Victoria Hislop: Eräänä elokuun iltana

 

Tämä on kunnollinen perhe. Kunniallinen perhe. Perhe jolla on arvot. Tällaiselle perheelle yksi periaate on tärkeä: että on suojeltava niitä arvoja joita he pitävät yllä. Ja yksi näistä arvoista on kaikista suurin. Phílitimo. (...) Phílitimo! Kunnia!

Victoria Hislop: Eräänä elokuun iltana, 287 s. - jatko-osa Saari -kirjaan - suom. ilm. 2022 - One August Night 2020 - suomennos: Laura Kataja - Bazar 

Eräänä elokuun iltana jatkaa Saari-kirjasta tuttujen henkilöiden tarinaa. Nyt sairastuneet ovat pääsemässä pois Kreetan pohjoisrannikolla sijaitsevalta Spinalongan saarelta, joka oli 1903-1957 Kreikan tärkein *) spitaalisten siirtokunta. 

Saaren tapahtumat kiilaavat osittain ajallisesti tämän jatko-osan ohi, sillä tässä kirjassa syntyvä Sofia on Saari-kirjassa aikuinen ja Saari loppu siihen.

Anna ja Andreas Vandoulakis on aviopari, jolla on erilaiset taustat. Andreaksen suvulla on parituhatta hehtaaria maata, oliivilehtoja ja muuta varallisuutta. Anna puolestaan tulee vaatimattomista oloista. Isä on kalastaja, joka myös toimittaa Spinalongan saarelle tarvikkeita. Äiti oli kuollut saarella lepraan. 

Anna on kaunis nainen, jota monet paikkakunnan miehet olivat havitelleet. Voiton vei kuitenkin varakkaan tilan poika Andreas. Anna on viimeisillään raskaana, mutta kuka mahtaa olla isä? Tietääkö Anna itsekään.
- Kaikki tiesivät, että perillistä oli odotettu pitkään ja että Vandoulaksisin suvun omistaman valtaisan tilan hyvinvoinnin ja menestyksen säilyminen riippui suvun jatkumisesta. Se, että Andreas ja Anna Vandoulakis saisivat jälkeläisiä, vaikutti heidän kaikkien elämään.

Vauva syntyy ja saa nimekseen Sofia. Andreaksen Manolis-serkku pyydetään kummiksi.
Manolis oli ollut Annan Maria-siskon kihlattu, mutta suhde loppui kun Maria joutui Spinalongaan. Avioliitto leprasairaan kanssa tuntui mahdottomalta. Manoliksen omat vanhemmat olivat kuolleet ja Adreaksen Alexandro-isä ja Eleftheria-äiti olivat kasvattaneet poikaa kuin omaansa. 

Spinalongan saarella asusti tuhat ihmistä. Jotkut asukkaista perhe ja tuttavat olivat hylänneet, mutta silti monet leprapotilaat olivat eläneet pidempään kuin heidän terveet sukulaisensa.
Lääketiede on kehittynyt ja lepraan on löytynyt lääke. Saarelaiset ovat palaamassa takaisin kylään. Joukkopaluuta valmistellaan, juhlia järjestetään, mutta monet kylän asukkaista ovat peloissaan ja huolissaan.

Mariakin on palaamassa Plakaan, jossa juhla on käynnissä - tanssia, laulua, riemua.
- Paikalla on oli paljon tuntemattomia. Jotkut olivat rampoja, jotkut epämuodostuneita, mutta useimmat olivat vahingoittumattomia. 

Riemu on ylimmillään kun kylässä tapahtuu jotakin kauheaa, joka muuttaa monen henkilön elämän loppuiäksi. Vandoulakisin suku on yksi, jota tapaus koskettaa. 

Eräs henkilö saa vallitsevista tilanteista tarpeekseen, hyppää laivaan, matkaa Pireukseen ja aloittaa siellä uuden elämän. 

Loppuosa tarinasta kertoo suvun eri jäsenten elämästä. Tästä en kerro enempää. Lukijallekin pitää jättää jotain. 

Saari lienee Hislopin tunnetuin teos, joten on mukavaa saada sille jatkoa. Tarina alkaa vuodesta 1957, jolloin leprasairaala oikeastikin suljettiin. Teokset voi toki lukea erillisinäkin, mutta saa enemmän irti, jos on Saari luettuna. Henkilöhahmot, Spinalonga, Plakan asukkaat ja heidän tarinansa ovat oiva pohja tälle teokselle. 
Toisaalta jäin myös miettimään miksi Saarelle on kirjoitettu jatkoa, sillä mielestäni romaani loppui ihan hyvin. 

Kolmen lukemani teoksen perusteella Hislop on vahva kirjoittaja, jonka tarinoista huokuu rakkaus Kreikkaan ja etenkin Kreetaan. Maan historia ja tarinoiden monitasoisuus ovat vahvasti mukana, mutta Eräänä elokuun iltana on aika erilainen teos, jos vertaa vaikkapa edelliseen ilmestyneeseen teokseen. Tässä romaanissa pääosassa ovat henkilöt ja heidän väliset suhteensa. Historiaa ja eri aikakausia ei ole. Hislop on valinnut tarinan päähenkilöiksi Marian sekä  kolme miestä, joilla on tai on ollut jonkinlaiset suhteet Annaan.

Pidin kyllä kirjasta ja tarinasta, vaikka odotin hieman toisenlaista opusta. 
Jälkisanoissaan Hislop kertoo taustaa lepra-aiheisiin kirjoihinsa: saarella kulkiessa oli syntynyt tarinaidea. Kuvitteellista kertomusta kirjailija ei ollut kirjoittanut yli 30 vuoteen. Hislop oli käynyt Spinalongassa ensimmäisen kerran  v. 2001 eli paljon myöhemmin kuin minä. Saarella on ilmeisesti tehty käyntini jälkeen paljon restaurointitöitä. Olisi mielenkiintoista vierailla uudelleen. 

Kirjan lopussa on luku leprasta sekä tietoa hyväntekeväisyysjärjestö Leprasta.

Tarinassa on jonkin verran kreikan kielisiä sanoja, joista toiset on suomennettu ja toiset eivät. Esim. laouto on soitin, kuten asiayhteydestä selviää. Laouto on luuttuperheeseen kuuluva pitkäkaulainen soitin, jota soitetaan Kreikassa ja Kyproksella.

Jostain käsittämättömästä syystä minulla on edelleen lukematta Elämänlanka ja Paluu, joka poikkeuksellisti sijoittuu Espanjaan.   

P.S. *) Lepra on hävitetty Euroopasta, mutta se on edelleen merkittävä terveysongelma kehitysmaissa. Satojatuhansia tapauksia löydetään edelleen vuosittain, pääasiassa Intiasta ja Bangladeshista. 

P.P.S. Olen käynyt kahdesti Spinalongassa, mutta niistä ajoista on jo aikaa kuten valokuvien laadusta ja väreistä voi päätellä. Kirjakuvan taustalla on Spinalongan saari ja alempana pari kuvaa alueelta. 
Asumattoman saaren pinta-ala on 0.085 neliökilometriä. Saarella on venetsialaisaikainen linnoitus ja paikka tunnetaan leprasairaalahistoriastaan. 

Ympäri Kreikkaa tuotiin 400 lepraa sairastavaa potilasta ja samalla vanhat talot ja varastot kunnostettiin. Näin saarelle muodostui pieni kylä tavernoineen, myymälöineen ja kirkkoineen. Tartuntariskin vuoksi saarella ei saanut vierailla, mutta Kreetalta tuotiin säännöllisesti ruoka-, lääke-, vesi- ja tavaralähetyksiä. Leprasiirtola suljettiin vuonna 1957. 
Nykyisin Spinalonga on suosittu turistikohde. 

Pari ottamaani vanhaa kuvaa Spinalongan saarelta.

25. elokuuta olisi historiallinen hetki Plakan kyläläisille, jotka olivat viisikymmentä vuotta seuranneet sivusta sairastuneiden vaikeuksia. Lähes kaikki halusivat muistaa sen.

+++++++

Kirjailija
Victoria Hislop, synt. 1959 ja asuu Kentissä. Kreikan presidentti on myöntänyt Hislopille Kreikan kunniakansalaisuuden v. 2020.
Kirjailija on Hyväntekeväisyysjärjestö Lepran lähettiläs. Järjestö pyrkii taistelemaan lepraa ja siihen kohdistuvia ennakkoluuloja vastaan. Lepra-järjestö on avoin kaikien uskontojen tunnustajille ja niille, joilla ei ole uskontoa. Hyväntekeväisyysjärjestö toi markkinoille Dapsonen, ensimmäisen lepraan tehoavan lääkkeen. (Lähde: Eräänä elokuun iltana -teos)

Jos lepra, eli spitaali tai pitaali kiinnostaa enemmän, niin netistä löytyy paljon kuvia ja tietoja.

Kirjoja on käännetty n. 30 kielelle ja Eräänä elokuun iltana on Hislopin kahdeksas teos. 

*******
Suomennetut teokset:
Saari  2012 - Elämänlanka 2014 - Paluu 2016 - Ne, joita emme unohda 2021 - Eräänä elokuun iltana 2022

Linkki: Ne, joita emme unohda

Esikoisromaanista Saari on tehty Suomessakin esitetty tv-sarja (On muuten hyvä!)