Skyttä: Huvituksen kartanon tytöt & Kuling: Lahkon kasvattama

 

Järkyttäviä tositarinoita. Huvitus on entinen pahamaineinen tyttökoti. Toinen teos on kasvutarina, jossa ollaan Knutbyn Filadelfia -seurakunnan sisäpiirissä. Näkökulma on lapsen/nuoren.

Aamuisin meidät kuljetettiin työsaleihin ja navettatöihin, kesäisin myös pelloille ja kasvimaille töihin. Oli oltava hiljaa ja varovainen, sillä syvällä kartanon kellareissa sijaitsi monta vankityrmää. Ne täyttyivät päivä toisensa jälkeen tytöistä, jotka uhmasivat kartanon herraa ja hänen alamaisiaan.

(Ote prologista, jonka on kirjoittanut Outi Paltta)

Jaana Skyttä: Huvituksen kartanon tytöt, 304 s. - ilm. 2022 - kansi: Tuomo Parikka - valokuvaaja: Vesa Ranta - Storytelin äänikirja - kesto: 8 h 19 min. - lukija Krista Putkonen-Örn - Otava

Esittelyteksti kustantajan sivuilta:

"Koukuttava tositarina vaietusta, yhä kipeästä aiheesta

Yläneen pahamaineinen tyttökoti, ”Huvitus”, oli tarkoitettu siveellisesti hairahtuneille nuorille naisille. Kirjaan on haastateltu suljetun, työleiriä muistuttaneen tyttökodin entisiä asukkaita ja työntekijää. Yksi naisista on Skytän oma sisar, joka asui laitoksella 70-luvulla ja selviytyi kokemuksistaan pakenemalla fantasiamaailmaan. Tyttökoulu lakkautettiin vuonna 1979."

Huvituksen kartono ei siis ole viihdekirja, jollaiseksi sitä nimen perusteella voisi kuvitella. Kuten esittelyssä sanotaan Huvituksen kartano oli tyttökoti, joka alunperin oli suunnattu  "siveellisesti hairahtuneille naisille" (tytöille) tai saksalaisten kanssa suhteissa olleille.
- Tyttö miellyttävän ja hauskan näköinen, joutui saksalaisten sotilaiden seuraan, ja sitä tietä alkoholin pariin, joka vei hänet aivan sietämättömään tilanteeseen.

Todellisuudessa osalla tytöistä ei ollut seksikokemuksista tietoakaan. Huvitukseen tuodut tytöt olivat 14 - 21-vuotiaita.

Paikka toimi tyttökotina vuosina 1943 - 1978 ja ne olivatkin hurjia vuosia, sillä tyttöjä kohdeltiin todella kaltoin: oli alistamista, väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä. 
Laitoksessa teetettiin maataloustöitä (jollei oltu arestissa tai kellarin putkassa). Puheluita ei saanut soittaa eikä vastaanottaa ja kirjesensuuri oli tiukka.

Tyttökodista pääsi pois täysi-ikäisenä tai jos avioitui sitä ennen. Kerättiin pisteitä ja lomalle saattoi päästä jos sai 3000 pistettä tai kokonaan pois saattoi päästä jos oli onnistunut keräämään riittävästi käytöspisteitä eli 7500 pistettä.

Huvitus oli sodan jälkeen ankarin laitos, johon tyttöjä saatettiin passittaa.

Osa tytöistä ei selvinnyt. He eivät jaksaneet ja menettivät elämänsä hallinnan.  Joutuivat vankilaan, työlaitoksiin, tai päättivät elämänsä oman käden kautta.

Valtio pyysi anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltionkohdelluilta henkilöiltä vuonna 2016. Rahakorvausta ei saatu toiveista huolimatta. Tässä yhteydessä Outi Palttaa haastateltiin sanomalehteen. Koska menneisyys oli päässyt pintaan ei lehtijuttu ollut Outista riittävä. Niinpä Outi ehdotti sisarelleen, että tämä kirjoittaisi kirjan tyttökodista sekä paikan pelätystä johtajasta. 

Outi oli tyttökodissa vuosina 1970 - 1972, jolloin isä oli jo kuollut ja äiti pahoin alkoholisoitunut. Äiti kuoli 44-vuotiaana haiman pettäessä.

Kirjassa oman äänen antaa seitsemän naista, joista Jaana Skytän Outi-sisar on yksi.
Muut kuusi rohkeata naista löytyi suljetusta Huvituksen tytöt -nimisestä Facebook -ryhmästä. 

Jaana Skyttä oli onnekas, sillä hän sai olla kuusivuotiaasta alkaen isovanhempiensa luona. Siellä Jaana oli kyllä kuullut Huvituksesta, muttei ymmärtänyt mitä siellä olo tarkoitti koska sisar kirjoitti kirjeissään vain iloisista asioista, kuten pihalla pelaamisesta tai uimisesta.

Kirjan naiset ovat kaikki selviytyjiä - kukin tavallaan. Naiset halusivat myös kertoa elämästään ennen tyttökotia ja syistä, jotka veivät heidät laitokseen.
Naisten lapsuudessa ja nuoruudessa oli alkoholismia, irtolaisuuttta, mielenterveysongelmia, kuolemaa sekä köyhyyden mukanaan tuomia haasteita.
Selviytyjiä ovat myös Jaana, Soili ja  Outi sekä sisar- ja velipuoli. 
- Kaikki sisarukset selvisivät omilla tahoillaan ja tavoillaan.

Tärkeä kirja, surullinen, raju, käsittämätön. Kauheinta on se, että tarinat ovat totta. Mukana on myös sosiaalihuollon historiaa.

Ainakin kuuntelussa teoksen alkuosa tuntui pitkältä tarinoita pohjustettaessa. Lukiessa vuosiluvut olisi voinut kätevämmmin ohittaa, mutta kuunnellessa niitä tuntui olevan liikaa. 
Jaana Skyttä on tehnyt paljon taustatyötä kirjaa varten. Lopussa on luetteloitu erilaisia lähdemateriaaleja /lehtiartikkeleita yms. vuosilukuineen.

Kuuntelin kirjan, mutta vilkaisin myös e-kirjan puolelle. Kirjan lopussa on tarinoita kertoneiden naisten kuvia.

Jaana Skyttää ja Outa Palttaa on haastateltu syyskuussa 2022 televisio-ohjelmassa. Areenan linkki: Flinkkilä & Kellomäki

Lukija lukee asiallisesti.

P.S. Alunperin Huvitus on C. R. Sahlbergin 1800-luvulla perustaman Yläneen Uudenkartanon kartanon puutarhatila. Kartano on saanut nimensä paikan omasta omenalajikkeesta, Huvituksesta. Valmistuessaan 1800-luvun puolivälissä Huvitus oli Suomen suurin hedelmätarha. 

+++++++
Kirjailija, toimittaja
Jaana Skyttä

******
Ilmestyneet teokset:
Huvituksen kartanon tytöt

Kuvasin kirjailijan Turun kirjamessulla syksyllä 2022.

Elämäni piti olla täydellistä. Saisin kaiken sen, mistä äiti jäi lapsena paitsi. Minulle ei tapahtuisi koskaan mitään pahaa. Ja sitten kävi näin.

Linnéa Kuling: Lahkon kasvattama - Knutbyn murha lapsen silmin  2021 - Knutbyflickan 2020- suomennos: Mirka Maukonen - Storytelin äänikirja - kesto: 11 h 40 min. - lukija: Annika Poijärvi - Storytel Original 

Esittelyteksti STT:n sivuilta:
"Pieni Knutbyn kylä tuntui heti kodilta. Linnéa Kuling ja hänen perheensä toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi tiiviiseen ja rakastavaan yhteisöön, joka näytti rakentaneen ympärilleen maanpäällisen paratiisin. He eivät kuitenkaan osanneet aavistaa joutuneensa osaksi hurmoksellista peliä, jossa heidät lopulta käännytettäisiin toisiaan vastaan.

Hän oli ongelmalapsi. Riidanhaluinen pikkutyttö, joka ei osannut leikkiä muiden lasten kanssa. Tyttö, joka puri ja kiusasi luokkatovereitaan päiväkodissa. Hänen vanhempansa hakivat apua psykologilta ja kääntyivät kirkon puoleen saadakseen tukea. Mutta ongelmat jatkuivat.

Saapuminen Knutbyn kylään muutti tilanteen hetkessä paremmaksi. Perhe otettiin avosylin vastaan seurakuntaan, jonka jäsenet välittivät ja pitivät huolta toisistaan. Kuin taikaiskusta huoli vaihtui helpotukseen. 5-vuotias tyttö sai ystäviä, ja seurakunnan aikuiset näkivät hänet ja rakastivat häntä. 

– Kun saavuimme Knutbyhyn, äiti ja isä huomasivat muiden osaavan auttaa minua tavalla, johon he eivät itse pystyneet. Heistä se tuntui ensimmäiseltä kerralta, kun joku todella välitti. Heti alussa meidät kuitenkin erotettiin toisistamme, ja sitten lopulta meidät käännytettiin toisiamme vastaan. Emme eläneet perheenä. Sen sijaan olimme kaikki osa suurempaa perhettä lahkossa, jonka johtajat päättivät, millainen kodin tulee olla, sanoo Linnéa Kuling. 

Lahkon kasvattama -äänikirjassaan Kuling kertoo lapsuudestaan Kristuksen morsiameen uskoneen Knutbyn Filadelfia-seurakunnan sisäpiirissä. Teos on ainutlaatuinen kasvutarina lapsen elämästä lahkon keskellä. Linnéa Kuling haluaa tarinallaan lisätä ymmärrystä Knutbyn tapahtumien suhteen, sillä näkökulmat ovat hänen mukaansa jääneet puutteellisiksi, vaikka tapauksesta on keskusteltu runsaasti mediassa.

Viime vuoden lokakuussa julkaistu ruotsinkielinen alkuperäisteos Knutbyflickan ampaisi heti ilmestyttyään Storytelin kuuntelulistan kärkeen Ruotsissa, ja se oli viime vuonna palvelun kymmenen kuunnelluimman äänikirjan joukossa. 

– Me, jotka elimme Knutbyssä, kohtaamme paljon ennakkoluuloja. Sanotaan, että olimme typeriä ja sekaisin päästämme. Heikkoja ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet sanoa vastaan. Olen saanut kuulla kommentteja kuten, “Mutta, sinähän olit vasta lapsi”, aivan kuin se selittäisi kohdallani kaiken. Mutta entä aikuiset sitten? Moni esiintyy julkisuudessa uhrin asemassa, mutta minä en koe olevani uhri. Knutbyssä eläessäni minä vaadin itseltäni asioita, jotka olivat vastoin tahtoani, sillä uskoin toimivani suurempaa tarkoitusta varten. Seurakunnan tavoitteena oli tehdä hyvää, vaikka kaikki meni lopulta niin väärin. En kokenut, että Knutbyn kultti toimi silkasta pahuudesta, totuus on paljon monimutkaisempi, sanoo Linnéa Kuling.

– Knutbyn murhatapaus on Suomessakin monille tuttu median ja tv-dokumenttien kautta, mutta Linnéa Kuling tarjoaa ainutlaatuisessa äänikirjassaan lapsen näkökulman näihin tunnettuihin tapahtumiin sekä kasvamiseen lahkon sisäpiirissä. Lahkon kasvattamassa Kuling kuvaa myös asioita, joihin monien meistä on helppo samaistua: halua sopeutua joukkoon ja saavuttaa yhteisön hyväksyntä. Lahkon kasvattama ei ole ainoastaan kirja lahkosta ja murhista, vaan se on myös yhden ihmisen koskettava, omin sanoin."
---------------

Surullinen ja ahdistava selvitymistarina. Kuinka Linneaa ja muita nuoria käytettiin hyväksi lähes orjuuttamalla. Lahkon "morsiamen" ja hänen tyttärensä ainaista palvelemista. Mitään ei uskalla sanoa tai tehdä ilman lupaa tai pelkoa että suututaan. Lisäksi järkyttävää aivopesua.

Tarinan taustalla on silti  hyvyyttä, sietokykyä ja uskoa parempaan.  
Kirjan otsikossa mainittu murha on kirjassa sivuosassa.

Raamatunlauseita on liikaa ja muutenkin saman tyylisten asioiden toistamista. Turhan pitkitetty tarina, johon väsähdin jo puolivälissä. Hyvää on se, että että kirjoittaja selvisi. 

Asiallinen lukija.

Olen lukenut myös toisen Knutbyhyn sijoittuvan teoksen.

Linkki: Jonas Bonnier Lahkomurhat  2020 (Tammi)

++++++
Kirjailija
Linnéa Kuling, synt. 1995, asuu lähellä Uppsalaa.

******
Ilmestyneet teokset:
Lahkon kasvattama - Knutbyn murha lapsen silmin 2021