Merja Mäki: Ennen lintuja- proosa - historia

 

Kaakkoinen taivaanranta rusotti peltojen yllä. Taivaan ääriltä lähestyi lintuparvi lainehtivana vanana. Jos kuullosteli, illassa kalahteli joutsenten soinikkaita huudahduksia, hanhien kuherrusta ja jonkin vesilinnun rotkotusta.

Merja Mäki: Ennen lintuja, 415 s. - historia - ilm. 2022 - kansi: Jenni Noponen - Gummerus 

Laatokan saaressa äidin synnyinkodissa asuu Alavan perhe, isä, äiti, Alli ja hänen pikkusiskonsa Ilmi. 
Perheessä oli ollut myös kaksospojat, joista Aatos oli kuollut ja Tuomas on rintamalla. 
Tuomas on nyt lomalla ja menossa naimisiin kauppiaan tyttären, Sylvin kanssa. 
- "Kyllä me tiedämme, miten sen tytön asioiden laita on", äiti tuhahti ylimielisesti ja risti kätensä rinnalle.

Alli oli ollut äitinsä painostuksesta parantajan opissa, mutta lähtenyt kesken pois. Parantaminen ei ole Allin juttu, vaan kalastus. Alli haluaisi jatkaa isänsä ammattia, mutta äiti on tiukasti vastaan. 

Alli-Maria on nuori neitokainen, joka joutuu perheensä kanssa kiireesti lähtemään evakkoon kun kotialueet luovutetaan Neuvostoliitolle. Nuori sotilas tulee antamaan neuvoja:
- Mahdollisimman pian pitää vilja ajaa asemalle. (...) Junaan pääsevät vain parhaat elikot. Muu karja kulkee jalan ja karjanajaja. Mitään ei jätetä viholliselle. Teurastakaa eläimet, joita ette saa mukaan ja upottakaa veneenne. 

Äiti, isä ja Ilmi kulkevat junalla. Isä päättää, että Allin tehtäväksi tulee kuljettaa karja perille, kaksi lehmää ja hevonen. Raskaana oleva Sylvi haluaa lähteä Allin mukaan. Alli ei innostu tästä, sillä välit ovat olleet hieman viileät. 
Matkan määränpää olisi Seinäjoki, jossa on isän vanhempien kotitila, jota isännöi nykyään Mikko., veljeksistä vanhin. 

Allin ja Sylvin evakkomatkasta tulee rankka. Vilua, nälkää, paleltumisia, likaisia vaatteita, hiertymiä. Alli on huolissaan raskaana olevasta Sylvistä. Miten tämä jaksaisi. Matka kuitenkin etenee ja tytöt pääsevät Suonenjoelle, jossa pääsevät nousemaan junaan. 

Seinäjoella perhe pääsee asumaan isän vanhempien rapistumaan päässeeseen syytinkitupaan. Uuni ei aina vedä ja nurkkiin ilmestyy yön aikana hiirenkakkaa. Tupa on kostea ja haisee vieraalle. 

Niin alkaa Seinäjoen elämä, jota varjostaa  veljesten välinen kylmyys. Vain kohteliaisuutta ja tiukka arvojärjestys. Naapurin hampaaton emäntäkin päivittelee kuinka Alavat ovat jaksaneet kävellä kerjuulle Seinäjoelle asti  vaikka olisi ollut omat maat viljeltävänä. Äiti suuttuu:
-Tämä sota on maksettu meidän karjalaisten mailla.

Muutenkaan ei ole helppoa ja sitten vielä selviää, että evakkojen tavaroita kuljettaneisiin junavaunuihin oli murtauduttu, kaikki käypä viety ja tarpeeton särjetty. 
- "Te olette siis puilla paljailla", Mikko tokaisi.

Evakkomatka oli heikentänyt raskaana olevaa Sylviä, mutta äiti ei halua kutsua lääkäriä, vaan luottaa Allin olemattomiin parantajan oppeihin. Allin taidot eivät kuitenkaan riitä, joten lopulta Sylvi joutuu sairaalaan ja olosuhteiden pakosta Alli lähtee saattajaksi. 
Tällä reissulla Alli päätyy sairaalaan töihin ja unelmoi pääsevänsä vielä joskus kotiinsa. On ikävä Laatokkaa ja sen luontoa. 

Alli joutuu tekemään raskaita valintoja ja päättämään asettaako oman elämänsä muiden tarpeiden edelle.

Ennen lintuja on Allin kasvutarina, joka alkaa Laatokan rannoilta ja päättyy... enpäs kerrokaan. 
Alli on perheen esikoinen, jota äiti kohtelee erilailla kuin muita lapsiaan. Eikä suinkaan aina hyvin. Alli on äidin ensimmäisestä avioliitosta, mutta siitä ei puhuta. Isä on isä Allillekin. 

Hieno kirja, jossa on paljon muutakin kuin evakkomatkaa. Allin tarina on koskettava. Ainakin minä lukijana toivoin koko ajan, että Alli ymmärtäisi tehdä oikeita ratkaisuja.
Joistakin henkilöhahmoista pidin enemmän kuin toisista. Alli, joka on kirjan minäkertoja, on välittävä ja toiset huomioonottava nuori nainen, joka pyrkii tekemään oikein, mutta unohtaako samalla itsensä.  
Millaiset tunteet tulevat pintaan kun on joutunut jättämään kotinsa ja kotitanhuansa. Ikävä on ainakin kova.
 
Tekstissä on jonkin verran vieraita karjalankielisiä sanoja, joista monet arvasin ja jotkut oli googlattava. Pieni sanasto olisi ollut kiva. Joka tapauksessa karjalankieliset sanat antavat tarinalle lisää tenhoa, vaikkei karjalanmurretta puhutakaan. 
- "Älä kielastele. vaan puhu puhtaalla suulla." (Kielastella on valehdella.) Pirtistä puhuttaessa käytetään sanaa "pertti", putukihveli on rikkalapio jne. 

Tutustuin myös moniin vieraisiin ruokiin, kuten paastokalaan, joka liittyy ortodoksiseen paastoon ja kokkosiin, jotka ovat avonaisia uunipiirakoita. Kokkosella on useita muitakin nimiä, kuten kukkonen, pyörö, pyörönen. Laatokan lähellä niitä sanotaan tapuntaisiksi ja paikoin vatruskoiksi. Kiesa oli myös vieras ruokalaji. Se on kaurakiisseli.
Oikeastaan huomasin googlaavani aika usein, vaikka olisinkin arvannut sanojen merkityksen. Näin kirjasta tuli lukukokemuksen lisäksi myös kurkistus moneen asiaan, kuten kieleen ja historiaan.  Esimerkiksi: sairaalassa puhuttiin yksi-, kaksi- ja kolminatsasta. Ne tarkoittavat sairaanhoitajaoppilaiden vuosikurssia. 
Kuvan päähineessä on kolme viiva kertomaan, että kyseessä on kolmannen vuosikurssin opiskelija.
Päähinettä kutsuttiin myös natsamyssyksi.  (Lähde ja kuva: Arjen historia/Helsingin yliopistomuseo)

Pidin tariasta ja pidin kielestä, joka on rikasta ja sopivan kuvailevaa. Maisemakuvaukset ovat kauniita, etenkin Laatokasta, josta puhutaan merenä, vaikka iso järvi onkin. Mereksi sanotaan koska luonto on kuin merellä. 
Olen seissyt Laatokan kauniilla rannalla... Eipä taida tulla enää uutta tilaisuutta. 

Vieras kulttuuri, ympäristö. Kielen ja uskonnon erot. Alli ja äiti ovat kreikkalaiskatolilaisia ja muut luterialaisia. Perheessä äidin ja Allin uskonnolliset tavat elävät vahvoina, mutta Seinäjoella on toisin. 

Hieno kansi (Jenni Noponen). Lämmin suositus tälle kauniisti kirjoitetulle teokselle.

Laihat männynoksat heilahtelivat päidemme yläpuolella. Tähdet vilkuttivat joka kerta, kun oksa heilahti niiden editse, ja me kaksi olimme pieniä, yhtä pieniä kuin tähdet. Mutta taivaalla sentään oli rauhallista, ja meidän ympärillämme oli juuri riehunut sota.

P.S. Tarinassa puhutaan usein naisten käyttämistä sukkahousuista. En ole kuullut, että 1940-luvulla olisi naisilla sellaisia ollut, kun niitä ei ollut omassakaan lapsuudessani, vaikka en olekaan elänyt kirjan tarinan 1940-luvulla. Googlasin:
Presidentti Urho Kekkonen vihki Tornion ensimmäisen sukkahousutehtaan käyttöön vuonna 1956. 
Sukkahousujen varhaisia muotoja käytettiin jo renessanssin aikana. Silloin niitä käyttivät yksinomaa miehet, naisten säärien näkyminen oli siveetöntä. Sukkahousujen edelsivät nailonsukat, jotka tulivat markkinoille v. 1940.
(Lähde: Wikipedia)

++++++++
Kirjailija, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
Merja Mäki, synt. 1983. Kirjailija tutki sotaa viiden vuoden ajan ennen romaanin työstämistä. 
Mäki on kirjoittanut ainakin yhden aikuisille suunnatun dystopian, kaksi vanhaisnuorten fantasiaromaania sekä lastenkirjoja.
Kuvasin kirjailijan Akateemisen järjestämän haastattelun ohessa 5.3.2022

*******
Ilmestyneet teokset: 
Tillinka ja meriseikkailu 2012 (varhaisnuorille) -  Kaksi vettä 2017  (dystopia) - Ennen lintuja 2022
+ lastenkirjoja
----------------

Ennen lintuja-romaanista tuli mieleeni Tommi Kinnusen ansiokas teos: Ei kertonut katuvansa
jonka tarina on erilainen. Sota on lopuillaan, v. 1945 ja naiset ovat palaamassa pohjoisesta kotiinsa.

Kommentit

  1. Tästä on ollut paljon kohinaa blogeissa ja ilmeisesti syystä. Häkellyttävän ajankohtainen kun miettii Ukrainan pakolaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele kohinaa, sillä tämä on koskettava ja upeasti kirjoitettu kirja.
      Niin, Ukrainan pakolaisilla samoja tuntoja kun ovat joutuneet jättämään kotinsa.
      Lue ihmeessä.

      Poista

Lähetä kommentti