Abigail Dean: Tyttö A - kauno - trillerimaustein

 

Viimeisen kerran näin Äidin samana päivänä jolloin me pakenimme. Heräsin aamulla likaisessa sängyssä ja tiesin, että aikani oli hupenemassa, ja että jos en toimisi heti, minä kuolisin siihen.

Abigail Dean: Tyttö A, 386 s. - esikoisteos - suom. ilm. 2021 - Girl A 2021 - suomennos: Kristiina Drews - kannen suunnittelu: Tuomo Parikka - Aula & Co 

Kuuntelin kirjailijan haastattelua kirjamessuilla ja kiinnostuin aiheesta. Miten kävi, pidinkö teoksesta? Se selviää tuonnempana.
Varmuuden vuoksi kerron, että selostan tarinan sisällöstä jonkin verran, mutta en suuria paljastuksia, sillä niitä ei ole. Plus että en sijoita kirjaa dekkareihin enkä myöskään trillereihin. Mihin genreen sitten? Siitäkin lisää myöhemmin. 

Abigail Deanin kirjan tarina on saanut inspiraationsa Yhdysvalloissa tapahtuneista *) tositapauksista, joissa vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan kaltoin, pitäneet nälässä, kahlinneet ja vaikka mitä kauheata. 
Fiktiivinen tarina kertoo kuinka viisitoistavuotias tyttö (Tyttö A) oli päässyt karkuun ja pystynyt hälyttämään apua kodista löytämällään puhelimella. Tyttö oli harjoitellut joka ilta ääneti erästä lausetta, jotta osaisi sen varmasti oikein jos pääsisi pakenemaan.
- "Nimeni on Alexandra Gracie ja minä olen viisitoistavuotias. Soittakaa poliisille!"

Sisarukset päätyivät adoptoitaviksi eri vanhemmille, eivätkä jotkut lapsista saaneet adoptiosäännösten mukaan edes tavata tosiaan. Lapset joutuvat myös todistamaan tai antamaan kirjallisen lausunnon oikeudessa. Delilahin lausunto yllätti kaikki:
- Delilah sanoi rakastavansa vanhempiaan. He olivat halunneet suojella lapsiaan - tehdä Jumalan tekoja. Vaikka he olivat tehneet myös hirvittäviä virheitä, Delilah ymmärsi heidän hyvät aikeensa ja antoi heille anteeksi.

Kirjassa eletään nykyisyyttä ja lapsuutta, jota avataan heti alussa niin paljon ettei mitään jännitettävää jää myöhäisempään sisältöön. 

On kulunut viisitoista vuotta. Alexandra "Lex" Gracie oli kutsuttu vankilaan, jossa äiti oli kuollut. Lex ei ole kertaakaan käynyt vankilassa äitiään tapaamassa. Lex on juristi, joten ehkä sen takia äiti halusi hänet testamentin toimeenpanijaksi. Lapset perivät äidiltään (isä oli jo kuollut tuossa vaiheessa) joitain pieniä henkilökohtaisia tavaroita, yllättävän suuren summan rahaa (20 000 puntaa) sekä kiinteistön, Kauhujen talon, osoitteessa Moor Woods Road 11. 
 
Lexin tehtävänä oli tavata sisarukset ja yhdessä pitäisi miettiä mitä perinnölle tehtäisiin. Taloa ei halua kukaan, mutta lapset päättävät tehdä kotitalosta jonkin sellaisen paikan, joka olisi järkyttänyt vanhempia mahdollisimman paljon. Mitä talosta tehdään?

Gracien uskovaiseen perheeseen oli kuulunut äiti, joka oli ollut konttoriapulainen, mutta oli jäänyt kotiin Ethanin syntymän jälkeen. Isä oli ollut pienkoneiden korjaaja (sai potkut) ja perheessä on seitsemän lasta: Tyttö A eli Alexandra, Ethan, Delilah, Gabriel, Noah, Damiel ja Evie. Tarinaa kerrotaan lasten kautta. Lasten, joista kaikki eivät selviä hengissä vanhempien kohtelusta. 
Isä oli hurahtanut uskoon ja perustanut oman lahkon, jonka jäseniä olivat tietysti myös oma vaimo ja lapset. Ja samalla outoudet alkoivat.
-Ensin lähtivät kirjat, sitten ylellisyystuoteet: värikkäät vaatteet, shampoo, vanhat syntymäpäivälahjat. Isä vuorasi ikkunat pahvilla jotta viranomaiset eivät voisi kurkkia sisään. 

Isälle tulee lisää outoja päähänpinttymiä, ruoka-annoksia pienennetään ja vettä pitää alkaa säästää ja suihkuun pääsee vain kerran viikossa. Lopulta saa pestä ainoastaan kädet, mutta vain ranteita myöden. Terveyssiteitä ei saa ostaa, vaan ne joutuu varastamaan jostain, vaikkapa kavereiden kylpyhuoneista. Lopulta isä ottaa lapset kotiopetukseen ja alkaa kohdella aina rankemmin ja rankemmin eikä äidistä ole mihinkään. Hänet on alistettu.

Mikä mahtaa olla väkivaltaisten tekojen taustalla? Omien lapsien. Viidestä eloon jääneestä sisaruksesta kukin pärjää tavallaan. Aikuisina jotkut lapsista olivat kyenneet antamaan vanhemmilleen anteeksi ja jotkut taas eivät. Aikuisina joillakin lapsilla ei ole edes puhevälejä. Joku sisaruksista käyttää mediaa hyväkseen, omaksi edukseen. Joku toinen puolestaan yrittää hyötyä rahallisesti järkyttävästä lapsuudestaan myymällä vanhoja tavaroitaan, kuten ennen julkaisemattomia perhevalokuvia tai perheraamatun. 

Tarina on kirjoitettu hieman sekavasti, enkä välillä tiennyt missä ajassa eletään: nykyisyys, nykyisyyden kuvitelmat vai lapsuus. Ja koska alussa oli jo paljastettu kaikki oleellinen, ei lopussa ollut mitään yllättävää. Ei edes sitä mihin käyttöön talo lopulta valjastettiin koska sekin kerrottiin jo aiemmin.
Jos tarinan rakenne olisi ollut toisenlainen niin ehkäpä sitten olisin päässyt paremmin romaanin makuun ja kirja olisi ollut enemmän trilleri joksi sitä sanotaan. 
Kaikessa kauhistuttavuudessaan minusta lapsuuden kuvaukset olivat parempia kuin aikuisuuden. 
Onneksi tarinassa ei kuitenkaan mässäillä näillä kamalilla tapahtumilla. 

Pidinkö siis teoksesta? Voiko edes sanoa pitävänsä kirjasta, jossa on näin kamala aihe? Myönnän odottaneeni aika paljon enemmän haastattelun perusteella. 
Jos Deanin toinen kirja suomennetaan, niin sen lukeminen kyllä kiinnostaa jos aihe miellyttää.

En oikein tiennyt mihin genreen kirjan sijoittaisin. Trilleri? Ei oikein.  Proosa? Päädyin proosaan psykologisen trillerin maustein. Trilleriä on, mutta kaikki "jännä" sijoittuu kirjan alkuun. Entä traumanhallintateos? Sitähän tarina on, koska kerrotaan miten sisarukset selvisivät, tai eivät selvinneet, lapsuuden rankoista kokemuksista aikuisuuteen.
Se mikä häiritsi, oli lapsuustapahtuminen samankaltaisuus tosielämän Turpinien tapauksen kanssa. Vai oliko se tarkoituskin? 

*)Turpinin perheellä ja Deanin tarinalla on hyvin paljon yhteneväisyyksiä. Dean olisi voinut kirjoittaa a) dokumentin (true crime) Turpinien perheestä b) tehdä aivan omalaisensa tarinan. 
Tarina itsessään on julma ja käsittämätön. Vain todella sairaat kykenevät kohtelemaan omia lapsiaan näin raakalaismaisesti. Mutta onhan näitä mieleltään järkkyneitä, Suomessakin. Tulee mieleen Vera Miettisen teos Eerika, jossa kaksitoistavuotias tyttö murhattiin Helsingissä 2012. Järkyttävä tapaus! En ole kirjaa lukenut, enkä varmaan luekaan. 

P.S.  Eräs kauhujen perheistä on ollut Kaliforniassa.  *) Turpinin perheen tapauksessa vuonna 2018 kiduttajavanhempien 17-vuotias tytär julkaisi nimimerkillä YouTubessa videoita, joista paljastui vähitellen perheen julma arki. Viimeisin video on julkaistu vain seitsemän päivää ennen perheen järkyttävän tarinan lopullista paljastumista. Samainen tytär pääsi pakenemaan ja soitti talosta löytämällään puhelimella hätänumeroon. Perheessä oli 13 lasta (2 v -  29 v.). Pariskunta oli oikeudessa ensin kiistänyt syyllisyytensä, mutta saivat vähintään 25 vuotta vankeutta.


Koska haastattelu tehtiin etänä, niin Aula & Co:n kustantaja ja markkinointipäällikkö Nora Varjama esittelee kirjaa. (Helsingin kirjamessut 2021)

+++++++
Kirjailija, juristi
Abigail Dean, syntynyt Manchesterissä ja asuu Lontoossa.
Kirjasta on tekeillä tv-sarja ja teos on myyty 36 kielialueelle.

Abigail Dean etänä Helsingin kirjamessuilla 2021

*******
Ilmestyneet teokset: Tyttö A 2021

Kirjailija kirjoittaa parhaillaan toista kirjaansa: The Conspiracies 

Kommentit

  1. Tv-sarjasta tulee varmasti suosittu. Ikävä taustakertomus tällä kirjalla. On se omituista, että jotkut sairaat tyypit tekevät lapsia siksi, että saavat kiusata ne hengiltä. Ja se on omituista, että he pystyvät tekemään tekojaan vuosikausia yhteiskunnan, naapureiden, sukulaisten, neuvolasysteemin, terveydenhuollon, kouluviranomaisten jne. huomaamatta ja puuttumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi ymmärtää. Ja eniten suututtaa juuri tuo puuttumattomuus. Tuossa Turpinien tapauksessa vanhemmat olivat jopa ensin kiistäneet kaltoinkohtelut.

      Poista
  2. Jännää, koska en kokenut kirjaa sekavana vaan päinvastoin alusta loppuun hyvinkin koukuttavana. Hyvä suomennos. Miten muuten jenkeissä onkin näin paljon näitä hirviövanhempia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me lukijat koemme ja luemme asiat erilailla. Jenkeissä asuiäu enemmän väkeä ja enemmän siis myös hirviöitä, niin vanhempina kuin yksilöinäkin.

      Poista

Lähetä kommentti