Joonatan Tola: Punainen planeetta, 344 s. osa 1/3 - ilm. 2021 - kansi: Tuomo Parikka - Storytelin äänikirja - kesto:11 t 12 min. - lukija: Ilkka Villi - Otava
Esittelyteksti kustantajan sivuilta:
"Koko planeetta ei ollut synnyttänyt isääni jännittävämpää miestä.
Joonatan saa puhelun Pohjois-Karjalaan: isoäiti vetelee viimeisiään. Joonatan pakkaa autoon isänsä sotakypärän ja ajaa isoäidin luo Töölöön. Isoäiti luulee poikansa Mikon saapuneen. Joonatan muistuttaa Mikon kuolleen ja kysyy, mitä isoäiti muistaa pojastaan. Isoäiti ei halua muistella. Joonatan alkaa tutkia ja kirjoittaa omaa ihmeellistä elämäntarinaansa. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus."
Kuuntelin ajattemattomuuttani osat 1 ja 2 väärinpäin, mutta loppujen lopuksi sillä ei tainnut olla suurtakaan merkitystä. Kirjan alussa pääosassa on isoisä Jaakko, joka oli taitava kirurgian erikoislääkäri, kunnes vain kolmekymmentäneljävuotiaana jäi polioepidemian jäljiltä hengityshalvauspotilaaksi. Ollessaan kotona myös Jaakon pikkulasten oli opeteltava imemään limaa isän keuhkoista, jottei isä tukehtuisi. Loppuelämänsä Joonatanin isoisä vietti sairaalassa.
Sitten kerrotaan isästä, joka sairastui nuorena skitsofreniaan. Isä kuuli päässään kaikenlaisia ääniä. Välillä "esiintyy" natsiupseeri, intiaani, juutalainen tai jopa Jeesus.
Perhe muutti jatkuvasti paikasta toiseen ja näin isä eristi perheen muusta suvusta. Isän toilailuja, lukemattomattomia mielisairaalakäyntejä sekä useita itsemurhayrityksiä on kirjassa pikkuisen liikaa. Kaikkea tarinointia kattaa musta huumori, joka on varmaan auttanut Tolaa kirjoittamaan ja nyt, lukijaa lukemaan/kuuntelemaan. Sukutarina, joka saa surulliseksi ja samalla hymyilyttää. En halua käyttää sanaa "naurattaa", sillä tapahtumat ovat olleet traagisia, enkä osaa nauraa niille vaikka teksti onkin humoristista.
Kirja on vaikuttava. Välillä teot/tapahtumat kuulostavat absurdeilta ja epätodelliselta. On kyllä erikoinen perhe ja suku, jota elämä on kolhinut. On rohkeata Tolalta avata lapsuuttaan kertomalla näinkin kipeistä asioista. Asioista, jotka ovat olleet vaiettuja ja häpeällisiä. Kuten se, ettei perheellä ollut rahaa käytettävissään ja jos oli, niin taiteilijaisä haaskasi rahat kalliisiin taiteilijatarvikkeisiin, taksilla-ajoihin tai baarikäynteihin. Kaikki neljä lasta jäivät ilman ruokaa ja saattoivat elää riisillä.
Teos pohjautuu tositapahtumiin, mutta täytyy muistaa, että me kuulijat emme tiedä mikä tarinassa on totta ja mikä fiktiota. Sen tietävät vain Joonatan ja hänen läheisensä.
Monien yrityksien jälkeen Mikko-isä "onnistui" tappamaan itsensä vain kolmekymmentäviisivuotiaana. Tällöin Joonatan oli viiden vanha. Muutamaa vuotta myöhemmin MS-tautia sairastava äiti menehtyi ja pienet lapset sijoitettiin perhekotiin. Näistä asioista tarkemmin seuraavassa osassa (Hullut ihanat linnut), jossa kerrotaan mm. siitä miten lapsi-Joonatanista tulee äitinsä hoivaaja.
Hyvä kirja! Kolmatta osaa odotellen.
...........
Kommentit
Lähetä kommentti