Eva Frantz: Lasta et minulta vie, 4. osa

 

Osa aaveista olisi mieluummin saanut pysyä poissa, mutta ennemmin tai myöhemmin ne aina putkahtavat esiin pimeydestä.

Eva Frantz: Lasta et minulta vie, 335 s.  - 4. osa Anna Glad ratkaisee -sarjaan - suom. ilm. 2023 - Unge min får du aldrig - suomennos: Anu Koivunen - kansi: Sami Saramäki - Kustantamo S&S

Vanhempi rikoskonstaapeli Anna Glad elää ruuhkavuosia ja yrittää saada vaativan työnsä, kodin ja lapsiarjen sopimaan yhteen. Aina se ei onnistu poliisin hommissa. Onneksi Annalla on apunaan puoliso, joka toistaiseksi hoitaa kolmevuotiasta Gottfridiä. Tomas, joka myös on poliisi, oli aikoinaan jäänyt isyyslomalle, jotta Anna voisi lähteä töihin. Tomas ja  ja poika käyvät usein puistossa, jossa käy myös Mimmi Strandberg viisivuotiaan Veeran kanssa.

Veera ei ole Mimmin ja hänen miehensä Juhan biologinen lapsi vaan tyttö on sijoituslapsi, joka oli haettu huostaan erittäin ikävistä olosuhteista. Nyt Veeran biologinen äiti on alkanut vaatia tyttöä takaisin. Minkälainen sota siitä syntyy?

Kinkkinen tilanne, sillä sosiaalitoimi ei osaa sanoa onko äiti oikeasti siinä jamassa, että kykenisi huoltajaksi. Biologinen äiti nimittäin saattaa huijata. Varmaan on kuitenkin se, että Mimmi ei hevillä suostu Veerasta luopumaan eikä asiaa yhtään helpota ettei aviomies ole liiemmin Veerasta kiinnostunut. Perheessä asuu joka toinen viikko myös Juhan teini-ikäinen poika, joka  sulkeutuu aina huoneeseensa. Mitä Melvin mahtaa puuhata kun on niin salaperäinen?

Ylityöllistetty sosiaalityöntekijä Maud Silén on saanut Veeran asian hoitaakseen. Maudin mies on paljon kotona, mutta ajaa toisinaan taksia ja bussia. Kesken kiireiden Maud saa kotiinsa inhottavan kirjeen. Taasko joku, joka ei ole tyytyväinen lapsensa sijoitukseen. Outoa on se, että kirje on tullut kotiosoitteeseen. Yleensä haukkumakirjeet tulevat töihin. 

Lisäksi Maud saa uuden pomon, joka ei tunnu tietävän alasta mitään. Eihän esimies voi tehdä sijoituspäätöksiä jollei tiedä perheiden taustoja. Toivottavasti pomo istuu vain  työpöytänsä takana papereita pyörittämässä. Maud on kuitenkin huolissaan. 

Viisikymmentäseitsemänvuotias henkilö on kadonnut ja Anna Glad kollegoineen alkaa tutkia tapausta. Sitten löytyy pari ruumista tosi oudoista paikoista. Tapausten on pakko liittyä yhteen. Mutta jäävätkö rikokset tähän? Löytyykö kadonnut?

Entä kuka on se salaperäinen kuvataitelija, jonka henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Miehen suurikokoisen teoksen pitäisi löytyä jostain vanhasta rakennuksesta. Siw Moberg on kauan tutkinut asiaa ja on nyt saanut vinkin, että iso peitetty maalaus olisi hylätyssä Holmborgin koulussa. Miksi ihmeessä kuuluisan Jeremiaksen maalaus olisi peitetty? Ja miten sitä voisi ryhtyä etsimään, sillä eihän koulun kaikkia seiniä voi alkaa repiä. Ja onko vinkki edes tosi? Maalauksesta on kiinnostunut myös Annan entinen kollega Rolf.

On vuosi 1969:
- Kun äiti on ollut poissa puolitoista viikkoa, tulee sossun tyypit hakkaamaan meidän ovea. En halua päästää niitä sisään, koska äiti on varoittanut meitä juuri tästä.
Sosiaalitoimi haki kotoa kaksi lasta, joista toinen joutui "jonnekin", ehkä perhekotiin ja toinen viedään koulukotiin, rautaportin taakse. Heti alkuun uusilta tulijoilta otetaan luulot pois:
- Me uudet ollaan siivoojia. Asuntolan portaat pitää kuurata joka päivä juuriharjalla. Eihän siinä ole mitään järkeä, se on pelkkää vittuilua ja meidän nöyryyttämistä.

Mutta tämä on pientä, sillä työntekijät ovat julmia, telkeävät selleihin ja laatiavat omia sääntöjään. Asukkaat miettivät miten tästä koulukodista (joka ei ollut oikein kunnon koulu ja vielä vähemmän koti) pääsisi pois? 

Tarinassa on monta tapahtumaa, jotka omalla tavallaan saattavat liittyä yhteen, mutta miten? Frantz on solminut mielenkiintoisen vyyhdin, jota on helppo seurata. Uppouduin välillä tarinaan niin keskittyneesti, että unohdin pohtia syyllisiä.

Jokaisen uuden luvun alussa on säkeistö jostain lastenlaulusta tai lorusta, joista osa on aikamoisia:
Tytönhuitukat kukkaislehdossa
kauniisti soittakoot niin, niin, niin.
Vaan pojannulikat lantakaivossa
ikäns' lojukoot niin, niin, niin.
(Leikkimielinen kehtolaulu, tallennettu Ångermanlandissa, Nordlander 2886)

Minä en ainakaan olisi lapsena halunnut kuunnella tällaisia kehtolauluja (leikkimielisiä, hm). Hyvin silti sopivat tarinaan.

Olen pitänyt kaikista Frantzin dekkareista. Sujuvaa kerrontaa ja hyvät tarinat ja henkilöhahmot. Pienoista kertausta olisin toivonut, sillä edellisestä osasta on kolme vuotta. 

Tässäkin on dekkaristi, joka parantaa kirja kirjalta. Ja kun puhutaan Suomen dekkarieliitistä, niin ei pidä unohtaa Eva Frantzia. Nyt odottelemaan seuraavaa osaa, jonka ilmestymiseen ei toivottavasti mene kolmea vuotta.

++++++++

Kirjailija, toimittaja
Eva Frantz, synt. 1980 Helsingissä, asuu Espoossa. Työskentelee Ylen Radio Vegassa eri tehtävissä ja on selostanut monesti mm. Euroviisuja.

Frantz sanoo kirjoittavansa mieluiten jotain kauheaa, mutta hauskaa. Kirjailija lukee mielellään dekkareita ja tunnustaa olevansa haka virkkaamaan isoäidinneliöitä. 

*********
Suomennetut teokset:
Anna Glad- ratkaisee -sarja:
Sininen huvila 2017 - Kahdeksas neito 2018  - Tästä pelistä pois 2020 - Lasta et minulta vie 2023

Kahdeksas neito voitti 2019 Suomen dekkariseuran Vuoden Johtolanka-palkinnon.

Linkit:  Kahdeksas neito, 2. osa

Tästä pelistä pois, 3. osa

Muut:

Suvisaari 2016/suom. 2021 - 

Lasten jännityskirjat:

Osasto 23  2018  - Yön kuningatar 2021 - Ruukin salaisuus 2021

Kustantajalle kiitos kirjasta!