Maaza Mengiste: Varjokuningas - kauno - historia

 

Naiset odottavat tasaisella vuorenharjanteella, että tuulenpuuska kuiskaisi heidän korvaansa: Me olemme enemmän. Me olemme enemmän. He katsovat uljaaseen viittaansa pukeutunutta Asteria, joka osoittaa pilveä ja viittoo heitä pysymään paikallaan: Odottakaa siskot, ja kuunnelkaa.

Maaza Mengiste: Varjokuningas, 500 s. - suom. ilm.  2022 - The Shadow King 2019 - suomennos: Aleksi Milonoff - kansi: Pauliina Mäkelä - Atena

Mengisten loppukommentista lainaus:
Varjokuningas kertoo tarinan etiopialaisista naisista, jotka taistelivat miesten rinnalla ja ovat tähän päivään asti olleet vain yksittäisiä mainintoja haalistuneissa asiakirjoissa. Vähitellen minulle on valjennut, että  vaikka sodat ovat aina olleet miesten kertomuksia, Etiopian sota ei ollut sellainen, eikä ole mikään muukaan kamppailu. Naiset ovat aina olleet mukana, ja me olemme edelleen.

Vuonna 1935 italialaiset hyökkäsivät Etiopiaan ja maan hallitsija Haile Selassie lähti maanpakoon Englantiin. Maata jää puolustamaan armeija, johon kuuluu myös naissotilaita. Yksi näistä sotilasta tulee olemaan Hirut-niminen nuori nainen.

Nuori orpotyttö Hirut oli päätynyt piiaksi etiopialaisen upseerin Kidanen perheeseen. Hirutilla on vain yksi muisto omasta perheestään, nimittäin isänsä vanha kivääri. Hirut joutui tosin luopumaan aseesta, kun talon Aster-emäntä löytää sen ja kaikki aseet kerätään armeijaa varten. 

Asterin mukana Hirut lähtee sotimaan. Armeijan joukossa Hirut kiinnittää huomiota erääseen sotilaaseen, joka muistuttaa erehdyttävästi Haile Selassieta. Miehen avulla päätetään huijata italialaisia ja Hirutista tulee varjokuninkaan toinen henkivartija.
Armeijassa oleminen ei ole helppoa, etenkään naisena. He taistelevat päivisin ja myös öisin, jolloin oman armeijan miehet yrittävät käyttää heitä hyväkseen.

Mukana myös italialaisen osaston komentaja Carlo Fucelli sekä hänen alaisensa valokuvaaja Ettore Navarra, jonka tehtävänä on valokuvata sodan tapahtumia ja kauheuksia.

Teoksessa on erilaisia lukuja, joista toistuvat ainakin lyhyet Kuoro-luvut:
- Laulakaa, tyttäret, tästä naisesta ja niistä tuhansista, lukemattomista muista, jotka kiitivät tuulen lailla vapauttamaan maata myrkkypedon kynsistä. Laulakaa, lapset, ennen aikoja eläneistä, jotka raivasivat teille tien kohti lämpimämpiä aurinkoja.

 Ja Valokuva-luvut, joissa on kuvauksia:
- Kävelykeppiä vasten lysähtänyt nainen, jonka pitkän mekon alla roikkuu halvaantunut jalka. Lettirivistö on purkautunut paksuiksi, tummiksi kiharoiksi. Tatuoitu kaulasta leukaan.   

Kirja ei ollut minusta kovin helppolukuinen aiheiden käsittelyn, yksityiskohtien kuvailujen ja pienoisen sekavuuden ja tekstin tiiviin taiton takia. Tarina on rankka, sillä sodan kuvausta on paljon sekä epäinhimillistä julmuutta. Oliko niitä voinut hieman vähdntää. Olisin lisäksi hieman jäsentänyt ja tiivistänyt. Tähän vaikealukuisuuteen saattaa tosin vaikuttaa se, että luin kirjan tosi nopeasti. Kirja piti palauttaa kirjastoon, mutta halusin lukea ennen kuin lähdin Helsinki Litiin kuuntelemaan Mengisteä. Tämän vuoksi myös sisältökuvaus jää hieman laihaksi. 
Lisää voit lukea esim. täältä: Kirjaluotsi / Varjokuningas

Mutta jos jaksaa lukea tarinan, niin se palkitsee kyllä. Vahvaa kerrontaa ja aihe on uusi ja mielenkiintoinen. Tosin sodan rankkuutta kirjassa on aika paljon, siitä varoitus. 

Mengeste on ammentanut tarinaan oman sukunsa menneisyyttä. Kirjailijan sivun mittaisessa kommentissa kerrotaan mm:
- Kuulin ensimmäiset tarinat fasisti-Italian ja Etiopian välisestä sodasta isoisältäni. Isoisän jutut keskittyivät urhoollisiin mutta huonosti varustettuihin etiopilaisiin taistelijoihin, jotka kamppailivat modernia eurooppalaista armeijaa vastaan. 

Myöhemmin kirjailija löysi isoäitinsä Geteyn tarinan:
- Getey oli vasta tyttö, hän oli naimisissa, mutta liian nuori elämään aikuisen aviomiehen kanssa.
Haile Selassie määräsi perheitä lähettämään vanhimmat pojat armeijaan. Getey tarjoutui vapaaehtoiseksi, koska oli esikoinen ja veljet liian nuoria. Isä ei suostunut, mutta siitä huolimatta Getey onnistui värväytymään armeijaan ja lähtemään sotaan. 

Vaikka romaani on saanut lähtönsä kirjailijan suvun menneisyydestä on tarina tarua. Historiallisia tapahtumia ja aikajanojakin on muutettu.

Plussaa suomennoksesta! 

Kun Ettore tuijottaa nuorta naista, joka puristaa silkkikangasta kuin olisi syntynyt se yllään, mitä muuta hän voisi nähdäkään kuin käsittämätöntä ja hurjaa kauneutta, niin vahvaa että se tunkeutuu luihin ja sydämeen asti ja murtaa sen iäksi.

+++++++
Kirjailija, professori
Maaza Mengiste, synt.1974 Addis Abebassa Etiopiassa ja asuu nykyään New Yorkissa. Mengiste muutti neljävuotiaana Etiopiasta ja vietti lopun lapsuutensa Keniassa ja Yhdysvalloissa. Varjokuningas on kirjailijan kolmesta kirjasta toinen. Kahta muuta ei ole suomennettu.
Kirjailija osallistuu myös ihmisoikeustyöhön. 


Kuvasin Maaza Mengisten Helsinki Litissä 13.5.2022

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Varjokuningas 2022
Kirja oli Booker-ehdokas v. 2020 sekä yksi parhaista kirjoista mm. New York Timesissa, Ellessä ja Timesissä. 

Kommentit