Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen - hyvää proosaa

Kupissa tuoksui tuore kahvi. Eihän se tietenkään mitään oikeaa kahvia ollut. Paahdettuja voikukanjuuria. Hyvältä se silti maistui, kun tiesi, miten sen valmisti.

Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen, 315 s. - ilm. 2019 - esikoisteos - kansi: Maria Holzer - Otava ******** kirjaston kirja

Nuori neiti Lydia Bergholm asuu nyt pula-ajan Helsingissä isänsä kanssa. Lydian ollessa kahdeksanvuotias äiti sairastui ja joutui keuhkoparantolaan. Ja pian sen jälkeen menehtyi.

- Sinä keväänä helsinkiläisillä oli nälkä. Talvella oli syöty perunaa, ja kun se loppui, lanttua. 
Puut saavat kukkansa, mutta ruokaa ei ole. Koivunlehdistä sai teetä, nokkosista keittoa, mutta eihän niillä vatsa täyttynyt. Päivittäin oli mietittävä mitä suuhunsa saisi. Sota-ajan keittokirjassa on ohjeita: Vesivelli: vettä, ruisjauhoja, suolaa. - Mutta kun ei ole ruisjauhoja. Lanttua on, keitetttynä, paistettuna, raastettuna, suurustettuna, haudutettuna.

Lydia on laiha. Järkyttävän laiha. Kädet kuin tikut. Kalpean näköiset kasvotkin.
Lydiaa katsoessaan isä muistaa viikkoja sitten tulleen kirjeen. Korpivuoren talon Gunhild oli kirjeessään pyytänyt Lydiaa apuun, töihin. Matriarkka takaisi Lydialle riittävän ja monipuolisen ravinnon.
- Täällä on kovasti töitä nyt. Pellolla ja ilmavalvontatornissa päivystystä.

Lydia päätyy asumaan taloon, josta oli kymmenen vuotta aiemmin isänsä kanssa lähtenyt Helsinkiin.
Gunhild oli järjestänyt Anna Karttusen asumaan yhdessä Lydian kanssa. Anna oli suloinen, vaalea ja kiharapäinen, Gunhildin toisen pojan, Ilmarin morsian. Miniäehdokas, josta rouva ei pitänyt. Korpivuoren talon pojat, Ilmari ja Valdemar ovat nyt rintamalla, upseereina. Ilmarista tulisi talon perijä, ja Valdelle pitäisi miettiä jotain muuta. Poikien poissaollessa taloa ylläpitävät matriarkka Gunhild apunaan Martta.

Toisaalla, viisikymmentä kilometriä Lydian talosta pohjoiseen, Harjuilan Kyösti valmistautuu kuolemaansa. Kyösti on rintamakarkuri, joka ei enää tahdo elää. Kyösti kirjoittaa jäähyväiskirjeen vanhemmilleen ja hyvästelee esineet. Hyvästi, tuoli. Hyvästi, pöytä. Hyvästi, sänky.

Eräässä kylän torpassa elelevät Eräkosken Samuli ja vaimo Elviira sekä heidän seitsemän tytärtään. Lisäksi talossa asui kaksi laihaa lehmää ja raidallinen kissa. Elviiran vanhin tyttö Eedla käy auttamassa Korpivuorella.

Elviiran talon lähellä, Niilontuvalla, asui Jokisen Kaarlo, pitkä vaalea mies, joka on saanut vapautuksen armeijasta huonon jalkansa takia. Kaarlo on ollut aikanaan merillä. Kaarlo rakastuu, muttei saa vastakaikua. Liekö rakkauden kohde edes tajuaa Kaarlon ihastumista.

Kerran kun Ilmari taas tulee lomalle, niin Anna järjestää Lydialle yllätyksen. Yllätyksen, jolla onkin kauaskantoiset seuraukset.

Entäs Josif Stalin ja Risto Ryti? Ryti tuntui olevan se, joka höyhensi Stalinin. Höyhensi? Jep, ovat kanoja.

Miten sota ja pula-aika vaikuttavat kaikkiin näihin henkilöihin, etenkin Lydiaan ja Annaan? Miten arki hoituu, onko siinä yhtään valopilkkuja? Ja mikä on tilanne kun sota loppuu ja miehet palaavat rintamalta? Ne, jotka palaavat.

Esikoiskirjan avaaminen, oli sitten kyseesä kauno tai dekkari, on aina yhtä mielenkiintoista. Koskaan ei tiedä mitä on tulossa. Huonoa, hyvää tai jotain siltä väliltä. Tietää ainoastaan, että kirjailija on yrittänyt parhaansa. Sen takia toivon aina, että vastassa olisi hyvä kirja. Miten kävi nyt?

Sota-aihe on koluttu monilta kanteilta, mutta Linna-aho on löytänyt jotain uuttakin mukaan. Tarina käsittelee arkea ja siinä pärjäämistä. Teksti soljuu. Huumoriakin löytyy. Kauniisti kerrottu tarina, muttei liian krumeluuristi. Uskottavia henkilöhahmoja. Miehet lähtevät rintamalle ja naiset jäävät kotiin sinnittelemään, kukin tavallaan. Sodan jälkeen miehet tulevat rintamalta, osa vaitonaisena, osa traumatiosoituneena. Sodasta ja sen tapahtumista ei liiemmin puhuta, muuten kun ehkä juovuksissa tai öisin painajaisissa. Joidenkin pää menee sekaisin, eikä paluuta entiseen ole. Jotkut äityvät väkivaltaisiksi ja lyhytpinnaisiksi. Jotkut säilövät muistot loppuelämäkseen. Joidenkin kantti kestää, toisten ei.

Kirjailija on myös käsitellyt asiallisesti ja taidokkaasti seksuaalista suuntautumista, joka entisaikaan oli hyshys-aihe.

Pidin Paperijoutsenesta ja olen iloinen, että tarina saa jatkoa. Etenkin kun loppu oli sellainen kuin oli. Erinomainen kirja, suosittelen.

Marraskuu oli hulmauttanut taivaankannen päälle mustan kankaansa. Kylässä oli pimeää kuin mustarastaan vatsassa.

++++++++
Pari sanaa kirjailijasta ja kirjan taustasta:
Kieltenopettaja Anna-Kaisa Linna-Aho, synt. 1985. Asuu Hämeenlinnassa.
Kirjailijalla oli into kirjoittaa, muttei ollut aihetta, kunnes romaani-idea tuli terveyskeskuksen odotushuoneessa, jossa Linna-Aho kuuli kahden vanhemman naisen keskustelevan ajasta, jolloin miehet palasivat sodasta, eikä kotona puhuttu kokemuksista. 70 vuotta mies oli elänyt traumatisoituneena ja ilmeisesti puhumatta sodasta koskaan. Sodasta on kirjoitettu paljon, mutta Linna-Ahoa kiinnnosti arki, pula-aika ja naisten pärjääminen. Tuohon aikaan ei myöskään puhuttu ääneen seksuaalisista suuntautumisista. Aihe, jota kirjailija halusi myös käsitellä teoksessaan.

Linna-Aho harrastaa lukemista ja kirjoittamista.
Tällä hetkellä kirjailija kirjoittaa jatkoa Paperijoutsenelle, jonka ilmestymisaikataulu on vielä auki.
(Lähde: Omat muistiinpanot)

Anna-Kaisa Linna-Aho Turun Kirjamessuilla 2019 
(©Piritta's foto)

**********
Ilmestyneet teokset:
Paperijoutsen 2019

Edit 16.2.2020
Paperijoutsen voitti 15.2.2020 Tiiliskivi-palkinnon. Raadin perusteluissa sanottiin: "Teoksessa käsitellään uudella ja raikkaalla tavalla sota-ajan Suomea ja elämää kotirintamalla. Paperijoutsen on romaani ystävyydestä, rauhasta ja hyväksymisestä. Teoksessa käsitellään monipuolisesti erilaisia traumoja ja annetaan ääni myös ihan uudenlaiselle hahmolle suomalaisessa kirjallisuudessa."

Onnittelut❤️🌹

Kommentit