Christy Lefteri: Laululinnut

 

Totuus löytyy maasta, lintujen laulusta, eläinten rytmistä ja kuiskauksista. Jos haluat nähdä ja kuulla sen - mutta vain, jos haluat - niin siellä se odottaa."

Christy Lefteri: Laululinnut, 388 s. - suom. ilm. 2022 - Songbirds 2021 - suomennos: Leena Ojalatva - kannen suunnittelu: Emma Rogers - S&S

"Laululinnut on tarina vieraaseen maahan muuttamisesta ja rajojen ylittämisestä. Se on tarina vapauden ja paremman elämän etsimisestä, joka johtaaakin etsijänsä ansaan." sanoo Christy Lefteri loppusanoissaan.

Nisha Jayakody on kolmekymmentäkahdeksanvuotias srilankalainen kotiapulainen, joka on muuttanut Kyprokselle töihin voidakseen lähettää rahaa äidilleen ja pikkutyttärelleen. Nishan aviomies on kuollut.

Nisha työskentelee Petra Loizidesin kodissa. Petran aviomies Stefanos oli kuollut syöpään kun Petra oli odottanut lasta. Miehen kuoleman jälkeen Petra oli päättänyt, että hänellä on kyllä varaa pitää kotiapulaista, etenkin kun pitää käydä töissä. Petra on optikko. 

Eräänä aamuna Nisha ei ole tullut laittamaan aamupalaa. Huone on tyhjä. Missä kotiapulainen on? Petra alkaa kierrellä naapurustossa kyselemässä, mutta kukaan ei tiedä mitään,kukaan ei ole nähnyt.  Ainoa tieto on, että naisen oli nähty poistuvan kotoa puoli yhdentoista aikaan illalla. Soitto välitystoimistoonkaan ei anna lisäselvitystä. 
Kun Nisha on ollut päiviä poissa Petra päättää tutkia Nishan huoneen. Siellä on kaikki paikoillaan ja siististi, myös Nishan tärkeimmät tavarat. Passi ja kultainen medaljonki, jonka sisällä on  kaksi valokuvaa - toisessa on Nisha ja toisessa joku nuori mies. Toisesta laatikosta löytyy hiuskiehkura, joka on yksitoistavuotiaan Kumarin, Nishan tyttären, jota äiti ei ole nähnyt yhdeksään vuoteen muuta kuin tietokoneen näytöllä.  
Petran tytär Alika tietää:
- Tuon medaljongin Nisha sai mieheltään silloin kun mies vielä eli. Mies on siellä sydämen sisällä. Nisha ei ikinä lähtisi mihinkään ilman häntä.

Nisha ei myöskään lähtisi pois kertomatta Alikalle. Kotiapulainen oli hoitanut tyttöä tämän syntymästä alkaen.

Uudetkaan kierrokset naapurustossa eivät tuota tulosta, joten Petra ottaa passin, medaljongin ja kiehkuran ja lähtee poliisin puheille, mutta vastaanotto on tyly:
- En jouda miettimään mitään ulkomaalaisia naisia. Tässä on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana. Jos hän ei palaa, veikkaan, että hän on palannut pohjoiseen. (...) Nämä naiset ovat kuin eläimiä, he seuraavat vaistojaan. Tai todennnäköisemmin rahaa. Se on minun näkemykseni. 

Petraa kehotetaan menemään kotiin, tyhjentämään huone ja soittamaan välitystoimistoon uutta kotiapulaista varten.

Petra ja Alika eivät ole ainoita, jotka kaipaavat Nishaa. Petra on vuokrannut Giannisille asunnon talonsa toisesta kerroksesta. Mies on entinen pankkiiri, jonka elämän vuoden 2018 talouskriisi oli muuttanut. Giannis menetti työpaikkansa, säästönsä ja vaimonsa. 
- Elin vaatimattomasti ja panin rahaa säästöön, jotta voisin lopettaa salapyynnin. Naapurit kuvittelivat minun tienaavan elantoni keräämällä ja myymällä villliparsaa ja sieniä - aina sesongin mukaan.

Totuus on siis toinen. Keräilystä sai vain taskurahaa ja salapyynti on varsinainen ansaintatapa. Giannis asettaa rauhoitetuille laululinnuille ansoja ja myy linnut ravintoloille mustassa pörssissä. Salapyynti on tuottoisaa työtä, sillä kolme miestä saattaa saada yhdestä pyyntikeikasta kukin 300 euroa. 

Giannis ei olisi alun perin halunnut ryhtyä salapyyntiin, ja nyt kun mies haluaa siitä  irti , niin sepä onkin hankalaa. Yhtä hankalaa kuin huumeiden myyjillä, kosto seuraa.

Se, mitä Petra ei ole tiennyt, on että Nishalla ja Giannisilla on salasuhde. Ollut jo pari vuotta. Suhde on täytynyt pitää salassa, ettei Nisha saisi potkuja. 
- Kukaan ei sallinut kotiapulaisilleen seksi- tai seurustelusuhteita - sellainen oli lähes ennenkuulumatonta, ellei ottanut lukuun niitä apulaisia, jotka päätyivät naimisiin työnantajansa kanssa.
(On muuten aika julmaa, etteivät kotiapulaiset saaneet seurustella.)

Pari oli kuitenkin pystynyt salaamaan suhteensa aina Nishan katoamiseen asti. Asia tulee ilmi kun Petra ja Giannis alkavat yhdessä etsiä ja kun Petra löytää kotiapulaisensa huoneen pöydältä kihlasormuksen.

Myös Giannis on käynyt poliisin puheilla, turhaan. Eri maista tulleilla siirtotyöläisillä ei ole mitään arvoa. Poliisin mukaan heitä ei kannata edes alkaa etsiä.

Petra käy myös välittäjän puheilla, joka kertoo että muitakin kotiapulaisia on kadonnut.  Löytyykö Nisha? 

Laululintujen salapyynti ei teemana ole mukava, mutta se on totta. Kts p.p.s. **) Kirjailija kuvailee yksityiskohtaisesti miten lintuja pyydystetään, tapetaan ja käsitellään. Oliko tarpeellista? Mitä kirjailija on halunnut tällä kertoa? Oliko ainoa asia se, mitä Nisha oli kertonut linnuista ja kuinka ne liittyvät kuolleeseen pikkusiskoon? 

Salapyyntiä lukuunottamatta pidin tarinasta, joka ei tosin yltänyt edellisen teoksen, Aleppon mehiläistarhuri, tasolle. Kirja on kauniisti kirjoitettu sisältäen rakkautta ja  kaipuuta, mutta myöskin toisten ihmisten sivuuttamista. Petra ei "näe" Nishaaa, vaikka tämä on asunut kahdeksan vuotta samassa taloudessa ja hoitanut Alikaa tämän syntymästä alkaen. Eikä Petra oikeastaan näe Giannistakaan, vaikka tämäkin asuu samassa talossa, joskin toisessa kerroksessa. 
Hieman olisin tarinaa tiivistänyt, sillä Nishan etsintää on aika paljon. Muuten ihan luettava romaani, jollei arista lintukohtauksia.

Olen vierailllut Kyproksella joitakin kertoja, mutten ole tiennyt, että siellä on niin paljon ulkomaisia kotiapulaisia. Ja että:
- Useimmat keskiluokkaiset perheet Kyproksella - kuten muuallakin maailmassa - palkkaavat kotiapulaisen. Kyproksella ei tarvitse olla rikas voidakseen hankkia kotiapulaisen, siihen riittävät kohtuulliset tulot.

Pakolaisten lapsena ja  pakolaiskeskuksessa työskennelleenä aihe on Lefterille läheinen. Laululinnut perustuu tositapahtumiin. Kirjailija oli tavannut kymmenisen vuotta sitten Kyprosella srilankalaisen Menakan, joka ei ollut nähnyt kahta tytärtään livenä kahdeksaan vuoteen. Naisen mies oli kuollut ja sen jälkeen oli ollut pakko lähteä kotiapulaiseksi ulkomaille kyetäkseen elättämään lapsensa. 
Lisäksi Kyproksella oli kadonnut kotiapulaiseksi tulleita ulkomaalaisia naisia lapsineen. Poliisit eivät alkaneet tutkia tapahtumia, jotka muutaman vuoden kuluttua osoittautuivat murhiksi. 

Lopussa kirjailija kertoo siirtotyöläis-aiheesta, muttei kerro miksi lintuaihe, tai eläinrääkkäykseksi sitä kutsuisin, on valikoitunut mukaan. Ehkä Lefteri on halunnut nostaa asian julkisuuteen. Kts **) p.p.s.

Kirjaansa varten Lefteri vieraili Kyprosella. Puhui kotiapulaisten kanssa sekä miehen, joka johtaa kotiapulaisten asioita ajavaa ihmisoikeusjärjestöä.

P.S. Suomessa oli kotiapulaisia 1950- 1960-luvuilla, mutta ammatti katosi 1970-luvun kuluessa.

**) P.P.S. Esimerkiksi Kyproksella pyydystetään ansoilla vuosittain jopa 2.5 miljoonaa laululintua ja Välimeren alueilla yhteensä jopa 25 miljoonaa lintua. Niistä tehdään perinneruokaa ambelopouliaa, jonka pääruoka-aine on Suomessakin pesivä mustapääkerttu.
Edit: Ruoka on kuulema onneksi nykyään kielletty lailla, mutta jotkut silti syövät sitä.

Pyyntitavat eivät erottele mitkä lintulajit niihin tarttuvat. Niinpä ansoille altistuvia lajeja on noin 150, joiden joukossa on monia suojeltuja lajeja.

Kuten tarinassa, niin myös elävässä elämässä, lintujen salametsästykseen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta. 

Tässä me olemme, he sanoivat. Emme ilmesty tyhjästä matkalaukkuinemme taksin tuomana ja katoa jälleen tyhjyyteen.
Me olemme ihmisiä.
Me rakastamme.
Me vihaamme.
Meillä on menneisyys.
Meillä on tulevaisuus.
Me olemme jonkun maan kansalaisia.
Meillä on oma ääni.
Meillä on perhe.
Tässä me olemme.

+++++++
Kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja, ent. psykoterapeutti
Christy Lefteri, synt 1980 Lontoossa. Lefteri on kyproslaisten pakolaisten lapsi. Kirjailija on työskennellyt 2016 ja 2017 Unescon vapaaehtoisena pakolaiskeskuksessa Kreikassa, missä tapasi ja auttoi satoja pakolaisia, joista monia haastatteli.

Kirjailija oli etähaastattelussa Helsingin kirjamessuilla 2021.

*******
Ilmestyneet teokset:
Aleppon mehiläistarhuri 2021 - Laululinnut 2022

Kirjailija on julkaisut myös suomentamattoman teoksen:
A Watermelon, a Fish and a Bible 2010 

Kommentit

  1. Lefterin tuotantoon voisi kyllä tutustua. Todella hienoa, että hän on tuonut esiin marginalisoituja ihmisiä. Voisi kuvitella hänen halunneen nostaa esiin tuonkin lintuasian.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti