään kirjeen, jossa kerrotaan, että isä on kuollut. Äiti toivoo ettei Ellen tulisi hautajaisiin, mutta riihessä voisi käydä isän hyvästelemässä. Valde lähtee kyytimään Elleniä, joka ei saa talossa kolmelta veljeltään hyvää vastaanottoa.
- "Niin kuin tiedät, talo jää minulle, kun isästä on aika jättänyt", Toivo sanoi vielä. "Katso nyt ympärillesi oikein tarkkaan. Minun aikanani tänne ei ole tulemista. Ja minä pidän huolen, että sinulle ei jää tästä peltotilkkuakaan."

Kuinka kauan Lydia jaksaa pelätä ja peitellä kotitapahtumia? Lopulta on tehtävä ratkaisu.
Valdemar on nyt jotain syystä kotona, joten kysymys kuuluukin: ketkä jäävät asuttamaan Korpivaaran kartanoa kun Gunhild aikanaan kuolee?
------
Pidän Paperijoutsenesta ja niin pidän Myrskylasistakin.  Tällä kertaa saamme seurata Elleenin, Lydian ja Valdemarin elämää. Heillä kullakin on omat salaisuutensa, joiden kanssa pitäisi jaksaa elää tai sitten tehdä jotakin ratkaisevaa.

Myrskylasi on sujuvasti ja kauniisti kerrottu monipolvinen tarina, jossa hyvin keritään auki henkilöiden salaisuuksia. Romaanissa on aidot ja erilaiset henkilöhahmot. 
Tuohon aikaan ei keskusteltu ihmisten seksuaalisista suuntautumisista eikä poikkeamia hyväksytty, vaan kaikki piti pitää visusti salassa. Ei myöskään tiedetty eikä osattu hoitaa sodassa traumatisoituneita miehiä, jotka huusivat pelkojaan ja painajaisiaan yön pimeinä tunteina ja päivisin saattoivat löytää ainoan lohtunsa ja unohduksensa viinapullosta. 

Teoksen nimi, Myrskylasi, viittaa Lydian isältään perimään myrskylasiin, joka ennustaa säätä:
- Hän tarkasteli myrskylasia ikkunalla, sitä toista, jonka oli säästänyt itselleen. Sumua se näytti, ja teräväreunaisia kiteitä sumun keskellä, vaikka ulkona oli selkeää ja tyyntä.
Ehkä lasi puntaroikin sisäilmaa. Ehkä se ennusti sumuja ja myrskyjä ihmisten välille, ei taivaiden.
Ehkäpä toisiaan Lydian myrskylasi ennustikin ihmisten eloa. 

Suositttelen ja voisin kyllä lukea lisääkin....

Sinä lauantaina myrskylasi näytti selkeää ja kirkaasti, ja niin oli myös taivalla, se oli huikaisevan sininen, kurkien huudot ja satapäiset aurat niin korkealla, että niitä tuskin erotti.

++++++
Kieltenopettaja, kirjailija
Anna-Kaisa Linna-Aho, synt. 1985. Asuu Hämeenlinnassa.

Sodasta on kirjoitettu paljon, mutta Linna-Ahoa kiinnnostaa arki, pula-aika ja naisten pärjääminen. Tuohon aikaan ei myöskään puhuttu ääneen seksuaalisista
suuntautumisista. Aihe, jota kirjailija haluaa myös käsitellä teoksissaan. 

Anna-Kaisa Linna-Aho Turun Kirjamessuilla 2019 

**********
Ilmestyneet teokset:
Paperijoutsen 2019 - Myrskylasi 2023

Linkki: Paperijoutsen

Paperijoutsen voitti 15.2.2020 Tiiliskivi-palkinnon. 

Kommentit