Kirjan päähenkilö on Lahdessa asuva lukiolainen Helmi Taskinen, joka halusi muuttaa nimensä Helenaksi. Amerikassa tyttöä kutsutaan Heleniksi, joten käytän sitä nimeä.
Helen on kuusihenkisen suomalaisperheen esikoistytär, joka lähtee (1966-1967) Amerikkaan vaihto-oppilaaksi. Collinsin isäntäperhe ystävineen on kentällä vastassa: Cathryn-äiti, Albert-isä , kaksitoistavuotias James ja Amerikan sisko Susan. Muut vastaanottajat olivat kirkolta, mm. uusi nuorisopastori Samuel Brinkman, hänen vaimonsa Beth ja heidän pikkuinen Bobby-vauvansa.
Ensivaikutelmana isäntäperhe vaikuttaa ihan tavalliselta.
Automatkalla Helen näkee ensimmäisen kerran elävänä mustia ihmisiä.
- "Roskaväkeä", tuhahtaa Cathryn.
Minua kouraisee.
Heleniä jännittää kovasti. Miten tulisi viihtymään? Pitäisikö perhe hänestä? Mitä jos rahat eivät riitä?
Heti alkuun Helen kohtaa uusi asioita, ensinnäkin ruuan siunaus ennen ateriointia. Helen joutuu lukemaan perheelle suomalaisen ruokarukouksen.
- "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme" on ainoa, jonka osaan ulkoa.
Ruokana oli kanankoipia ja maissintähkiä, joita Helen ei ole koskaan maistanut eikä myöskään syönyt sormin. Ruokapöydässä alkaa tenttaus: Mikä on isäsi ammatti? Entä äitisi? Mitä veljet puuhaavat?
Pikkuhiljaa Helen oppii koulun ja Amerikan kodin tavoille, saa tietää millaista on pool partyssä ja tutustuu carpoolin tyttöihin. Carpooliin kuuluu lähialueen tyttöjä, jotka ajavat vuorotellen kouluun. Tuossa osavaltiossa autoa sai ajaa jo 16-vuotiaana.
Helen tutustuu Susanin kavereihin. On Julie, Fran, Pam, Step, Jane, Bill, Dave, Mark ja monia muita. Ja sitten tulee olemaan Chris. Helen oppii, että deittailukulttuuri on aivan erilaista kuin Suomessa.
- Täällä voi mennä ulos kenen tahansa pojan kanssa, vaikka olisi vakituinen kaveri jossain kauempana.
- Toi kuulostaa vähän oudolta.
- Kerron tämän sulle siksi, ettet jää kokonaan vaille deittailua täällä. Olisi aika kurjaa, jos et voisi mennä koulutansseihin tai leffaan siksi, että sulla on poikakaveri Suomessa.
Isäntäperheen äiti osoittautuu tiukkikseksi. Haluaa heti ruveta oikomaan Helenin puhetta, hameet pitää pidentää, värillisiä ystäviä ei saisi olla. Käy myös ilmi mitä mieltä Cathryn on värillisistä.
Tarinassa on myös Helenin ja äidin välistä kirjeenvaihtoa.
- Hei äiti ja isä ja pojat
Mä oon ihan kuin Liisa Ihmemaassa. Täällä on kaikki niin isoa. Ja ihmiset on erilaisia kuin Lahessa. Ai millee? No silleen. että ne on hirmu ystävällisiä ja ne höpöttää kauheesti kaikkea. Mä ymmärrän melkein kaiken, mutta en mä ihan.
Helen käy myös perheen kanssa kirkossa. Uudella papilla on harvoin saarnavuoro. Johtunee saarnojen sisällöistä.
- "Sanon niin kuin Martin Luther King: minulla on unelma . Sen unelman mukaan tulevaisuudessa ei ole rajaa mustien ja valkoisten välillä. Ei kirkossa, eikä kaupassa, ei bussissa eikä koulussa. Me olemme veljiä ja sisaria."
Seurakunta kohahtaa. Ihmiset puistavat päätään, näyttävät levottomilta ja kirkkoherra on tummanpunainen kasvoiltaan. Mom puolestaan on vitivalkoinen ja puristaa tiukasti käsilaukkuaan. Helen ymmärtää paremmin Samuelia kuin vanhaa kirkkoherraa, jonka Jeesus on aivan erilainen kuin Helenin rippikoulun Jeesus. Kun Helen menee kiittäämään Samuelia saarnasta tämä kysyy haluaisivatko Helen ja Susan tulla jonakin lauantaiaamuna Inner Cityyn antamaan tukiopetusta mustien lasten lauantaikouluun.
Inner City sijaitsee Missourin puolella ja on alue, jossa asuu vähävaraisia mustia perheitä. Helen lupautuu oitis mukaan, mutta Collinsien perheeltä pitää saada lupa.
Mom ei pidä ajatuksesta. Miten etuoikeutettu, uskovainen ja hyvin toimeentuleva ihminen voikin olla niin ahdasmielinen. Miten Helenin pitäisi toimia, jos Mom kieltää? Saako vaihto-oppilas sanoa ja tehdä vastoin isäntäperheen tahtoa? Siinäpä on pohdittavaa.
Tytöt kuitenkin saavat lähtöluvan. Dad on varmaan puhunut Momin ympäri. Helen saa koulussa ohjatakseen pieniä tyttöjä ja nauttii työstään ja saa sieltä uusia ystäviäkin, muttei aivan heti. Etenkin pieni Rebacca sulattaa Helenin sydämen:
- "Kun mä olin pieni, mä istuin mun äidin sylissä. Nyt mun äiti ja sisko on taivaassa."
Jonkin ajan kuluttua elo ja olo Collinsien luona kärjistyy liikaa ja vaikka Susan, Dad ja Sam ovat mukavia, niin äidin kanssa ei suju. Senpä vuoksi Helenille ehdotetaan perheen vaihtoa. Kuinka noloa, ajattelee Helen, mutta lopulta on vaihdokseen tyytyväinen, sillä pääsee paljon suvaitsevampaan perheeseen.
Helen on kuin kuka tahansa nuori tyttö, käy koulua, bilettää kavereiden kanssa ja seurustelee. Kotipuolessa oli ollut Timo, mutta tämä oli suuttunut kun Helen oli ilmoittanut lähtevänsä vaihtoon. Välirikko vaikuttaa "onnistuneelta", sillä nyt Helen voi ilman huonoa omatuntoa alkaa seurustella paikallisen pojan kanssa. Mutta mitä tapahtuu sitten kun vuosi alkaa lähentyä loppuaan ja pitäisi lähteä takaisin Suomeen suorittamaan viimeinen kouluvuosi. Uutta poikaystävää tulee varmaankin järkyttävän ikävä, mutta onneksi tähänkin asiaan keksitään hyvä ratkaisu.
Helen on oppinut lukuvuoden aikana paljon uutta ja joutunut pohtimaan kaikenlaisia asioita, mm. sitä kuinka jopa kristillisissä piireissä voikaan olla niin paljon syrjintää ja tekopyhyyttä. Helen on saanut uusia hyviä ystäviä ja poikaystävänkin. Miltä tuntuu jättää se kaikki taakseen? Pitäisikö tulla takaisin?
Helmin matka pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin 1960-luvun Amerikassa. Aikaan, jolloin rotuerottelu rehotti vielä joissakin päin maata. Niinpä suomalaiselle nuorelle, kirjan Helenille, värilliset olivat outoja, josta johtuen Helenille ei ollut muodostunut ennakkoluuloja.
Martin Luther King Jr. ja Malcolm X olivat tuon ajan kuuluisimpia kansalaisoikeustaistelijoita. Myös John F. Kennedy mainitaan (k. 1963) kirjassa.
Tarina on monin paikoin yltiöpositiivinen. Olisin toivonut lisää rosoa, niin tapahtumiin kuin henkilöihin. Esim. Chris, koulun suosituin poika oli niiiiin ihana ja ymmärtäväinen ja niin on hänen perheensäkin. Kaikki ihmiset, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat kovin kilttejä, avuliaita ja ymmärtäväisiä. Toisaalta, onhan se ihanaa jos on ihanaa.
Vähän naiivi tarina näin vähän vanhemmalle lukijalle. Hyvä kohderyhmä olisi minusta lukioikäinen tai nuori aikuinen, joille voisin suositella kirjaa tai miksei niille vanhemmillekin lukijoille, joita kiinnostaa elämä 1960-luvun Kansas Cityssä. Kirja on hyvää ajankuvaa ajasta USA:ssa, jolloin Martin Luther King Jr. ajoi etelävaltioiden mustien kansalaisoikeuksien tunnustamista ja rasismi oli arkipäivää.
Pidän kirjailijan levollisesta ja helposti luettavasta tekstistä.
Äiti aavisti, että tämä voisi voisi muuttaa mun elämän. Mulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kaikkea tähän vuoteen voisi mahtua. Siihen on mahtunut paljon. Olen iloinen monesta asiasta, mitä olen nähnyt ja kuullut. (...) Kiitos. Olette mulle rakkaita.
Kannattaa lukea myös kirjailijan ensimmäinen teos "Kosketettu", joka kertoo parikymppisen Elinan kasvutarinan. Nuori nainen lähtee tapaamaan delhiläistä Facebook-kaveriaan Alohaa. Kirja kertoo myös Nepalin Intian tyttökaupasta kahden eri-ikäisen suomalaisen naisen näkökulmasta.
+++++++
Kirjailija, lehtori emerita
Anne Meretmaa, synt. 1948. Kirjailija on matkustanut paljon kehittyvissä maissa ja paneutunut kulttuurien kohtaamisen kysymyksiin.
********
Ilmestyneet teokset:
Kosketettu 2017 - Helmin matka 2021
Kommentit
Lähetä kommentti