Regina Rask: Onnellisten salaseura - Eli miksi elämä on mehevintä keski-ikäisenä - kauno - omat kokemukset

 

Uskokaa pois, siskot, keski-ikäisenä on mukavampaa. Tätä kultaista ikäkautta sopii kaikkien toiveikkaana odotella.

Regina Rask: Onnellisten salaseura - Eli miksi elämä on mehevintä keski-ikäisenä, 224 s. - ilm. 2021 - kannen suunnittelu: Riikka Turkulainen - kansikuva: Kreetta Järvenpää - WSOY ******* kirjaston kirja

Takakannessa sanotaan:" Tämä kirja on sinulle keski-ikäinen nainen, joka luulit, että elämä viidestäkymmenestä eteenpäin on pelkkää hikoilua ja viiksikarvojen nyppimistä. Tarkkaan varjeltu salaisuus nimittäin on, että elämme parhaimmillaan lähestyessämme kuuttakymmentä."

Kohta kuusikymppinen - itse asiassa tänään, onnea - Regina Rask on salaseuran perustajajäseniä ja kutsuu muutkin mukaan. Kirjailija kertoo kirjan sivuilla omien kokemustensa pohjalta, miten voisi edetä kohti salaseuraa. Kirjassa ei ole neuvoja, ohjeita tai valistuksen sanoja. Ei ole voimisteluohjeita eikä reseptejä (paitsi yksi ja sekin epäterveellinen). Oikeassa elämässä ei ole täsmälleen oikeita vastauksia ja me olemme selviytyjiä ilman elämäntaito-oppaitakin, tuumii Rask.

Teoksessa on kolmekymmentäkolme lukua, jotka käsittelevät eri asioita. Ohessa muutama.

Viisikymppisenä alkoi jo vähän helpottaa.

Ikä. Ikäkausikriisit, jotka saattavat alkaa kolmekymppisenä. Lapset, asuntolaina, aviomies tai miestä ei löydykään vaikka haluaisi ja biologinen kello alkaa tikittää.

- Kolmekymppinen on kuin lehmä, joka tietää, että ihan vain omaksi parhaaksi on pakko mennä lypsettäväksi, vaikka laiduin vielä kutsuisi. 

40-vuotiaana elämä on raskaimmillaan, mutta viiskymppisenä alkaa helpottaa. 50-vuotisvalokuvassa ei tarvitse enää kököttää kukkameren vieressä. Ja harva varmaan saa enää lahjaksi keinutuolia, shaaleja, kävelykeppejä tai rumia lasimaljakoita. 

Kuusikymppisenä alkaa helpottaa vielä lisää. On enemmän aikaa, vapautta, kokemuksia ja viisautta. Toisaalta on myös ryppyjä, harmaita hiuksia ja läskejä, mutta viis niistä. 

Rasvakudos on tärkeä elin. 
Tässä luvussa kirjailija pohtii mm.  laihduttamista ja painoa nyt ja 1600- ja 1700-luvuilla sekä tv:n laihdutus- ja elämänmuutosohjelmia. 

- Minusta hoikkuus ei loppujen lopuksi ole sen arvoista, että menettäisin vapauden syödä mitä lystään, Rask kirjoittaa. Tosin aina kannattaa muistaa oma terveys. Ja liikkuminen.

- Maailma on kova pyöreille ihmisille. Hoikkaa ihmistä pidetään kunnon ihmisenä, yhteiskuntakelpoisempana. 

- Onnellisten salaseurassa tiedetään, etteivät naiset ole isoja, vaan vaatteet pieniä.

Otetaan vielä yksi luku: Hopeakruunu tiedossa.

- En ole niitä naisia, joille harmaat hiukset ovat häpeä ja kauhistus. 

Rask kirjoittaa kuinka naiset ovat kautta aikojen käsitelleet hiuksiaan: suoristamme, kiharramme, tuperaamme, värjäämme, leikkaamme jne jne. Miehet ja naiset alkavat harmaantua suunnilleen saman ikäisinä 30- 50-vuotiaina. Naiset värjäävät harmaansa piiloon, mutta harvemmin miehet, sillä heillähän harmaa lisää charmia.

Pieni sivuhyppäys:

Minusta harmaa lisää charmia myös monilla naisilla. Aloin harmaantua jo reippaasti alle kolmekymppisenä ja ette usko kuinka paljon sain palautetta, yleensä positiivista. Tosin eräs ystäväni jankutti vuodesta toiseen kuinka harmaa vanhentaa. No, hän olikin ainoa. Lopulta en jaksanut kuunnella ja aloin värjätä. Voi kuinka hankalaa! Oli ihanaa lopettaa värjääminen ja palata takaisin omaan ihanaan harmaaseeni. 

Teos kertoo myös tulevasta isoäitiydestä, seksistä, työyhteisön ikäeroista,  naisen parhaasta ystävästä, kyvystä nauttia yksinolosta ja monista muista asioista.

Kirja on kirjoitettu verevästi ja huumorilla. Mukana on osuvia vertauksia, fiksuja ohjeita. On omia muistoja, aika henkilökohtaisiakin, kuten elämä lapsuuskodissa. On muistoja suvusta ja koulusta ja eletystä elämästä. 

Teoksesta löytyy myös ripaus surullisuutta, joista herkistävin on luku kaksossiskosta. Tosin "kaksonen" on Reginaa 17 vuotta vanhempi. He ovat yhdeksänlapsisen perheen kuopus ja esikoinen, joilla on ollut paljon yhteistä. Sitten sisko sairastui vakavasti. 

- En tiedä kuinka kauan vielä saan pitää hänet elämässäni. Turha kai sanoakaan, että ajatus hänen menettämisestään saa minut hyvin surulliseksi.

Kirjaa lukiessani tiedän miten sisaren kävi. Lämmin osanottoni 💗

Oli kiva huomata kuinka paljon samankaltaisia ajatuksia ja juttuja meillä on. Yksi näistä on rapiseva esine - kirja.

- En edes osaa kuvitella elämääni ilman kirjoja. (...) Ne ovat tehneet elämästäni onnellisempaa kaikkina ikäkausina. (...) Rakastan pidellä kirjaa kädessäni, tuntea sen tuoksun, kosketella kuivaa ja rapisevaa pintaa.

Minäkin olen lapsena lukenut Viisikot & Tiina-sarjan ja nuorena(kin) venäläisiä klassikoita. Olen lukenut Carol Shieldsiä ja Rosamunde Pilcheriä, myös kirjailijan mainitsemat Simpukankerääjät sekä Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin.

Teokseen on tehty myös taustatyötä. On historiaa, oppeja, ajatuksia ja lainauksia eri ihmisiltä. Niin ja se Ellen Svinhufvud-kakun resepti.

Kirjan alussa sanotaan, että teos olisi keski-ikäisille naisille (minusta miehillekin), mutta tämä kirja on oiva myös nuoremmille. Niille, jotka odottavat/pelkäävät keski-ikää. Nämä henkilöt voivat (ehkä) kauhun tuntein lukea mitä saattaa olla edessä. Mutta heille voi sanoa, ei tarvitse pelätä. Keski-ikä on ihanaa, uskokaa Regina Raskia.

Vanhemmat lukijat puolestaan voivat hekotella Raskin tekstille ja muistella samalla omaa keski-ikäänsä löytäessään yhtymäkohtia. 

Pidin kovasti tästä runsaasta teoksesta. Ja kiitos kutsusta Regina. Liityn mielelläni Onnellisten salaseuraan, joskin minä lähden merelle kun muut jäsenet menevät metsään. Mutta tämä sallittakoon.

Tämä hyherryttävä kirja on ylistys meille naisille. Lukekaa ihmeessä!

Olen lukenut kaikki Regina Raskin teokset ja odottanut jo monta vuotta, että ilmestyisi lisää. Tosin tiesin, että elämä kuljetti vuosien ajan Raskia ympäri maailmaa ja mielessä oli varmaan muutakin kuin romaanin kirjoittaminen. Mutta nyt, Rask is back! Kiva! Jään odottamaan seuraavaa kirjaa, jonka ilmestymiseen ei toivon mukaan mene kymmentä vuotta.

Suositus Raskin kirjoille!

+++++++

Kirjailija, toimittaja

Regina Rask, synt. 1962 Viialassa, asuu Hattulassa. Tällä hetkellä Rask työskentelee Ylen Puoli seitsemän-ohjelmassa.

*******

Ilmestyneet teokset:

Ei millään pahalla 2002  - Tänään kotona 2003 - Jos rehellisiä ollaan 2004 - Paikka auringossa 2005 -  Puhtaalta pöydältä 2006 - Hyvä naapuri 2007 - Jouluihminen 2011 -  Onnellisten salaseura 2021

Kirjoissa käsitellään sisarkateutta, avioeroa, lapsettomuutta, leskeksi jääämistä, uusperheitä ja henkistä yksinäisyyttä. Vahvoista aiheista huolimatta tarinoissa ei  ole unohdettu huumoria. 

Linkin takana kerrotaan kuudesta ensimmäisestä kirjasta tarkemmin/ Kirjasampo 17.10.2011:    Kirjasampo / Regina Rask

On onnellista olla vähän vanhempi. Tämä on vapauden valtakunta. Niin monista asioista on päässyt eroon, henkisesti tai fyysisesti. Tuntuu kuin olisin saanut alleni sähköistetyn Jopo-pyörän eikä minun enää tarvitse kantaa kampaa takataskussa, koska en oikeastaan kovinkaan paljon piittaa siitä, miten hiukseni sattuvat olemaan.

...................

Osittain samoista asioista kirjoittaa 64-vuotias Laura Kolbe (Aamulehti 13.3.2022)

Kolbe on pohtinut ikää ja sen mukanaan tuomia asioita, myös kehoa, hiuksia, laihduttamista yms. Kolbekin on kokeillut monia dieettejä kaalisopasta lentoemäntäkuuriin: "Silti hän kannustaa olemaan itselleen armollinen ja nauttimaan elämästä."(...) "Turhan tiukka ei pidä olla, vaikea on elää ilman korvapuustia ja suklaata!" 

Kolbe pitää vanhenemisesta ja sanoo." Vanhenemisessa on plussaa se, että itsensä hyväksyy paremmin. Eikä vanhetessa jaksa enää olla niin ehdoton ja kaikkitietävä."

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin Laura Kolben teos Keho - matkoja ikään, mieleen ja minuuteen on ilmestynyt maaliskuun 2022 alussa. (Kirjapaja)

Virpi Hämeen-Anttila on kirjoittanut tietokirjan, jossa on omia kokemuksia (Otava 2020):

Paino - Miten pääsin sinuksi kehoni kanssa

Tämä kirja kertoo eroon pääsemisestä, irtoamisesta, vapautumisesta siitä, mikä on painanut minut kyyryyn. Monet minua litistäneet asiat ovat liittyneet painooni eli kiloihin, joita vaaka näyttää, kun astun sille. Näin sanoo Virpi Hämeen-Anttila kirjan alussa.