En itke täällä. Sydämellä ei ole tarpeeksi tilaa liikkua. Ei ole tuulia. jotka liikuttaisivat sitä. Hiljaisuus täällä ei ole äänten puuttumista, vaan tiheän, järkähtämättömän hiljaisuuden läsnäoloa.
Kuutio, Itä
- Elän Kuutiossa. Kirjoitan sen kiiltävänharmaisiin harkkoseiniin miten vain pystyn, aluksi kynsilläni, ja nyt, kun vartijat tuovat minulle kirjoitustarvikkeita, kynällä.
Kuutiossa eli suljetussa erityisvankilassa "asuu" 1970-luvulla syntynyt Nahr, joka muistelee elämäänsä ennen vangitsemista.
Nahr syntyi palestiinalaispakolaisten tyttäreksi ja asui aluksi kahden makuuhuoneen asunnossa Hawallissa, kuwaitilaisessa ghetossa, johon palestiinalaiset pakolaiset asettuivat *) Nakban jälkeen.
Nahrin äiti oli kotoisin varakkaasta haifalaisesta perheestä, mutta eurooppalaiset juutalaiset varastivat kaiken valloittaessaan Palestiinan vuonna 1947 - huonekaluja, kirjoja ja pankkitileja myöten.
Perheessä asuu myös pikkuveli Jehad (oikeasti Wasfy) sekä ilkeä isän äiti Sitti Wasfiyeh. Isän kuoltua Jehadista tulee perheenpää yksitoistavuotiaana.
Nahr ei ole tytön syntymänimi, vaan se on Yaqoot. Nimi, jonka isä antoi merkitä syntymätodistukseen neuvottelematta äidin kanssa. Yaqoot-nimi oli tullut isän uusimmalta rakastajattarelta. Äiti tietysti raivostui.
Nahr puolestaan tarkoittaa "jokea" ja liittyy tapahtumaan, jossa pakolaiset ylittivät joen ja äiti päätti, että tyttö saa Nahr-nimen, jos he selviävät ylityksestä elossa.
On vuosi 1985. Seitsemäntoistavuotias Nahr tapaa kaksikymmentäviisivuotiaan Mhammadin ja he avioituvat. Parin vuoden kuluttua mies lähtee eikä palaa, ei edes hakemaan tavaroitaan. Mhammad ei ilmestynyt työpaikalleen eikä kukaan tiedä missä mies on.
Avioliitto oli raunioina kun Nahr tapaa eräissä häissä noin nelikymppisen kuwaitilaisnaisen Um Buraqin. Nainen oli nähnyt Nahrin tanssivan ja haluaa tutustua. Nahr erehtyy Um Buraqin matkaan tietätämättä, että tämä on madame.
Nahr työskentelee päivisin sihteerinä koulussa ja iltaisin myyjänä vaatekaupassa. Töistä saadut rahat eivät tulisi riittämään pikkuveljen yliopisto-opiskeluihin. Um Buraq houkuttelee mukaansa, sillä tunnissa voisi ansaita saman summan kuin kuukaudessa normitöissä. Näin Nahrista tulee Almas.
Aikanaan Nahrin perhe lähtee Kuwaitista ja muuttaa ensin Irakiin ja sitten Jordaniaan.
Nahria painostetaan hakemaan avioeroa, jotta olisi vapaa avioitumaan uudelleen. Eropapereita varten pitää matkustaa Palestiinaan. Nahr menee ja rakastuu siellä mieheen, jonka israelilaiset ovat tuominneet terroristiksi ja miehen mukana Nahr liittyy osaksi palestiinalaisvastarintaa.
Elettyään eri maissa Nahr alkaa tuntea juurettomuutta. Kuwaitiin ei enää ollut paluuta, Ammanissa ei ollut mitään, eikä Palestiinakaan tunnu kodilta.
- Palestiina ei halunnut minua, enkä minäkään enää sitä. Olin taas yksin ja haavoittuva, muukalainen paikassa, joka oli tuntunut kodilta.
Kuutiosssa kahlehdittuna eläminen on rankkaa ja yksinäistä. Vieraita ei käy, musiikkia ei saa kuunnella. Kirjoja ei saa luettavakseen - paitsi silloin kun aina ystävällinen Katja-vartija ujuttaa niitä oven alta, mutta sitten Katjakin on poissa.
- Myös kehoni kapinoi täällä. Lihakseni kutistuivat niin, että pystyin ympäröimään reiteni kahden käden sormilla. Lopulta minulla alkoi olla vaikeuksia nousta seisomaan. Silloin vartijat rupesivat viemään minua ulos Kuutiosta, silmät peitettynä.
Mutta mitkä syyt lopulta veivät Nahrin eristykseen ? Ja pääseekö hän ikinä vankilasta pois? Entä miten käy Nahrin rakkaan?
Hienosti kirjoitettu tarina palestiinalaisnaisesta, joka onkin erilainen mitä olisi saattanut ennalta kuvitella sikäläisistä naisista.
Romaanissa kerrotaan Nahrin perheestä, ystävistä, vastarintaelämästä ja naisen kahdesta miehestä, aviosiipasta ja rakkaasta. Romaani avaa myös palestiinaiskysymystä ja pakolaisuutta. Kirjassa on myös politiikkaa, mutta sitä ei korosteta.
Olin aikoinaan lukenut Abulhawan esikoisteoksen Jeninin aamut, joten suunnilleen saatoin aavistaa minkätyylinen teos käsissäni on. Jeninin aamut kannattaa myös lukea.
Tekstissä on runsaasti arabiankielisiä sanontoja ja sanoja, joista on sanasto. Arabialaisten puhekielessä on myös paljon kaikenlaisia toivotuksia ja rukouksia:
- Auttakoon Jumala häntä valoon, missä hän sitten onkin.
- "Hyvyyden huomenta", kuiskasin. "Ruusujen ja jasmiinin huomenta", hän vastasi.
- Siunatkoon ja suojelkoon Jumala sinua, tyttäreni. Täyttäköön Hän päiväsi ilolla ja hyvyydellä.
Kirja alkaa 16-sivuisella sanastolla, jota aluksi hätkähdän. Pitääkö minun tarkistaa noin paljon sanoja sanastosta. Ei pitänyt, mutta halutessani olisin niin voinut tehdä. Useiden sanojen merkityksen saattoi arvata tekstistä, mutta on hyvä, että voi katsoa mitä esim. tarkoittavat almas (joka on myös Nahrin kolmas nimi) sekä argileh, babbour ja booza (timantti, vesipiippu, petrolikäyttöinen retkikeitin ja booza on jäätelö). Olisin varmaan katsonut enemmän merkityksiä, jos ne olisivat olleet ko. sivun alaviitteinä.
Kirja on raju, mutta siinä on myös kauneutta. Pidin ja suosittelen!
P.S. *) Nakba tarkoittaa "hävitystä", "katastrofia" tai "tuhoa" ja viittaa arabien häviöön Israelin itsenäisyyssodassa.
(Lähde: Wikipedia)
+++++++
Toimittaja, kirjailija ja ihmisoikeusaktiivisti (koulutukseltaan biologi ja neurotutkija)
Susan Abulhawa, synt. 1970 Kuwaitissa. Kirjailijan vanhemmat olivat kuuden päivän sodan (v. 1967) pakolaisiksi ajamia palestiinalaisia. Kirjailija asui lapsena Kuwaitissa, Jordaniassa ja miehitetyssä Itä-Jerusalemissa. Teini-ikäisenä Abulhawa muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui paitsi isänsä luona, myös eri sukulaisten hoivissa sekä lastenkodissa.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Jeninin aamut (esikoisromaani) 2010 - Sinisen välissä taivaan ja maan 2015 - Rakkaudetonta maailmaa vastaan 2022
Kommentit
Lähetä kommentti