Mika Kähkönen: Dekkari

 

Hän oli varma itsestään. Sama työvaihe oli ehtinyt toistua työuran aikana satoja ellei tuhansia kertoja. Se oli rutiini. Mieleen hiipi epäilys, jonka hän kielsi saman tien.

Mika Kähkönen: Dekkari, 352 s. - ilm. 2022 - 3. osa Kari Jontka -sarjaan - Myllylahti

Olavi Lassina on sairaalan päivystyksen sairaanhoitaja sekä lisäksi isä ja aviomies. Perheellä menee ihan hyvin, paitsi että Olaville oli käynyt lapsen kanssa leikiessä huonosti. Käsi oli vääntynyt epäonnistuneessa kärrynpyörässä. Pakkoko oli ruveta kikkailemaan ja näyttämään temppuja viisivuotiaalle Reinolle.

Käden kivut johtavat lopulta Olavin lääkekierteeseen, josta on vaikea rimpuilla irti.

Sitten Olavi antaa omatoimisesti potilaalle hieman kipulääkettä. Jää siitä heti kiinni, mutta eräs lääkäri pelastaa Olavin. Miksi?

- Aina silloin tällöin lääkeitä jäi kiireen tai unohduksen vuoksi merkitsemättä, mikä sai päivystyksen farmaseutin takajaloilleen.

Kaikenlaista muutakin tapahtuu, ja lopulta Olavi päätyy suljetulle osastolle.

Rikospoliisi Kari Jontka on joutunut työterveyspsykologin pakeille. Tämä haluaisi puhua  myös yksityiselämästä, mutta Jontkan mielestä vapaa-aika ei kuulu asiaan. 

Jontka elää yksin, sillä vaimo on menehtynyt sairauden uuvuttamana. Jontka oli ollut sitä mieltä, että lääkärit olivat antaneet myöhästyneen diagnosin. 

Jontkasta oli valitettu vuosien mittaan. Mies hikeentyy marmatuksista, sillä hän ei käytä alkoholia, ei tupakoi, maantiepyöräilee ja syö hyvin. 

Keskustan kadulla tapahtuu törmäys, jonka yhtenä osapuolena on epäsiisti, resuinen mies. Äänitorvet raikaavat ja ihmiset huutavat. Joku soittaa hätäkeskukseen ja poliisit saapuvat paikalle

- Poliisit vilkaisevat toisiaan. Olivatko he kuulleet oikein? Ääni oli tuttu. 

Kari Jontka joutuu tiettyjen tapahtumien takia suljetulle osastolle. Siellä Kari tutustuu Olaviin ja he alkavat keskustella. Olavi uskoutuu Jontkalle ja kertoo lääkekoukustaan sekä siitä miten eräs lääkäri oli alkanut kiristää Olavia tämän toimista. Jontka tuumii miehen hourailevan omiaan, mutta taipuu lopuksi uskomaan. Sen seurauksena pitää toimia - ja sukkelaan.

Jontka ei arvaakaan millaiseen solmuun lopulta joutuu. Onneksi apuna ovat kollega Lilli Velimies ja eläkkeelle jäänyt Arto Puronsuu. 

Miten Jontkan tarina jatkuu? Odotan mielenkiinnolla.

Nyt on kirjailija tehnyt aimo harppauksen eteenpäin. Kähkönen on profiloitunut sairaaladekkaristiksi ja tässä kirjassa sairaala ja sen henkilökunta todellakin ovat pääosassa. Tämä onkin toivottavaa, sillä kirjailija työskentelee sairaalan päivystyspoliklinikalla. Kannattaa hyödyntää 25 vuoden kokemusta. 

Ainoa pelko on, että aletaan käyttää sellaista ammattisanastoa, josta maallikolla ei ole hajuakaan. Onneksi Kähkönen ei sorru tähän kuin alussa. Huh, pelästyin jo... Muutenkin alkua olisi voinut hieman tiivistää ja päästä aiemmin asiaan.

Nimissä olin mennä sekaisin. Ymmärrän valittujen nimien pointin, mutta suurempi ero olisi saattanut olla järkevää.  

Teksti on napakampaa kuin edellisessä osassa ja juonen kuljetus parempaa. Tosin jonkin verran on epätodellisuuksia, mutten fiktioromaanissa kiinnitä niihin liiemmin huomiota. Myös jännityskerroin on noussut. Jos suuntaus jatkuu näin, niin ties minne Kähkönen vielä yltää. Hyvä!

Mika Kähkönen on myös kirjabloggari. Tässä linkki:
Sairaaladekkaristi

P.S. Kirjassa oli yllätys. Kiitos ettei Piritasta tehty roistoa!

- Työjakun rintaan oli ommeltu hoitajan nimi, Piritta.

++++++
Kirjailija, lääkintavahtimestari
Mika Kähkönen, asuu Joensuussa

*************
Ilmestyneet teokset:
Väärin voitettu 2008 (omakustanteinen)  - Testinuket 2013 (omakustanteinen) - 
Pimeimmät tunnit 2013 

Kari Jontka-sarja:
Luonnollinen kuolema 2016 - Kroonikko 2018 - Dekkari 2022

Linkki edelliseen dekkariin: Kroonikko

(Bonuksena Mackintoshin Anna minun olla)