Tarinan mukaan taiteilijan oli ollut tarkoitus maalata muotokuva äidistämme, mutta äidille ei ollut kerrottu, että maalari asuisi meillä kaksi viikkoa, ja hän oli kieltäytynyt istumasta mallina, ja niin taiteilija oli maalannut hänen sijastaan Maeven.
Kirja on vuosikymmeniä kattava sukusaaga, joka pureutuu etenkin perheen tytön ja pojan sisarrakkauteen, lapsesta aikuisuuteen. Tarina kertoo myös anteeksiannosta, epäoikeudenmukaisuudesta ja uhrautumisesta.
Conroyn perheeseen kuuluvat isä Cyril, äiti Elna, viisitoistavuotias Maeve-tytär ja hänen kahdeksanvuotias pikkuveljensä Danny, joka on tarinan kertoja.
Isä oli toisen maailmanodan jälkeen rikastunut niin paljon, että päätti yllättäen ostaa perheelleen ison talon, kartanon. Siinä oli aiemmin asunut hollantilainen VanHoebeekin perhe. Kauppahintaan kuului kaikki irtaimisto huonekaluineen päivineen. Äidille ylellinen talo oli järkytys, eikä hän viihdy siellä.
Äiti oli lähtenyt ensimmäisen kerran kun Danny oli kolmen. Koittaa hetki, ettei äiti enää tulekaan takaisin. Äiti oli häipynyt hyvästelemättä. Lopulta isä oli kertonut, että äiti lähti Intiaan eikä enää palaisi.
Lapset jäivät palveljoiden hoiviin.
Äidin lähdettyä eräs nuori nainen, Andrea, alkaa käydä kartanossa ja erään kerran tuo mukaansa kaksi pientä tytärtään, Norman ja Brightin. Jonkin ajan kuluttua neljäkymmentäyhdeksänvuotias isä avioituu kolmekymmentäyksivuotiaan Andrean kanssa. Miksi isä oli nainut noin nuoren? Entä miksi nuori nainen kelpuuttaa paljon vanhemman miehen? Lähipiiri otaksuu, että kartanon emännyys kiehtoi.
Andrea ottaa heti paikkansa kartanossa. Eipä siis ihme, että lapset eivät enää viihdy kotona.
Kuinka ollakaan, isä kuolee kun Danny on viidentoista ja samalla sisarusten elämä saa uuden käänteen.
Kartano siirtyy äitipuolelle: "Tämä on minun taloni. (...) Isänne jätti tämön talon minulle.(...) Hän halusi, että olisin onnellinen täällä, tyttöjeni kanssa."
Ja niin Andrea heitti Dannynkin ulos. Maeve oli lähtenyt jo aiemmin kun ei enää kestänyt.
- "Sinun on vietävä Danny." Andrea katsoi vain Maevea. - "Vietävä Danny mihin?" - Kotiisi, jonkun ystävän luo. (...) Danny ei ole minun poikani (...) Et voi odottaa, että kasvatan hänet. Ei hän ole minun vastuullani.
Danny pakkasi tavaransa eikä ottanut mukaansa ainuttakaan isälle kuulunutta esinettä. Jälkikäteen kadutti ettei ollut ottanut isän kelloa. Mutta ei riittänyt, että Cyrilin lapset lähtivät talosta, sillä myös talon apulaiset, Elnan palkkaamat Jocelyn ja Sandy joutuvat lähtemään.
- "Saatte luvan häipyä kaikki neljä. Te olette aina olleet samaa pataa. En halua tänne jää vakoojia.
Näin kaikki neljä poistuvat kodistaan. Taloon jäi ikävä kyllä myös Maevea esittävä maalaus, jonka sisarukset olisivat halunneet ottaa mukaan.
- Mutta se, mitä en voinut lakata ajattelemasta, oli Maeven muotokuva, joka nyt riippui salissa ilman meitä. Kuinka olimme unohtaneet sen? Kymmenvuotiaan Maeven punaisessa takissaan, tytön, jolla oli kirkkaat silmät ja suora katse, mustat hiukset vapaina.
Andrea oli ollut ovela ja laskelmoiva, sillä oli naimisiin mennessään vaatinut, että omaisuus oli molempien nimissä. Näin Conroyn Kiinteistö ja Rakennus sekä kartano sisältöineen oli isän kuollessa siirtynyt vaimolle. Mitään ei voida tehdä, sillä testamenttiakaan ei ole. Neljä vuotta naimisissa ja kaikki on Andrean omistuksessa, jopa Maeven auto. Tosin Andrea oli armollisesti luvannut, että Maeve saisi pitää autonsa.
- Andrea varasti meiltä. Etkö sinä tajua? He nukkuvat meidän sängyissämme ja syövät meidän lautasiltamme. Emmekä me ikinä, ikinä, saa niitä takaisin."
Kartanon siirtyminen Adrealle korpesi niin paljon sisaruksia, että he istuivat usein, vuosikymmenten ajan, autossa taloa vastapäätä. Andrea vilahtaa joskus ikkunoisssa, mutta Dannylle ja Maevelle ei tulisi mieleenkään käydä tervehtimässä.
Sisarusten elämä jatkaa kulkuaan. Danny tietää mitä haluaisi tehdä, mutta sisar painostaa opiskelemaan jotain muuta, jotain sellaista, joka maksaisi mahdollisimman paljon. Andrean olisi nimittäin maksettava opiskelut. Danny opiskelee, muttei ole onnellinen. Maeve puolestaan uhrautuu Dannyn puolesta ja jää saman työntantajan palvelukseen. Näin olisi mahdollista seurata Dannyn elämää ja katsoa, että tämä tekisi oikeita valintoja. Ainoa, joka oikeastaan risoo Maevea on Dannyn vaimo. Naiset eivät tule toimeen keskenään.
Tarina jatkuu ja päähenkilöt vanhenevat aina keski-ikäisiksi. Millaista elämää leskeksi jäänyt Andrea viettää? Selviääkö Elna Conroyn mystinen katoaminen ja ennen kaikkea mitä tapahtui Dannylle ja Maevelle? En halua näitä asioita paljastaa, vaan jätän lukijoillekin jotakin.
Pidin tästä viehättävästä, osin liikuttavasta tarinasta. Kirja vei mukanaan alusta alkaen ja kantoi loppuun asti. Tarina saa arvoisensa lopun. Pidin eniten Maeven ja Daddyn osuuksista: heidän välisestä vahvasta siteestä sekä lapsuuden ja nuoruuden kuvauksista, joita olisi voinut olla enemmänkin.
En yhtään ihmettele, että romaani on saanut hyvän vastaanoton ja ollut Pulitzer- ja Women's Prize for fiction 2020 -palkintoehdokas.
Kirjassa on kaunis kansi, joka esittää Maevea. Noah Saterstrom on maalannut työn nimenomaan kirjaa varten. Tarinassahan maalaus jäi kartanon seinälle kun Maeve ja Danny häädetään lapsuudenkodistaan.
Muutaman kerran elämänsä aikana ihminen hyppää ilmaan, ja menneisyys, jonka päällä hän on seissyt, katoaa alta, eikä tulevaisuus, johon hänen on tarkoitus laskeutua, ole vielä paikallaan, vaan hän jää hetkeksi ilmaan roikkumaan, ei tunne mitään eikä ketään, ei edes itseään.
+++++++
Kirjailija, toimittaja, kirjakaupan omistaja
Ann Patchett, synt. 1963 Kaliforniassa ja asuu Nashvillessä Tennesseessä
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Hollantilainen talo 2021
Lisäksi on useita aiemmin ilmestyneitä suomentamattomia teoksia, joissa romaanien lisäksion myös tieto- ja lastenkirjoja.
Kommentit
Lähetä kommentti