Laura Malmivaara: Vaiti - kauno

 

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vain. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti!

Laura Malmivaara: Vaiti, 243 s. - ilm. 2021 - kauno - autofiktio - kansi: Elina Warsta - Otava ******* kirjaston kirja

Laura Malmivaara oli naimisissa elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen kanssa vuoteen 2012 asti.
Kirja on omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana pohtii mennyttä, tulevaa ja kohtaa oman itsensä.

Romaani alkaa kun minäkertoja eli Laura on matkalla mökille, jonka toisessa päädyssä asuvat vanhemmat ja toisessa Laura ja hänen tyttärensä, kirjassa nimetty Ellaksi ja Auneksi sekä Sumu-koira.

Romaanissa palataan kevääseen 2018, jolloin elokuvamaailmassa kuohui. Kahdeksan suomalaista naisnäyttelijää kertoi miten Louhimies oli käyttäynyt heitä kohtaan ja kuinka epäasiallisia ohjausmetodeja mies käyttää.
Romaanissa Louhimiehestä käytetään nimeä Atte.

Laura oli ollut jumpassa ja Katriina, näyttelijäystävätär oli soittanut sinä aikana.
- Tiesitkö sä, että Atesta ollaan tekemässä isoa juttua?
- Ai, en tiennyt. (...)
- Sitä on tehty jo pitkään.
- Okei. Onko se paha?
- On. On ne järkyttäviä juttuja. (...) Kiusaamista ja vallankäyttöä. Sellaista itsetunnon musertamista.

Tietty naisporukka on nostamassa asiaa esille, mutta Laura ei halua olla mukana. Ei, vaikka avioerosta on kulunut jo vuosia. Malmivaara ei tuolloin halunnut osallistua millään tavalla kohuun eikä kommentoida. Jo lastenkin takia, säästääkseen näitä. Tyttäret eivät kuitenkaan voineet välttyä näkemästä ja kokemasta, olemasta sijaiskärsijöitä. Vanhempi tytöistä halusi lukea kaiken mitä isästä oli kirjoitettu ja hän halusi vaihtaa sukunimensä.
- Mä olen ihan tosissani. Jos mun nimen googlaa, niin sieltä tulee kaikki iskän jutut.

Kevään tapahtumat järkyttävät ja kertoja pakenee kesäksi mökille. Siellä isän ja äidin kanssa touhutessa saa muuta ajateltavaa. Mökillä nainen muistelee avioliittoaan, eroaan ja ex-miestään, jota edelleen ajattelee lämmöllä. Exät puhuvat usein puhelimessa eikä nainen halua kääntää miehelle selkäänsä.

Kirjassa on myös toinen kertoja, eli naisen äiti, joka kertoo omasta rankasta lapsuudestaan ja monista silloin tapahtuneista vaikeista asioista. Siihen aikaan asioista ei puhuttu, vaan vaiettiin. Äidin mietteillä on omat lyhyet lukunsa.

Malmivaara sanoo kirjansa olevan, ei vain elämäkerta, vaan kertomus suvusta ja perheestä. 

Tiesin toki kirjasta etukäteen jotakin, sillä olin käynyt kuuntelemassa Malmivaaraa Turun kirjamessuilla. Haastattelu oli mielenkiintoinen ja päätin varata kirjan. jolla olikin jo aikamoinen varausjono. Sen saattoi tietysti aavistaa, sillä jo Turussa kirjailija kertoi, että teos on otettu hyvin vastaan.
En yleensä lue julkkisten elämäkertoja, mutta Malmivaara kertoi kirjan olevan muutakin. Kiinnostus heräsi etenkin sen myötä kun kuulin ettei teos riepottele Aku Louhimiehen tapausta, vaan se puoli oli oikeastaan vain lähtölaukaus perheestä kertovalle tarinalle sekä tietysti myös kirjailijan keino läpikäydä tunteitaan tapauksen jälkeen. 

Parasta antia ovat Malmivaaran kuvaukset isästä ja äidistä ja heidän keskinäisestä suhteestaan. Mestariksi äiti isää sanoo:
- Isä on mestari. Älä minua katso, äiti sanoi, katso ylöspäin. Siellä on isä, siellä on kaikki olennainen. Voisin turvata aina häneen. Et ole yksin. Sinulla on aina meidät.

Äidin kunto on heikentynyt ja tehnyt isän elämästä rajoittuneempaa, mutta silti isä jaksaa. Mestari.

+++++++
Kirjailija, näyttelijä, valokuvaaja
Laura Malmivaara, synt. 1973 Kajaanissa.

Kävin kuuntelemassa Laura Malmivaaraa jo Turun kirjamessuilla, mutta kuvan otin Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2021.

********
Ilmestyneeet teokset:
Vaiti 2021

Kommentit

  1. Pidin tästä kirjasta paljon. Malmivaara kirjoittaa tosi hyvin. Toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minulla on sellainen muistikuva, että kirjoittaisi lisää. Ihan varma en ole. Toivotaan

      Poista
  2. Hyvä esikoiskirja. Oli varmasti terapeuttista kirjoittaa mieltä painavista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Olen aikuisena pitänyt päiväkirjaa silloin kun elämässä on ollut vaikeita asioita. Niinpä uskon, että kirjoittaminen auttaa - myös hyvinä hetkinä.

      Poista

Lähetä kommentti