Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 13

 

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku numero 13.  Tänään on Lucian eli Valottaren päivä.
Kuva: Niina Tolonen.

Kristiina Louhen kuva kirjasta Lyhtykujan Lucia. Lisää kirjasta*).

Valitsin kaikista joulukuun päivistä juuri tämän luukun koska tällä päivällä on selkeä aiheensa. Joulukuun 13. päivä on Lucian päivä. Se muistuttaa viattoman Lucia-neidon elämästä ja erityisesti hänen marttyyrikuolemastaan Syrakusassa, joka tapahtui tuona päivänä vuonna 304. Luciasta tuli kotikaupunkinsa Syrakusan suojelupyhimys ja nopeasti hänen maineensa levisi koko Italiaan. Hänestä tehtiin runoja ja kuvia ja hänelle rakennettiin kirkkoja, ja 1300-luvulla 13.12. merkittiin katolisen kirkon kalenteriin pyhä Lucian muistopäiväksi. 
Tuohon aikaan oli tapana pyytää pyhimyksiltä apua ja suojelusta, ja Luciasta tuli erityisesti näkövammaisten ja silmäsairaiden auttaja.
Luciasta on olemassa kaksi eri tarinaa, joita voi googlettaa jos kiinnostaa.

Ruotsissa Lucia-juhlinta alkoi 1700-luvulla ja 1800-luvun lopulla juhla tuli tutuksi myös Suomen ruotsinkielisillä alueilla. 
Koko Suomen Lucia on valittu vuodesta 1949 ja vuoden 2021 tuleva Lucia on maarianhaminalainen Tilde Polviander, joka kruunataan tehtäväänsä Helsingin tuomiokirkossa 13.12.2021 klo 17.00. Kruunausta voi seurata suorana televisiosta Yle Fem -kanavalla ja Yle Areenassa. Tänä vuonna Lucia-neidon kruunaa THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja, tutkimusprofessori Mika Salminen. 
Vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi Luciajuhla ja -kulkue Helsingin keskustassa on peruttu, mutta onneksi voi katsoa televisiosta.

Valtakunnallisen Lucia-neidon kriteerit: oltava 18-vuotias, äidinkielenä ruotsi, hyvä ja luonteva esiintyjä sekä hyvä lauluääni. 
Tapahtumaan liittyy myös keräys, jonka varoilla autetaan henkilöitä ja perheitä, jotka tarvitsevat arjessaan tukea. Suomen Lucia on keräyksen keulakuva. Lucian ja Lucia-kuoron on suunniteltu tekevän joulu- tammikuussa lähes sata vierailua sairaaloihin, vanhainkoteihin ja muihin tilaisuuksiiin (koronan sallimissa rajoissa).

Lisäksi Lucia-neitoja valitaan useilla paikkakunnilla ja kouluissa sekä järjestetään omia kulkueita. 
Lucia-perinnettä ylläpitävät Folkhälsan, Hufvudstadsbladet ja Svenska Yle.  

Luciaa sanotaan myös Valottareksi (lux on latinankieltä ja tarkoittaa valoa).
Lucia-laulun sävelmä on alunperin napolilainen barcarole eli paikallisten kalastajien venelaulu, jossa kerrotaan Napolin satamakaupunginosasta nimeltään Santa Lucia. 
(Lähteet: Lyhtykujan Lucia-kirja, Wikipedia, IS, Sttinfo, Päivyri.fi)

Ensimmäisiä  mainintoja Lucian päivän vietosta on Porvoon Lyseosta 1860-luvulla. 

Lucian päivä on minulle tuttua, sillä olen viettänyt lapsuuteni Porvoossa, joka siihen aikaan oli vielä ruotsinkielistä aluetta. Kävin suomenkielistä koulua, mutta Luciasta ei voinut pienellä paikkakunnalla välttyä kuulemasta. Lisäksi paikallisessa ruotsinkielisessä Borgåbladet-lehdessä oli kisa, jossa sai äänestää useasta vaaleanhiuksisesta tytöstä Lucia-neitoa. 
Tuolloin vielä Lucia-neidon kruunussa oli elävät kynttilät. Onneksi tilalle ovat tulleet turvallisemmat ledkynttilät.
Kuinka laajalle Lucia-perinne on nykyään levinnyt suomenkielisille alueille ja kouluihin, siitä en löytänyt tietoa. 

Lucian päivän kunniaksi valitsin luettavaksi kaksi aiheeseen sopivaa kirjaa. Toinen on dekkari vuodelta 1967 ja toinen lastenkirja.
Lopussa vielä aiemmin lukemani Lucia-aiheisen dekkarin linkki.

Tuntui kuin joku seuraisi aivan hänen kintereillään. Vähän väliä hän katsoi taakseen, ja hän hyräili puoliksi ilkkuvasti, puoliksi peloissaan:
"Yö raskain askelin hiipii
pihoilla ja tanhuvilla.
Varjot lymyten väijyy
maan auringon hylkäämän yllä.

Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito, 346 s. - isotekstikirja ilm. 1984 - Vitklädd med ljus i hår 1967 - taustakuva: Pixabay - suomennos: Elsemaj Hurmerinta - Tammen isotekstiset -sarja ******* kirjaston kirja

Puhumaton ja hiljainen Lucia on valmistautumassa hiipimään tarjottimensa kanssa lääkäri ja rouva Palmin makuuhuoneeseen.
- Hiljaa, kolistelematta tai kilistelemättä hän kattoi pyöreän tarjottimen. Kaksi kuppiparia, sokeria ja kermaa, vadillinen sahramipullia ja pikkuleipiä, termoskannullinen kahvia, kaksi korvallista glögimukia.

Hän ei laulanut eikä puhunut avatessaan oven. Pariskunta herää ja on hieman ihmeissään ja molemmat luulevat toisen tilanneen Lucian käymään. Tohtori nauttii kahvinsa, mutta Margot kaataa kurkkuunsa kuuman glögin yhteen menoon. 
- Apua! Margot hymyili ja haukkoi henkeään. Olipa totisesti tömäkkä juoma.
Koska tohtori ei pidä glögistä, niin Margot juo toisenkin mukillisen. Sitä hänen ei kuitenkaan olisi pitänyt tehdä.

Rikoskomisario Christer Wijk oli viettämässä omaa Lucia-juhlaansa kun puhelin soi. 
- Täällä lääkäri Palm, Staffan Palm. (...) Onko jokin hullusti? (...) Kyllä, kyllä niinkin voisi sanoa. Margot...hän...hän on kuollut.

Wijk lähtee selvittämään tapausta, joka osoittautuukin yllättävän kinkkiseksi. Kuinka Lucia oli päässyt Palmien lukitusta ulko-ovesta sisään? Entä miten ihmeessä poliisi kykenee löytämään syyllis-Lucian kun suurkaupungin kaduilla oli tuona yönä lukemattomia Lucia-neitoja ja tiernapoikia?

Luen nykyään aika harvoin näin vanhoja dekkareita tai salapoliisiromaaneiksi niitä silloin kutsuttiin. Kahdeksastoista Lucia-neito on aika mukava kirja, tarina on kohtuullisen hyvä eikä huumoriakaan ole unohdettu. Margotin murhan lisäksi tapahtuu muutakin ikävää.
Teksti on tietysti hieman vanhahtavaa, kuten asiaan kuuluu. Tarkkoja yksityiskohtia on paljon:
- Niklas oli pukeutunut synkän lilaan samettiin, paita puolukkaa ja maitoa, solmio roosan ja sireenin värisiä itämaisia kuvioita valkoisella pohjalla ja hän esiintyi niissä itsestään selvällä notkeudella.

Viehättävää, eikö totta? 

Kirjassa kerrotaan myös Lucia-perinteestä, jossa perheen tyttö pukeutuu aamuvarhain valkoiseen ja kantaa vanhemmilleen ja perheenjäsenille heidän vielä nukkuessaan aamukahvit sängyn viereen. Usein tarjottimella on myös kynttilä. Kirjan tarinassa tarjoillaan myös glögiä ja Lucian saattoi tilata kotiinsa.

Nopealukuinen ja hyvä salapoliisiromaani vuodelta 1967. 

++++++
Kirjailija
Maria Lang (oik. Dagmar Maria Lang) synt. 1914  Västeråsissa Ruotsissa ja kuoli 1991.
Lang kirjoitti noin 40 salapoliisiromaania ja lisäksi ilmestyi lastenkirjoja ja novelleja.
Tunnetuimpia kirjahahmoja ovat professorin tytär Puck Ekstedt sekä etsivä Christer Wijk. Kirjailijan kirjojen pohjalta on 1960- ja 2010-luvuilla tehty useita elokuvia. 

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Kirjoja on niin paljon etten luettele niitä tässä. Ensimmäinen suomennos on 1949 Murhaaja ei valehtele yksinään ja viimeinen on Peilimurha v. 1988. 

Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito, 183 s. - pokkariversio ilm. 1968 - suomennos: Elsemaj Hurmerinta - Gummerus ****** kirjaston kirja

Varasin vahingossa eri päivinä saman kirjan. Onneksi varasin, sillä tämä pokkari kirjaston varastosta on korjattu niin, ettei kirjaa oikein pysty lukemaan, sillä aukeama ei aukea riittävästi. Niinpä valitsin luettavaksi ylläolevan Tammen isotekstisen dekkarin. 

En ole muuten aiemmin isotekstistä kirjaa lukenutkaan. Yksi sivu pokkarista vastasi noin 2,5 sivua isotekstisestä kirjasta. Loistavaa, että tällaisia kirjoja on olemassa.

Kun juhlasalin ovet aukesivat, kulkue aloitti tutun laulun:"Jo taivahalla kuu kirkkaana loistaa..." Tytöt lähtivät liikkeelle kynttilät kädessä, ja heitä seurasivat pojat suurine tähtineen.

Tuula Korolainen & Kristiina Louhi (kuvitus): Lyhtykujan Lucia, 28 s. - ilm. 2004 - Tammi 2004 ******* kirjaston kirja

*) Kolmasluokkalainen Anna on kovin innoissaan, sillä hänet on valittu koulunsa Lucia-neidoksi. Lucia päivän aamu koittaa ja Anna on rientämässä kouluun. Liikennevaloissa seisoi epävarmalta näyttänyt vanha mies valkoinen keppi kädessään. Mies pyytää Annalta apua kadun ylittämiseen, sillä äänimerkki ei toimi.
Anna auttaa sillä seurauksella, että: 
- Koulun portilla Anna pysähtyi: piha oli aivan tyhjä. Ja kun hän hädissään ryntäsi pääovelle, se oli lukossa.
Onneksi isoveli Markus tulee paikalle ja osoittaa pikkuovea, joka ei ole lukossa. Anna ryntää pukuhuoneeseen ja huomaa kauhukseen, että Siiri seisoo opettajan vieressä kynttiläkruunu päässään. Pettymys on suuri. 
- Minä olen kuorossa, kun kerran myöhästyin.
Mutta onneksi opettaja keksii ratkaisun ja niin Annakin saa olla Luciana.

Kirjassa kerrotaan: Lucian vaatetuksella on symbolisia merkityksiä: kynttiläkruunu muistuttaa polttoroviosta. Tarinan mukaan Lucia vei kristityille ruokaa pimeään luolaan. Nähdäkseen eteensä hän sitoi kynttilän päähänsä. Punainen vyö muistuttaa miekan vuodattamasta verestä. Valkoinen puku on osoitus puhtaudesta ja viattomuudesta. Ikivihreä seppele edustaa ikuista elämää. Viljalyhde sylissä kertoo siitä, että Lucia auttoi ja ruokki köyhiä ja siemenet muistuttavat elämän jatkumisesta.

Kristiina Louhi kuvittajana takaa elävät kuvat. Luciakulkueessa on mukana Lucia-neitoja sekä tiernapoikia. 

Kirjan lopussa kerrotaan enemmän Luciasta ja päivän historiasta. Mukana on myös lussepullien resepti. Sahramilla maistetut lussepullat eli lussekatit kuuluvat Lucian päivän juhlintaan. Sahrami on ikivanha yrtti, jota on muinoin käytetty vuotavien silmien hoitoon. Niinpä sahramin käyttö voisi liittyä Lucian pyhimystehtävään näkevammaisten suojelijana.

Lussepullien kuva: Pixabay.

Viimeisenä kirjassa on Soi iltakellot- ja Santa Lucia-laulujen sanat sekä nuotit. 

Viehättävä lasten kuvakirja. Oikeastaan tässä opuksessa on kaikki se mitä Luciasta "tarvitsee" tietää. Kristiina Louhi kuvittajana takaa eloisat piirroskuvat. 

+++++++
Kirjailija, kirjallisuustoimittaja, kriitikko, suomentaja 
Tuula Korolainen, synt. 1948 Kuusankoskella

*******
Ilmestyneitä teoksia on kymmenittäin, joten en niitäkään tässä luettele. Eniten on lastenkirjoja, satukirjoja, runokirjoja, mutta myös teoksia aikuisille.

++++++
Graafikko, kuvittaja, kirjailija
Kristiina Louhi, synt. 1950 Helsingissä. Louhi on voittanut lukuisia palkintoja.

******
Ilmestyneitä teoksia:
Yksi tunnetuimmista lienee 1984 aloitettu Aino- lastenkirjasarja. Lisäksi Louhi on kuvittanut lukuisien suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, esim. Mysi Lahtisen, Kirsi Kunnaksen, Hannele Huovin ja monien muiden.

Lucia-neidon veistos, kuva Pixabay. Patsaan sijaintitietoa en löytänyt. . 

Kolmantena Lucia-aiheisena kirjana jo aiemmin lukemani dekkari.

Eva Frantz: Kahdeksas neito, 343 s. - ilm. 2018 - 2. osa Anna Glad -sarjaan - Den åttonde tärnan - suomennos: Ulla Lempinen - kannen kuva: IStock - Kustantamo S&S ******* kirjaston kirja

Linkki: Kahdeksas neito, 2. osa
...........

Lucian päivän lisäksi tänään on myös bloggaajakollegani Kirsi Raninin ja hänen bloginsa Kirsin Book Clubin syntymäpäivä. Onnittelut! 🌹🎶🌹
Ja hei, seuraa ihmeessä hänen joulukalenteriaan, siellä arvotaan joka päivä kirja:
https://kirsinbookclub.com/

Kirjarouvan elämää -facebookissa on puolestaan menossa joulukalenteri, jossa on klassikkokirjavihjeitä:
Kirjarouvan elämää - facebook

Kirjabloggaajien joulukalenteri alkoi täältä: Kirjamies -blogi  josta näet kaikki luukkujen tekijät. Eilen luukun aukaisi Mrs Karlson lukee  ja seuraavan luukun avaa Jane Kirjan jos toisenkin -blogissa.

Hyvää valon juhlaa!

Kommentit

  1. Hyvää Lucian aamua täältä Ruotsista! Odottelen juuri, että työpaikkamme perinteinen Lucia-aamukahvitilaisuus alkaa, tosin tänä vuonna se pidetään pandemian takia digitaalisena. Olen täällä valmiina kahvikuppi toisessa ja lussepulla toisessa kädessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana perinne teillä siellä työpaikalla. Mukavaa lussepullakahvittelua🕯️

      Poista
  2. Hieno luukku Lucian päivänä! Olen lukenut Langin dekkarin Kahdeksastoista Lucia-neito. Luin Langia aika paljon nuorena, silloin kun dekkareita julkaistiin vain vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin luin nuorena noita vanhoja salapoliisiromaaneja. On tyyli muuttunut niistä ajoista.

      Poista
  3. Hyvää Lucianpäivää! Näin ruotsinopen sydäntä aina lämmittää, kun päivä muistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Teillä on varmaan kaikenlaisia Lucia-juttuja tai ainakin aiheesta puhutaan tunneilla.

      Poista
  4. Onpa kiinnostavia kirjavinkkejä! Hyvää Lucian päivää ja mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin. 🎄🎆 Oli ihan mukava lukea pitkästä aikaa hieman vanhempaa tuotantoa.

      Poista
  5. Oikein kiva Lucian päivän postaus 🙂 Eva Frantzin kirjan ja koko tähän astisen sarjan olen lukenut ja tykännyt kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tulispa jatkoa, sillä Frantz parantaa kirja kirjalta.

      Poista
  6. Minä olen kasvanut Etelä-Karjalassa, jossa Lucia-traditiosta ei ollut tietoakaan. Hieno traditio ja toivottavasti joskus paraati voidaan taas järjestää ja yleisö pääsee seuraamaan kruunausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin nämä lapsuusmuistot ovat erilaisia. Sinulla on voinut olla sellaisia tapahtumia mitä meillä taas ei ollut.

      Poista

Lähetä kommentti