Siru Aura: Myötäjäiset

 

Minusta ei voi tulla äitiä. Se on minun myötäjäiseni. Salaisuus sulkee minut muun maailman ulkopuolelle, jossa minua odottaa sadan vuoden yksinäisyys.

Siru Aura: Myötäjäiset , 288 s. - ilm. 2022 - kansi: Mia Selin - Stresa Kustannus osk.

1.  Tämä teos aloittaa kirjabloggaajien naistenviikkohaasteen. Kirjassa ei esiinny nimipäiväsankareita, mutta kirjoittaja on nainen ja kirjassa esiintyy kolme naista, jotka ajavat tärkeitä asioita Intiassa. Alla lisää teoksesta:

Kirja kertoo kolmesta erilaisesta naisesta, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Teos sijoittuu Intian Bangaloreen ja vuoteen 2000.  

Anu on suomalainen antropologi, joka tekee väitöskirjatutkimusta, jonka takia matkustaa Intiaan.

- Haluan tehdä antropolista tutkimusta naisten asemasta ja erityisesti siitä, miten myötäjäisten antamisen ja vastaanottamisen kieltävä laki, joka tuli voimaan 1984, on muuttanut myötäjäiskäytäntöjä sekä parantanut naisen asemaa avioliittojärjestelmässä.

Anua kiinnostaa miten lainsäädäntö on vaikuttanut erilaisten naisten ja heiddän perheidensä elämään. Toiveena olisi saada noin viidenkymmenen naisen haastattelut, jotta tutkimuksesta tulisi hyvä. Miten käy?

Suomessa Anu asuu yhdessä Markuksen kanssa. He ovat yrittäneet saada lasta, mutta tuloksetta. Markus on ehdottanut adoptiota, mutta Anu ei haluaisi vielä luovuttaa vaan kokee, että lapsettomuudella pettää Markuksen:

- Jos minusta ei tule äitiä, minusta ei tule isoäitiä, ei isoisoäitiä, ei esiäitiä. Tietenkin se on minun vikani.

Intiassa Anu haluaa opiskella paikallista kieltä, jotta pääsisi lähemmäksi haastateltaviaan. Anu osallistuu kannadan kielikurssille, jossa oppii myös paikallisia tapoja. 
Haastateltavien saaminen osoittautuu vaikeaksi. Joko heitä ei löydy, joko eivät halua puhua tai eivät saavu paikalle vaikka ovat luvanneet.
- Kenttätyö on alkanut taas takkuilla. Tapaamisia on peruttu, haastatteluja siirretty ensi viikkoon, ensi kuukauteen ja hamaan tulevaisuuteen. (...) Tämä ei ole totta. Mitä helvettiä minä täällä teen? Taas uusi tuhlattu päivä! Olen odottanut niin paljon, niin monta kertaa, niin turhaan.

On tamiliperhe, isä, äiti, kaksikymmentäkolmevuotias Taarina ja viisi vuotta nuorempi Agira. Taarina oli päättänyt ettei ikinä avioituisi vaan tekisi töitä. Taarina pyrkii kansainväliseen IT-alan toimistoon, johon myös pääsee koeajalle, kiitos hyvän englanninkielen ja pikakirjoitustaidon. Taarinan tehtävänä on kirjoittaa puhtaaksi yhdysvaltalaisten lääkärien potilasdiagnoseja ja toimenpiteitä. 

Taarina on onnellinen. Työ tarkoittaa hyvää palkkaa, lisäkoulutusta ja etenemismahdollisuuksia. Lisäksi Taarina on päättänyt jossain vaiheessa perustaa pienen tietokonenurkkauksen. Silloin ei olisi taakaksi vanhemmilleen vaan voisi auttaa heitä ja samalla säästää pikkusiskon myötäjäisiin. 

Kaikki näytäisi olevan hyvin, kunnes onni pysähtyy ja tulee kosinta. Mutta eihän Taarina voi eikä halua avioitua. Mies, riksakuski, oli nähnyt Taarinan kadulla ja ihastunut. Taarina puolestaan ei ollut edes huomannut miestä, sillä hän ei katsellut riksakuskeja. Lisäksi tumman kuskin olemus ei kiinnostanut. Tukeva ja huonoihoinen mies, jolla on paksut viikset ja epäsiisti parransänki. Äiti ja isä olivat kuitenkin innoissaan. Mies on samalta alueelta ja samaa kastia.

Taarina kieltäytyy kosinnasta, vaikka mies maanittelee isää ja suostuu jopa luopumaan myötäjäisistä.

- Kulta ei ole tärkeää, tärkeää on onni, hyvän suostuisuus, jonka lempeä siveä vaimo taloon tuo. Häätkin voivat olla vaatimattomat. Tärkeämpää on morsiamen hyvä sydän ja puhdas mieli, ei raha, ei maallinen mammona, niin se mies sanoi.

Suostuttelu jatkuu, kunnes Taarina saa ajatuksen, jonka esittää pikkusiskolleen Agiralle.

- Mene sinä naimisiin kosijan kanssa, niin hyvä mies ei mene hukkaan. Pääset naimisiin saman tien, kun kerran haluat. Minulla on toisenlaiset suunnitelmat. (...) Ota sinä hänet. Saat hyvän miehen itsellesi. Pääset naimisiin, pois kotoa, saman tien.

Ajatus tuntui niin mahdottomalta, ettei Agira osannut päättää, vaan antoi äidin ja isän ratkaista. Koska riksakuskillakaan ei ollut mitään vastaansanomista niin hääpäivä sovittiin. 

Isä järjestää hienot häät, yli varojensa. Äiti antaa Agiralle ainoat kultakorunsa - kaulakorun, korvakorut, nilkkakorut ja sormuksen. Agira muuttaa pois kotoa, pääsee naimisiin, uuteen elämään ja uuteen sukuun. 

Taarinalle tulee toki ikävä, mutta eihän ero ole lopullinen. Tokihan he tapaisivst, tai näin isosisko luulee.

Ei kuluu aikaakaan kun Agira soittaa isälle ja pyytää rahaa. Vaikka ihan vähän vain tai kultaa - myötäjäisiin. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Nyt Agira ei olekaan mitään ilman myötäjäisiä. Miksi mies oli sitten suostunut? 

Isä päättää ettei anna mitään, sillä oli sovittu ettei myötäjäisiä anneta. Se sana pitää. Mutta voisivatko äiti ja Taarina tehdä jotakin - isältä salaa tietysti?

Agira ei tule käymään kotona, joten Taarina lähtee pariskunnan luo. Kun ovi avataan sisko järkyttyy. Agira on laihtunut, silmien alla on mustat pussit ja olemus on pelokas. Aviomies on vihainen, haisee hielle ja viinalle. Agira pitäisi saada pois miehensä luota, mutta miten? 

Sitten tapahtuu jotakin järkyttävää, jonka seurauksena Taarina tarjoutuu miehelle uudeksi vaimoksi - kostaakseen.

Rathamma on viisikymmentäkaksivuotias ja intialaisen naisjärjestön aktivisti, joka taistelee naisten oikeuksien puolesta sekä myötäjäisiä ja myötäjäismurhia vastaan. Rathamma ylläpitää paikallista Naisten taloa sekä järjestää mielenosoituksia. Anukin osallistuu niihin, vaikkei ulkomaalaisena saisi.
Rathamma päivystää usein myös Victoria-sairaalassa, jonne myötäjäisten takia poltetut naisten tuodaan kuolemaan. 

Kolme naista, jotka törmäävät toisiinsa ja taistelevat tavoillaan naisten oikeuksien puolesta ja myötäjäiskäytäntöä vastaan. Myötäjäiset kiellettiin Intiassa lailla vuonna 1961, ja lakitiukennuksia tehtiin 1984 ja 1986, mutta silti tapa istuu tiukassa. Löysin tiedon, josssa kerrotaan, että myötäjäismurhia on vuonna 2012 tehty yli kahdeksan tuhatta. Myötäjäisperinne altistaa naiset myös kotiväkivallalle sekä vääristää Intian sukupuolijakaumaa. Intian sanotaan olevan naisille maailman vaarallisin maa. 

Pidin tästä kirjasta, joka aiheensa puolesta poikkeaa massasta. Samalla sain tutustua Intian kulttuuriin ja siihen miten se eroaa esim. suomalaisesta kulttuurista. Tarina kertoo myös Intian köyhyydestä, viranomaisten välinpitämättömyydestä ja korruptiosta. 

Tarina sijoittuu vuoteen 2000 jolloin naisten asema oli olematon ja sellainen se on vielä tänäkin päivänä. 

Googletin, sillä vierasperäisiä sanoja on jonkin verran. Kuten: millainen vaate on salwar kamez? Salwar tarkoittaa löysiä, pyjamaa muistuttavia housuja ja kamez on pitkä tunika. Masala dos on perunacurrylla täytetty kikhernejauhoista valmistettu "lettu". Samosa on friteerattu tai paistettu leivonnainen.

Usein mainittu puja tarkoittaa uskonnollista rituaalia, jolla osoitetaan kunnioitusta jumalille tai jumalittarille. Pujoja on erilaisia, tilanteen mukaan.  

Lisäliitteessä tai alaviitteissä olisi voinut kertoa mitä tarinassa esiintyvät vieraperäiset sanat tarkoittavat.
- 

Joka tapuksessa kiinnostavasti kirjoitettu romaani, johon on saatu ympätyksi myös jännä juoni. Ja Intia tuoksuu.

Miten kirja sai alkunsa? Siru Aura teki antropoligista väitöskirjatutkimusta Intiassa aiheena intialaiset eronneet naiset. Aura asui Intiassa lähes kaksi vuotta, jolloin teki myös vapaaehtoistyötä. Samalla kirjailija tutustui intialaisnaisiin,naisjärjestöjen arkeen ja oikeuden käytäntöihin. 

Myötäjäiset on tavallaan väitöskirjan jatkoa vuodelta 2000, josta alkaen idea on itänyt. Itse tarina ei ole faktaa, vaikka siltä vaikuttaakin. 

Sain tämän romaanin jo viime vuonna ja siitä asti se on polttanut kirjapinossani. Olen tarttunut kirjaan tosi monta kertaa ja aina laittanut takaisin. Miksi? Siksi, että kirjan teksti on valitettavan pientä ja tämän hetkisten näköongelmieni vuoksi pieni fontti on kauhistus. 

Kesällä on enemmän valoa, joten päätin, että nyt vihdoin tartun kirjaan ja luen vaikka pikkupätkissä. Toisin kävi, nenä kirjassa ahmin tekstiä sen minkä kerralla pystyin. 

Toivoisinkin, ettei kirjoissa käytettäisi pientä fonttia, sillä se karsii lukijoita, eikä vain minua. Katsoin myös  löytyisikö e- tai äänikirjaa. Ei valitettavasti ollut. 

Tekstissä on jonkin verran kirjoitusvirheitä, joista yritin olla välittämättä, sillä kiinnostava sisältö vei mennessään. 

Katson ikkunan ristikon kautta kadulle. Vanha monihaarainen puu portin pielessä kukkii kirkkaankeltaisena, tuoksuu hunajalta ja ojentaa koukeroisia oksiaan minua kohti.

++++++
Kirjailija, antrolpolgi, SPR:n viestintäpäällikkö
Siru Aura

*******
Ilmestyneet teokset: Myötäjäiset 2022

Kiitos kirjasta!

...........

Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta luotsaa yhdeksättä kertaaTuija:  Tuijata.Kultturipohdintoja

Nimipäiviään viettää tänään Riikka.

Lämpimät onnittelut!