Tule äiti, erotaan huolella. Puhutaan tämän kerran. Olen saanut tilaa, nyt näen sinut. Kovasti haluaisin kertoa sinulle mitä on tapahtunut lähtösi jälkeen.
Kirjailijan Riitta -äiti kuoli vuonna 2022, jonka jälkeen tyttären kirjoitusprosessi lähti käyntiin. Kirja alkaa fantasiaosuudella, jossa äiti saapuu tyttären kotiin Tuonen tytin kanssa ja tytär rupeaa kertomaan äidistä ja suvun historiasta.
- Rakas äiti, tänä yönä sinun pitää lähteä. Kuolemastasi on vuosi, ja Tuonen tytti on tullut sinua hakemaan. (...) Vainajien on erottava elävistä. Etukäteen ei voi sanoa, kuinka kauan kuollut kulkee rinnalla. Jonakin päivänä tulee ymmärrys: nyt.
- Avasin hissin oven, otin avaimen sisään ja päästin Tuonen tytin kynnyksen yli. Hän otti laajan takkinsa taskusta kynän ja lehtiön, istuutui keittiööni ja ryhtyi sukumme vainajien edustajiksi ja uskotuksi mieheksi perunkirjoitukseen, jonka aloitimme jo samana yönä.
Soittaessaan hautaustoimeen tytär saa kuulla, että perhehautaan mahtuukin yllättäen neljän sijasta yhteensä 36 uurnaa. Tytär järkyttyy, sillä äidin piti olla viimeinen, joka siihen hautaan laskettaisiin. Sitten siellä olisi äiti, tämän veli ja heidän vanhempansa, lapsuudenperhe.
Tytär, joka puhuu äidistään sinä-muodossa, päättää varata hautalahjoja.
Olen kerännyt 36 esinettä, jotka pannaan laukkuun ja kolikko pannaan kämmenpohjaan.
- Lahjoista on teille hyötyä. Alatte yhdessä viihtyä vainajien maassa. Pysytte siellä. Ette välitä elävien asioista. Uurnien lukumäärä jää muiden laskettavaksi.
Mitä ne 36 esinettä ovat? Niistä kerrotaan tässä tarinassa: villatakki, punainen kerä, pettävä makeispussi, vitsa, häpeä ja MÖÖ sekä 30 muuta "esinettä."
Vahva tarina, jota ei voi lukea ahmien, vaan mietiskellen, jopa nauttien sanojen soljevuudesta. Ja nenäliina kädessä, sillä kirjaa ei voi liikuttumatta lukea.
Olen kerännyt 36 esinettä, jotka pannaan laukkuun ja kolikko pannaan kämmenpohjaan.
- Lahjoista on teille hyötyä. Alatte yhdessä viihtyä vainajien maassa. Pysytte siellä. Ette välitä elävien asioista. Uurnien lukumäärä jää muiden laskettavaksi.
Mitä ne 36 esinettä ovat? Niistä kerrotaan tässä tarinassa: villatakki, punainen kerä, pettävä makeispussi, vitsa, häpeä ja MÖÖ sekä 30 muuta "esinettä."
- Ymmärrän, ei tämä ole helppoa, sinulle, äiti. Et eläissäsi halunnut kiitosta etkä rakkautta, korjaan: halusit, sen kaipuu paistoi sinusta kauas, mutta et ottanut sitä vastaan. Koska se olisi ollut heikkoutta? Eikä kenellekään saanut näyttää heikkoa kohtaa, piti vain lantilla uhata.
Äidillä ei ollut helppoa, punikin kakaralla. Nuoruudenajan päiväkirjoista selviää, että joskus on ollut mukavaakin, mutta sitten sattui se kohtalokas onnettomuus. Juna ja linja-auto törmäsivät. Kuusitoistavuotias äiti selvisi suht vähin ulkoisin vammoin, mutta mieleen jäivät ikuiset vauriot.
Miksi äiti oli sellainen kuin oli; väliin ankara sekä suullisesti että fyysisesti. Miltä lapsesta oli mahtanut tuntua kun oma äiti uhkaa veitsellä! Ei pahuuttaan, mutta ymmärsikö lapsi sen.
Ja kun äiti ei enää jaksanut, niin alkoholi astui kuvioihin mukaan - sekä Mirapont-laihdutuspillerit, jotka sisälsivät amfetamiinia. Miten lapsi voi käsittää äidin mielialojen vaihtelut? Sen, että syynä on alkoholi, pillerit ja nuoruudessa saatu aivovamma. Siinä on paljon tyttärelle kannettavaa.
Teos kertoo paitsi äidistä ja tyttärestä myös äidin vanhemmista ja näiden vanhemmista. Näinkö kaukaa mielen vauriot juontuvat?
Suvussa on ollut paljon ikävää. Kuopion pommitusten aikana vuonna 1941 oli äiti ollut vielä äitinsä vatsassa. Riitta oli kolmen kun sota loppui ja Lauri-isä palasi kotiin. Lauri ryhtyi kunnallispolittikkaan. Veljet olivat lähteneet Neuvostoliittoon, koskaan sieltä palaamatta. Riitta oli pyytänyt tytärtään selvittämään isänsä veljien kohtaloa, mutta asia oli suvussa hys hys.
Kirjassa on paljon koskettavaa, kuten se, että tyttärelle kerrotaan ettei tämä ole toivottu ja että tytär on syntymällään varastanut äidin nuoruuden ja sotkenut koko tämän elämän. Mutta, Riittahan oli jo kaksikymmentäkolmevuotias tyttären saadessaan, joten eiköhän sitä nuoruutta ole saanut kokea. Luetuaan äitinsä päiväkirjat, tytär saa tietää, että kyllä nuoruutta oli ollut.
Teoksen kerronnallinen tyyli on poikkeuksellinen ja mukana on jopa hieman 𝔣𝔯𝔞𝔨𝔱𝔲𝔲𝔯𝔞𝔞. Onneksi osaan lukea sitä melko hyvin, niin ei jäänyt mitään kokematta/lukematta.
Tarinasta huomaa, että se on kirjoitettu sydän auki. Rohkeata ja ehkä myös vapauttavaa Sirpa Kähköseltä avata näin paljon suvun historiaa, äitinsä rankkaa elämää - ja omaansakin. Kuten sekin kohta, jossa tytär kertoo ettei ole saanut äidiltään yhtään syntymäpäivälahjaa. Muut olivat pitäneet sitä outona, mutta tyttö oli tottunut. Voiko tuollaiseen tottua, etenkin kun äiti ostaa lahjoja - itselleen. Onneksi isovanhemmat muistavat tyttöä antamalla rahaa tai kirjoja.
Tarinasta huomaa, että se on kirjoitettu sydän auki. Rohkeata ja ehkä myös vapauttavaa Sirpa Kähköseltä avata näin paljon suvun historiaa, äitinsä rankkaa elämää - ja omaansakin. Kuten sekin kohta, jossa tytär kertoo ettei ole saanut äidiltään yhtään syntymäpäivälahjaa. Muut olivat pitäneet sitä outona, mutta tyttö oli tottunut. Voiko tuollaiseen tottua, etenkin kun äiti ostaa lahjoja - itselleen. Onneksi isovanhemmat muistavat tyttöä antamalla rahaa tai kirjoja.
Mutta. Kaiken jälkeen, tytär ei muistele äitiään katkeruudella, vaan lämmöllä. Useat asiat tytär ymmärtää vasta äidin kuoleman jälkeen. Ja antaa anteeksi.
Vahva tarina, jota ei voi lukea ahmien, vaan mietiskellen, jopa nauttien sanojen soljevuudesta. Ja nenäliina kädessä, sillä kirjaa ei voi liikuttumatta lukea.
Ihme jollei tämä kirja voita jotain palkintoa. Suosittelen.
Edit 29.11.2023: Sirpa Kähkönen voitti Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon! Lämpimät onnittelut ansaitusta palkinnosta!🌹♥️
Minä olin sinussa kerällä, minä olin sinussa langalla kiinni, elämänlangalla, sinä olet minussa, kuolemansiteellä, sinä olet säikeinen säikeissäni, syy minun syissäni, langansyissä, sinä olet tervainen touvi ja silmukka köydessä.
Kuvattu syksyllä 2023 Tampereen Akateemisessa, jossa kävin kuuntelemassa mitä Kähkönen kertoi uudesta kirjataan.
+++++
kirjailija, suomentaja
Sirpa Kähkönen, synt. 1964 Kuopiossa ja asuu Helsingissä.
kirjailija, suomentaja
Sirpa Kähkönen, synt. 1964 Kuopiossa ja asuu Helsingissä.
P.S. Keskustelussa sivuttiin myös sitä, kuinka Kähkönen oli halunnut pitää kiinni kirjan nimestä. Pohdinnassa oli ollut myös se miten teos sijoitettaisiin esim. kirjaston hyllyyn. Kysyin tätä uteliaisuuttani kirjastosta: kirja hyllytetään ensin tietysti kirjailijan mukaan ja sitten ennen aakkosia. Siis, ensin numero-alkuiset kirjannimet ja sitten muut nimet aakkosten mukaan.
*****
Ilmestyneistä teoksista ohessa muutamia:
Kuopio -sarja lienee tunnetuin:
Mustat morsiamet 1998 - Rautayöt 2002 - Jään ja tulen kevät 2004 - Lakanasiivet 2007 - Noidankenkä 2009 - Hietakehto - 2012 - Tankkien kesä 2016 - Muistoruoho 2019 - Vihreä sali 2021
Ilmestyneistä teoksista ohessa muutamia:
Kuopio -sarja lienee tunnetuin:
Mustat morsiamet 1998 - Rautayöt 2002 - Jään ja tulen kevät 2004 - Lakanasiivet 2007 - Noidankenkä 2009 - Hietakehto - 2012 - Tankkien kesä 2016 - Muistoruoho 2019 - Vihreä sali 2021
Muita:
Graniittimies 2014 - 36 uurnaa - väärässä olemisen historia 2023
Lisäksi nuortenkirjoja, tietokirjoja ja näytelmiä.
---------
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Graniittimies 2014 - 36 uurnaa - väärässä olemisen historia 2023
Lisäksi nuortenkirjoja, tietokirjoja ja näytelmiä.
---------
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Kommentit
Lähetä kommentti