Tove Ditlevsen: Lapsuus & Nuoruus & Aikuisuus - autofiktiotrilogia

 

Kööpenhamina -trilogia kertoo tanskalaisesta runoilijasta ja kirjailijasta Tove Ditlevsenistä. Ditlevsen eli rankan elämän, joka lopulta johti itsemurhaan vuonna 1967. Trilogia kuuluu Tanskan kirjallisuuden kaanoniin.

Kirjallisuudessa kaanon tarkoittaa kirjojen parhaimmistoa, kirjallisen maailman hyväksymää elittiä. Kaanon säätelee kirjallisuuden sisäistä arvojärjestystä. Klassikot kuuluvat kaanoniin. Kaanoneita löytyy myös muista taiteenlajeista, kuten elokuvista. (Lähde: Koulukino) 

Lyhyesti kaikista teoksista.

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. (...) Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa.

Tove Ditlevsen: Lapsuus, 142 s. - suom. ilm. 2021 - Barndom 1967 - suomennos: Katriina Huttunen - Ellibsin äänikirjat - kesto: 2 h 59 min. - lukija: Mirjami Heikkinen -  kansi: Elina Warsta- S&S

Sisältökuvaukset kustantajan sivuilta:

"Olen melkein kuusivuotias, ja pian minut ilmoitetaan kouluun, koska osaan jo lukea ja kirjoittaa. Äitini kertoo siitä ylpeänä kaikille, jotka vain viitsivät kuunnella häntä. Hän sanoo: köyhän lapsellakin voi olla päänuppi kunnossa. Ehkä hän siis pitää minusta? Suhteeni häneen on tiivis, tuskallinen ja vapiseva, ja aina minun on etsittävä rakkauden merkkejä.

Kööpenhamina-trilogia koostuu kolmesta 1970-luvun taitteessa ilmestyneestä autofiktiivisestä teoksesta. Ensimmäinen osa, Lapsuus, on intensiivinen ja verevä romaani kasvuvuosista Vesterbron työläiskaupunginosassa, tyttöjen välisestä ystävyydestä sekä kirjallisen kutsumuksen heräämisestä."

......... 

Törmäsin vahingossa äänikirjapuolella tähän trilogiaan tai oikeasti ensin kahteen ensimmäiseen osaan, sillä kolmas osa ilmestyi vasta myöhemmin. Onneksi törmäsin. Runoilijan nimi oli minulle vieras, vaikka hänen sanotaan olevan Tanskan tunnetumpia ja rakastetuimpia kirjailijoita.

Kirjailijan lapsuus ei ollut helppo Västerbron työläiskaupunginosassa, jossa lapsi törmää juoppoihin, huonoihin naisiin eikä väkivaltakaan ollut vierasta. 

Vanhemmat ovat keskenään erilaisia. Äiti on kaunis ja outo. Töistään potkut saanut isä on toisenlainen, helpommin lähestyttävä. Isoveli Edvinistä halutaan tehdä kunnon ammattimies.
Tove lukee mielellään ja alkaa jo lapsena kirjoittaa runoja pöytälaatikkoon. Äidin mielestä lukeminen on roskaa ja ainoa mikä on tärkeätä on löytää siipaksi riittävän varakas mies. 
Tove oli kuitenkin käynyt näyttämässä runojaan toimittajalle, joka kehottaa tulemaan jonkun vuoden kuluttua uudelleen.

Kesä on mennyt ja on tullut syksy. Kadulla ajelehtii kirkaan värisiä lehtiä, enkä enää tarkene ruskeassa puvussa. 

Tove Ditlevsen: Nuoruus, 191 s. - suom. ilm. 2021 -  Ungdom 1967 - suomennos: Katriina Huttunen - Ellibsin äänikirjat - kesto: 4 h 2 min - lukija: Mirjami Heikkinen - kansi: Elina Warsta - S&S

Esitttely kustantajan sivuilta:
Haluaisin huoneen, jossa olisi neljä seinää ja suljettava ovi. Huoneen, jossa olisi sänky, pöytä ja tuoli, kirjoituskone tai lehtiö ja lyijykynä, ei enempää. Niin, ovi jonka saisi lukkoon. Mitään tästä en kuitenkaan saa ennen kuin olen kahdeksantoista ja voin muuttaa kotoa pois.

Kööpenhamina-trilogia koostuu kolmesta 1970-luvun taitteessa ilmestyneestä autofiktiivisestä teoksesta. Toinen osa, Nuoruus, sijoittuu 1930-luvun loppupuolelle. Se kuvaa kasvua aikuiseksi, kirjailijankutsumuksen kirkastumista ja ensimmäisten julkaisujen onnea.

Tove aloittaa - ja lopettaa - ensimmäisissä työpaikoissaan, saa julkaistua ensimmäisen runon, vuokraa ensimmäisen oman huoneen, tapaa ensimmäisen aviomiehen ja jännittää, voidaanko ensimmäistä runokokoelmaa lopulta julkaista, sillä maailma on juuri ajautunut sotaan."
................
Tove olisi halunnut opiskella, mutta vanhemmat eivät sitä sallineet. Niin Tovesta tulee kotiapulainen, mutta vain päiväksi - mitäs möhli. Seuraavaksi Tove päätyy täyshoitolan keittiöön ja siitä muihin toimiin. Kirjoittamista Tove ei lopeta, vaan saa kuin saakin vihdoin ensimmäisen runonsa painetuksi.

Hän näytti huolestuneelta mutta samalla hänen silmissään välähti selittämätön voitonriemu, kun hän työnsi ruiskun yhteen niistä suonistani, jotka olivat vielä auki.

Tove Ditlevsen: Aikuisuus, 222 s.  suom. ilm . 2022 - Gift 1971 -  suomennos: Katriina Huttunen - Ellibsin äänikirjat - kesto: 4 h 48 min. - lukija: Mirjami Heikkinen - S&S 

Esittely kustantajan sivuilta:
"Tove on kasvanut aikuiseksi ja saavuttanut paljon sellaista, mistä saattoi vain haaveilla. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi. Kunnianhimoisen Toven suunnitelmia sotkevat raskaudet, väärään aikaan ja väärien ihmisten kanssa. Kun eräs lääkäri avaa portin vahvojen kipulääkkeiden maailmaan, paluuta ei ole. Kohta Tove on taas naimisissa - ja riippuvainen.

Kööpenhamina-trilogia koostuu kolmesta 1970-luvun taitteessa ilmestyneestä omaelämäkerrallisesta teoksesta. Kolmas osa, Aikuisuus, kuvaa päähenkilön kolmea rakkautta - miehiä, lääkkeitä ja kirjoittamista - kuten vain Tove Ditlevsen osaa: hauraasti ja rajusti, kepeydellä ja vakavasti, suorasukaisesti ja hellästi. Aikuisuutta on pidetty hänen pääteoksenaan."
................
Tässä osassa Tove kirjoittaa pääosin neljästä hänelle tärkeästä asiasta: miehistä, avioliitoistaan, kirjoittamisestaan ja huumeriippuvuudestaan. Tovella on elämänsä aikana ollut neljä aviomiestä. On tehty laittomia abortteja, joista viimeisin oli niin kivulias, että lääkäri ruiskuttaa suoneen *)petidiniä ja näin Tove on huumekoukussa. Tove eroaa edellisestä miehestään ja nai "huumelääkärin", jotta huumeiden saanti olisi taattu. Ikävä kyllä aviomies auliisti tyrkyttää ja tykittää huumeita vaimonsa suoniin.  Siitä alkoi kirjailijan elämän alamäki. Tove Ditlevsen yritti itsemurhaa monesti ja onnistui lopulta unilääkkeillä vuonna 1976.

Vahva, hyvin kirjoitettu, rehellinen ja avoin trilogia. Pidin eniten Lapsuuden kuvauksista ja toiseksi eniten Aikuudesta, vaikka se onkin ahdistavaa luettavaa, etenkin Toven addiktion vuoksi. Kirjan lopussa Tove myöntää rehellisesti, ettei huumeriippuvuus tule koskaan katoamaan. Surullista.

Katriina Huttunen on suomentanut kirjat hienovaraisesti. Mirjami Heikkinen on lukijana hyvä ja Elina Warsta on tehnyt linjassa olevat valokuvakannet.

*) Petidin on vahva kipulääke, keskivahva synteettinen opiodi. Sitä käytetään kipulääkkeenä etenkin synnytyksissä. Nykyään sillä on todettu olevan haittaaikutuksia äitiin, siköön ja vastasyntyneeseen. 
(Lähde: Wikipedia)

++++++
Kirjailija, runoilija
Tove Ditlevsen, synt. 1917  Kööpenhaminassa, oli työläisperheen tytär, jonka yksityiselämä ei ollut helppoa - ei lapsena eikä aikuisena. 

Kirjoista on tehty/ tekeillä tv-sarja, joka toivottavasti tulee myös Suomeen.

********
Ilmestyneitä suomennoksia:
Lapselle on tehty pahaa 1950  

Kööpenhamina-trilogia:
Lapsuus 2021- Nuoruus 2021 - Aikuisuus 2022
Ditlevsenin tuotantoon kuuluu 39 teosta: runoja, novelleja, romaaneja ja muistelmia.

Kommentit