Lemmikki Louhimies: Mannerheimin tytär ja koirajumalien aika

 

Vaeltaja, vaeltaja, mistä tarinat tulevat? Syvät kertomukset nousevat lammen mudasta, seikkailutarinoita tuuli kuljettaa. Surumieliset tarinat syntyvät tähtien tuikkeesta, tärkeät tarinat kipeistä kolhuista...

Lemmikki Louhimies: Mannerheimin tytär ja koirajumalien aika, 392 s. -historiallinen romaani - ilm. 2022 - kansi: Lemmikki Louhimies -  omakustanne (e-kirjana Ellibs ja Elisa)

Sisältökuvaus Booky.fi -sivustolta: 

"Anastasie Mannerheim (1893-1978) oli marsalkan vanhempi tytär. Romaanin teemoja ovat isäsuhde, sisarkateus, uskon suhde sotaan, Kaitselmus, pyhien läsnäolo ja kuiskailu, historia, valvontakomission aika ja sen seurauksena punahuurun ajat. Koirajumala on kiertoilmaisu väärille ihailun kohteille.

Pietarilaisäidistä tulee pariisitar, isän sukua on karkotettuna Ruotsiin, joten sukutaustojensa tähden tytär tuntee välillä olevansa sekarotuinen koditon koira.

Kertoja on sotilas, pyhä Georgios, tribuuni. Hänen nimensä on annettu, vastoin hänen tahtoaan, kunniamerkille, joka jaetaan ansiokkaasti sotineelle, myös Marskille. Mikä on uskovan tyttären suhde sotaan, isänsä työhön? Saiko siihen miekkaan tarttua?

Tarinassa faktojen välit on tilkitty luovuudella. Marskin kirjeet ovat faktaa, mutta isän ja tyttären keskustelut on kuviteltu. Historian tuntemien ihmisten lisäksi on toisia luovuuden polulta mukaan lähteneitä. Joka toinen osoite on oikea, joka toinen otettu taikurin hatusta.

On hienoa olla etsiskelijä, mutta olisi epäloogista, jos ei totuutta saisi myös löytää. Kristinusko ei kiellä iloa, ei edes ironiaa. Tarinassa Anastasie nauraa ja leikkii luottaen siihen, että Jumala loi huumorintajun."

............

Rikas ortodoksi vapaaherratar Anastasia Nikolajevna Arapova ja velkainen luterialainen vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim avioituivat Pietarissa 1892. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä, Anastasie 1893 ja Sofia 1895 ja lisäksi kuolleena syntynyt poika 1894.

Kirjassa on kiehtovia tarinoita Mannerheimin tytöistä, sekä Anastasiesta että Sophiesta, joilla on kaksi vuotta ikäeroa. Vanhempi tytär oli nimetty äitinsä mukaan, mutta häntä kutsutaan Stasieksi ja toinen tytär on saanut nimensä tätinsä mukaan. Sofiaa kutsutaan myös Sophieksi tai Sophyksi. Lapsia hoiti pääasiassa lastenhoitajat ja kotiopettajat.

Gustafin ja Anastasian eli Natan avioliitto oli natissut jo vuosia, mutta avioero ei aluksi tullut kysymykseenkään. (Ero tulee vuonna 1919.) Niinpä äiti lapsineen matkustaa. Milloin ollaan Pietarissa, milloin Cannesissa.

Tulee aika, jolloin nuoret neitoset haluvat muuttaa isänsä luokse Varsovaan. Isä ei ole nähnyt tyttäriään yhdeksään vuoteen eikä myöskään halua heitä luokseen asumaan. Toisaalta ei Gustafin pieneen asuntoon mahtuisikaan. Tytöt päätyvät hotellin kautta sukuloimaan Ruotsiin, jossa onkin erilaiset tavat:

- Nyt tiedetään miten pitää olla, ei tehdä ristinmerkkejä ja ymmärretään vähän ruotsia.

Heittopussielämä jatkuu ja pian tytöt ovat Helsingissä.  Tässä vaiheessa aina uskonnosta kiinnostunut Stasie oli jo katolinen, mikä aiheuttaa närkästystä.

Sophie-täti on Helsingissä vastassa ja varoittaa kertomasta uskosta isälleen.

"Isälleni Robertille ei pidä missään tapauksessa kertoa sitä hävytöntä asiaa, että sinä kuulut paavin kirkkoon. "

Tarinassa käsitellään sisarusten elämää lapsuudesta nuoruuden sisäoppilaitosvuosiin ja sieltä opiskeluihin ja aikuisuuteen. Stasieta opiskelu ei ollut kiinnostanut, vaan hän  halajaa vain nunnaksi.

Helsingissä asumisen jälkeen Stasie jää Englantiin opiskelemaan lastenhoitoa, mutta sekään ei kiinnosta.

Lopulta hartain toive toteutuu, ja Stasie pääsee luostariin. Näin Stasiesta tulee karmeliittanunna Jeesuslapsen Teresa. Stasie on nyt onnellinen. Ystävätär MaryAnn käy säännöllisesti kertomassa maailman ja Stasien suvun tapahtumista. He saavat puhua vain ristikkoluukun lävitse. 

Luostarissa Stasie ottaa kannettavakseen maailman murheet, saa hermoromahduksen ja joutuu Punaisen  Ristin sairaalaan.

Toipumisen arvellaan kestävän muutamia vuosia, mutta luostarista ei olla sairaslomalla. On tehtävä luostarilupauksen purku. Paranemisen jälkeen voi toki hakea uudelleen luostariin.

Hieman toivuttuaan Stasie käy auttamassa sairaalan lastenosastoilla. Vihdoin Nata-äitikin tulee tervehtimään. He eivät ole nähneet 22 vuoteen ja nyt äiti on 62-vuotias ja Stasie 39. Äiti ei ole halunnut tulla koska joutuisi näkemään tyttärensä vain ristikon takaa, sillä ulkopuoliset eivät saa tulla luostariin.

Nata haluaisi aviomiehen Stasielle, mutta tämä on toista mieltä. Mitä miehillä kun lapsiakaan ei voi saada.

Sairaalassa olon jälkeen Stasie pääsee ensimmäiseen omaan asuntoon, erään vanhemman pariskunnan yläkertaan. Asunto sijaitsee Lontoossa. Stasie käyttää kirkolla ja seurakunnassa sukunimeä Manner, jottei herätä huomiota. 

31.12.1936 äiti kuolee vatsasyöpään. 43-vuotias Stasie on paikalla, pitää kädestä äidin hiipuessa pois. Tytöt eivät peri muuta kuin vaatteet. Mitään ei jäänyt, ei koruja, ei rahaa eikä taloa. Äiti oli asunut hotellissa, tuli halvemmaksi kun ei tarvinnut pitää palvelijoita.

Palattuaan Lontooseen Stasie ihmettelee missä ystävätär MaryAnn on. Missä koko hänen perheensä? Puhelimeen ei vastata, kirjeet palautetaan, miehen työpaikalla ei tiedetä mitään. Gustaf epäilee perheen osallistuneen vakoiluun ja sen takia perheenjäsenet ovat kadonneet. 

Sodan pelossa isä kehoittaa Sophieta myymään Pariisin asunnon, ottamaan koiransa ja muuttamaan pois, turvaan. 

- Sitten kun sota on ohi tai uhka, jonka alaisena maailma nyt elää, on hälvennyt, olet vapaa lähtemään taas Pariisiin tai muualle.

Mutta Sophie ei kuitenkaan halua muuttaa minnekään. 

- En lähde kotoani. En ole kenraalin alamainen.

Stasie ryhtyy lehtinaiseksi. Lehdet julkaisevat mielellään juttuja, sillä onhan Stasie kuuluisan miehen tytär:

- Kiinnostavaa lukijoista on tietysti se, että kirjoittaja on sotaa Suomessa johtavan kenraali Mannerheimin tytär.

Toinen maailmansota tulee ja menee. Stasie asuu edelleen Oliven ja Ellenin kanssa. Hyvä, sillä puhuminen auttaa ahdistukseen.

Sodan jälkeen Stasie vierailee isänsä uudessa Kirkniemen kartanossa. Heillä riittää puhuttavaa mm. poliittisesta tilanteesta.

Vuonna 1951 tulee surusanoma, isä on kuollut. Stasie on 58 ja Sophie 56 ja alkoholiin taipuvainen. Isän hautajaisissa tytär vaipuu itsesääliin:

- "Kukaan ei minua tule muistamaan. Pääsenkö edes koirien hautausmaalle, huono ortodoksi kun olen?"

Saatuaan perinnön Stasie muuttaa Olive ja Ellen Rooneyn kanssa isompaan asuntoon.

Lopuksi tarinassa siirrytään vuoteen 1977 kun Rooneyn sisarukset ovat jo kuolleet. Stasie muistelee isän Suomessa olevaa hautaa sekä Sophien ja äidin hautoja Pariisissa, jonne Stasiekin aikanaan päätyy. Romaani loppuu vuoteen 1977

......

Onpas erikoinen teos, jossa on faktaa ja fiktiota sulassa sovussa kuten esittelyssä sanotaankin. Minua sekoittaminen ei haitannut muuten kuin, että mietin toisinaan onko lukemani juttu juuri nyt totta vai tarua. Toisaalta, onko sen niin väliä. 

Kertojana siis sotilas, pyhä Georgios, tribuuni, jolla on 5000 alaista. Pyhä suurmarttyyri Georgios Voittaja syntyi n. 280  kuoli n. 303 Lyddassa, Israelissa. Georgios kertojana toimii hyvin. 

Romaanissa on huumoria, ironiaa ja Tulilintu-tarinoita, joista pidin. Kirjassa on 66 erikoisesti nimettyä  lukua:  20. Varokaa, lokkiäidit, rumia puheita / 44. Toipilas leikkii ruuvia /62. Stasien tunteet isää kohtaan pehmenevät kuin pronssi vanhetessaan...

Alun koin hieman sekavaksi, mutta pääsin aika pian kyytiin. Kirjoitustyylissä häiritsi ehkä eniten puhekielen ja kirjakielen sekoittaminen. Vakavia puheenaiheita, ja sitten lausahdetaan: Koiran kakka...Voi koirankakan poimijat.(...) Mitä koirankakkaa lieneekin, luultavasti löysää. 

Teksti on elävää, värikästä ja rikasta, mutta se olisi tarvinnut kustannustoimittajan karsivaa ja jäsentelevää kättä. Ja oikolukijaa. Hieman typoja ja kielioppivirheitä on jäänyt tekstiin.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja, sillä minä en ainakaan tiennyt mitään Mannerheimin tytöistä. 

Valokuvat ovat mukava lisä. Pidän myös kannesta, joka on Louhimiehen omaa tuotantoa.

Uskontoa teoksessa on hyvin runsaasti. Minusta liikaa, mutta sehän on makuasia. 

Ihmettelin aluksi kirjan nimeä: Mannerheimin tytär, koska tyttäriä oli kaksi. Aluksi Louhimies kirjoittaakin molemmista tyttäristä, mutta nuoruusvuosien jälkeen Sophie putoaa pois lähes kokonaan ja keskitytään Stasien elämän kuvaamiseen.

Miksi Lemmikki Louhimies on halunnut kirjoittaa kirjan Mannerheimin tyttärestä (tyttäristä)? No siksi koska Mannerheimista on kirjotettu 700 kirjaa, mutta tyttärestä ei ainoatakaan, sanoo Louhimies videollaan. Hyvä perustelu.

Jos Mannerheimin tyttäret kiinnostavat, niin tässä olisi ...

Jumala. Olenko saanut mitään aikaan? En Suomelle vapautta, en myöskään vainajia. Rukoilu on ollut päätyöni. Sitä isä ei kovin arvostanut, luotan, että sinä, Taivaan Isä, näet toisin.

P.S. Googlasin sen verran, että totta on mm. Anastasien liittyminen Englannissa karmeliittaluostariin. Myöhemmin Anastasie luopui luostarielämästä ja asettui asumaan Lontooseen yhdessä elämänkumppaninsa Olive Rooneyn kanssa.

Anastasie Mannerheim 1893 Pietari - 1978 Letchworth Herfordshire, Englanti

Sophie muutti 1918 isänsä kanssa Suomeen, jossa ei viihtynyt vaan muutti Pariisiin. Sieltä isä oli ostanut asunnon ja sinne Sophie jäi loppuelämäkseen. Sophien läheisin ystävätär Alexandra "Alix" Demidoff-Depret-Bixin oli paitsi ystävätär myös elämänkumppani.

Sofia "Sophie" Mannerheim 1895 Pietari - 1963 Pariisi

Sisarukset on haudattu yhteisen muistomerkin alle Pariisin venäläiselle hautausmaalle.

Mannerheim-suku (alkuaan Marhein) on ruotsalais-suomalainen aatelissuku, joka on alun perin kotoisin Saksasta. Suvun tunnetuin jäsen on Suomen marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheim 1867 Louhisaari - 1951 Lausanne, Sveitsi

(Lähde: Wikipedia)

++++++++
Taidemaalari, kirjailija, entinen opettaja, televisio- ja mainoselokuvaohjaaja

Lemmikki Louhimies, synt. 1943

********
Ilmestyneitä teoksia, joista osa sukunimellä Valkeameri:
Ratko Aridnen lankoja (nimellä Lemmikki Becker) 1991 - The Creator's Child (rukousrunoja)

 - 2004 - Henget taistelevat primsessasta - 2012 - Kaivo ja oliivipuu 2014 - Olivia, mea culpa 2014 - Näytteleekö Kristiina, (Ruotsin kuningatar) E-kirja 2014 - Karkoita iso Paha (e-kirja) 2015 - Mielen korvat, murhan kuiske 2016 - Ikoni katsoo maalaria 2018 - Galaxien omistajan tytär (e-kirja) 2019 - Katariina Jagellonican ilon lähteet 2020 - Mannerheimin tytär ja koirajumalien aika 2022  - (Kirjan saa tilaamalla kirjakaupasta.)