Marie Benedict: Lady Churchill - perustuu tositapahtumiin

 

Olen aina tuntenut itseni erilaiseksi. Ympäristöstäni riippumatta olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Jopa tänään. Etenkin tänään.

Marie Benedict: Lady Churchill, 420 s. - suom. ilm. 2022 - Lady Clementine 2020 - suomennos: Hanni Salovaara - Sitruuna **** Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Tarina alkaa Lontoosta neiti Clementine Hozierin hääpäivästä 12. syyskuuta 1908.
Morsian on tuolloin kaksikymmentäkolmevuotias ja sulhainen kolmekymmentäneljä.

Aamu alkaa hieman erikoisissa merkeissä, sillä tuleva morsian huomaa, että palvelijat ovat pakanneet hänen vaatteensa lukuunottamatta korsettia ja niitä alusvaatteita, joita olisi tarkoitus pitää valkoisen puvun alla. 
Mary-niminen sisäkkö pelastaa tilanteen, ohjaa Clementinen ruokakomeroon ja käy noutamassa omia vaatteitaan. Pukeuduttuaan tuleva morsian rientää bussiin, joka vie Clementinen Nellie-siskon luo. Bussin kuljettaja tunnistaa tulijan.
- "Olette varmaankin erehtynyt paikasta, neiti", hän madaltaa äänensä kuiskaukseksi tajutessaan, ettei hänen pitäsi paljastaa henkilöllisyyttäni. 

Mutkikkaan aamun jälkeen Clementine avioituu kymmenen vuotta vanhemman Winstonin Churchillin kanssa. 
Pariskunta oli tavannut päivällisillä kun Winston oli ohjattu viereen istumaan. Keskustelu oli käynyt vireänä ja Clementine oli kertonut olevansa ranskan kielen opettaja, muttei uskaltanut mainita ompelutöitä, joita tekee Nellien kanssa lisätuloja vuoksi. 
- Harkitsin jopa meneväni yliopistoon opiskelemaan ranskan kieltä, kulttuuria ja valtio-oppia.

Vieruskaveri oli vaikuttanut tutunoloiselta, eikä ihme:
- Vieressäni istuva herrasmies oli merkittävä parlamentin jäsen ja huhujen mukaan hänestä tulisi pian kauppakomission seuraava puheenjohtaja. Se tekisi hänestä yhden hallituksen tärkeimmistä jäsenistä.

Niinpä molemmat henkilöt ovat vaikuttuneita toisistaan. Clementine on innoissaan, että vieressä istuu yksi harvoista poliitikoista, joka oli julkisesti tukenut naisten yrityksiä saada äänioikeus. 
Winston puolestaa ihastuu vierustoverinsa kauneuteen, sanavalmiuteen ja älykkyyteen. Plussana on tietysti kiinnostus politiikkaan. 
Parin suhde alkoi kirjeenvaihdolla ja jo tuolloin kävi ilmi, että politiikka oli miehen elämän keskiössä. Tapaamiset jatkuivat sosiaalisissa tilaisuuksissa ja loppukesästä Winston kosi. 

Avioliiton alusta lähtien Winstonin Jennie-äiti yritti päästä vaikuttamaan pariskunnan asioihin. 
- ... Jennie oli puuttunut kotimme arjen jokaiseen osa-alueeseen, myös Winstonin ja Dianan (tytär, blog. huom) arkirutiineihin: aterioitiin, palvelusväen siivousohjeisiin, uuden kotimme sisustukseen, Dianan päiväunien aikatauluun ja Winstonin vaatetukseen ja tapaamisiin. 
Lady Randolp eli Jennie ei vielä tuossa vaiheessa tiennyt millainen vastus miniästä tulee. 

Clementine tajusi alusta pitäen, että jos haluaisi olla avioliitossa tärkeässä roolissa, niin pitää mennä mukaan myös miehen poliittiseen maailmaan ja tämähän sopi - molemmille. Rooli oli jopa niin tärkeä, että Clementine tunsi koko elämänsä ajan huonoa omatuntoa äitinä olemisesta, sillä totuushan oli, että lastenhoitajat lapset hoitivat.

Pari sai viisi lasta, joista aikuiseksi elivät Randolf, joka eli villiä elämää, mutta hänestä tuli poliitikko, journalisti ja kirjailija. Sarahista tuli näyttelijä ja tanssija, joka avioitui kolmesti. Mary, nuorin tytär, on mm.  kirjoittanut elämäkerrallisia teoksia vanhemmistaan.

Alkupuoli romaanista on minusta mielenkiintoisempi. Millaisista oloista Clementine on lähtöisin ja miten hän omistautui miehensä polittiselle uralle, jolloin lapset jäivät taka-alalle. Uutta oli sekin, että pariskunnalla oli toisinaan rahahuolia.  
Ja kuinka viehättävää, että pariskunta kutsuu toisiaan hellittelynimillä Mopsi ja Mirri.

Kun Winston alkaa saada suurempia ja tärkeämpiä tehtäviä ja virkoja, niin teksti muuttuu. Mukana tulee aika paljon polittikkaa ja Winstonin uran kehitystä. Tämä on tietysti ymmärrettävää kun tietää kuka Winston Churchill oli. 
Miehen ura ei ollut tasainen, vaan paikan menetyksiä ja puolueenvaihtoja oli (liberaalit / konservatiivipuolue). Uraan mahtui useita toimia: pääministeri, valtiovaraiministeri, sotaministeri, laivastoministeri, sisäministeri ja kansanedustaja. Näitä kaikkia urakehityksiä kirjassa seurataan. Niinpä tuntui, että loppupuoli oli toisinaan enemmän Winstonin kuin Clementinen tarinaa. Eikä tekstiä tee mielenkintoisemmaksi henkilöiden luettelemiset, etenkään kun yksikään näistäkään nimistä ei ole tuttu, esimerkiksi:
- Alahuoneen istunnon päätyttyä parlamentin jäsenet Anthony Eden, Alfred Duff Cooper, Bob Boothby, Brendan Bracken (...) olivat kokoontuneet kaksikerroksiseen huoneistoomme...

Kirjan kertojana on Clementine Churchill ja romaani loppuu Lontooseen ja vuoteen 1945.

Eräs pieni seikka häiritsi kautta kirjan aina siitä lähtien kun Clementine alkoi osallistua miehensä toimiin, nimittäin tunne Clementinen omahyväisyydestä. Toisinaan tuli vaikutelma että Clementine piti itseään Winstonin menestyksen mahdollistajana ja ettei Winstonista olisi tullut sitä mitä tuli ilman vaimoaan. Ehkä näin olikin. Plussaa kuitenkin siitä, että Winston tuntui antavan arvoa vaimonsa mielipiteille ja ehdotuksille ja toteutti niitä.
- Kun seuraajamme arvioivat Winstonia ja tätä kauheaa sotaa, mikä onkin heidän tehtävänsä, tiedän, että he näkevät Winstonin pitelemässä kynää, joka kirjoittaa historiaa. En voi kuitenkaan olla miettimättä, näkevätkö he, että myös minun käteni piteli koko ajan tuota samaa kynää.

Jos ajat olisivat olleet toiset, niin Clementinestä itsestään olisi saattanut tulla korkea-arvoinen politiikan vaikuttaja. Clementine käytti valtaansa sota-aikana (Winstonin kautta) Britannian kansan ja etenkin naisten hyväksi.

Kirjailijan pyrkimyksenä on ollut kaivaa esiin ja tuoda nykyaikaan historian tärkeitä ja kiehtovia naisia, joista ei liiemmin ole julkisuudessa puhuttu. 
Benedictin edellinen teos, Rouva Einstein, on mielestäni parempi. Tarina on mielenkiintoisempi, koska tiennyt ennakolta mitään Milena Einsteinista. Lisäksi romaanissa on keskitytty enemmmän päähenkilöön itseensä. 

Mietin mahtaako seuraava suomennos olla itävaltalaissyntyisestä Hedy Lamarriista (1914-2000), joka oli tunnettu näyttelijä, mutta hän oli myös keksijä, joka on kehittänyt perustan nykyisille laajakaistayhteyksille. Lamarrin tarina herättää mielenkiintoa.

Jos kuitenkin lähihistoria, poliittiset tapahtumat sekä elämä suurmiehen vaimona kiinnostavat niin lue Lady Churchill.  

Clementine Churchillin elämä keskittyi politiikkaan ja aviomiehen poikkeuksellisen uran tukemiseen. Nuorin tytär Mary sanoi haastattelussa:
"Äidin elämässä tärkein, toiseksi tärkein ja kolmanneksi tärkein asia oli isä." 
(Wikipedia)

P.S. Kirjan taustakuvassa on Blenheimin palatsi, yksi Englannin suurimmista taloista ja ainoa ei-kuninkaallinen palatsi. Sen omisti Winston Churchillin serkku Marlboroughin herttua. Winston syntyi ja vietti lapsuutensa sekä myöhemmin osan kesistään Blenheimissä. Palatsi oli paikka, jonne Winston ensimmäiseksi kutsui Clementinen.
Kartano liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1987.
(Lähteet: ko kirja+ Wikipedia /kuva: Pixabay)

Clementine Ogilvy Spencer-Churchill, os. Hozier 1885 - 1977 
Winston Leonard Spencer-Churchill 1974 - 1965

++++++
kirjailija, asianajana
Marie Benecict (oik. Heather Benedict Terrell), synt 1968. Asuu Pittsburghissa. 

*******
llmestyneet suomennokset:
Rouva Einstein  2020 -  Lady Churchill 2022


Kommentit