Minttu Hapuli: Emil - dekkari / mysteeriromaani

 

Hän katseli rantavettä, katse tarttui johonkin. Siinä oli kaiken alku ja päätepiste, yhdessä silmällisessä.

Minttu Hapuli: Emil, 328 s. - ilm. 2021 - mysteeriromaani / dekkari - Sitruuna Kustannus Oy ********arvostelukappale

Mustajärven rannasta löytyy ruumis ja henkilöllisyyskin selviää heti. Se on Emil. Tarina ei kuitenkaan jatku hukkumisen selvittämisellä vaan sukelletaan menneisyyteen ja aletaan läpikäydä nuorukaisen lähipiirissä olleiden henkilöiden sekä myös Emilin elämää. 
Emilin lähellä olleilla ihmisillä on monilla ollut rankkaa, jo lapsesta lähtien. 

Emilin läheisin ystävä oli ollut Isto. Isto on köyhän yksinhuoltajaäidin poika, joka janosi ystävyyttä Emilin kanssa. Emil on komea nuorukainen, josta tulee paikallisen bändin rumpali, josta kaikki naiset puhuvat ja jonka perässä kaikki juoksevat. Mutta Istosta tuleekin pian Emilin pahainen aseenkantaja eli juoksupoika. 

Aikuisena Isto menestyy ja tapaa naisen, Johannan. Heillä synkkaa, mutta Isto muuttuu kun he muuttavat yhteen. Miestä ahdistaa toisen ihmisen läheinen ja jatkuva läsnänolo.Yhteisasuminen ei sovi Istolle, mutta mistä sen voisi tietää kokeilematta. Katoaako rakkaus? 

Johannan lapsuus oli salaisuus, josta ei julkisesti puhuttu. Äiti lähti välillä omille teilleen ja saattoi jättää pienen tyttärensä yksin pitkäksi aikaa. Johanna päätyy nuorisokotiin, ja päättää opiskella lukiossa ja valmistua joksikin. Hän ei halua jatkaa äidin elämäntyyliä.
Tavattuaan Iston Johanna keksii ruveta muuttamaan ulkonäköään. Näin Johannasta tuli Jolanda.
Mutta riittävätkö muodonmuutokset pelastamaan parisuhdetta?

Isto ja Johanna asuvat Mustajärven rannalla ja toisella puolella järveä asuvat Martti ja Elisa.  
He olivat tavanneet muutama vuosi sitten ja Elisa oli tykästynyt Martin rauhallisuuteen ja tyyneyteen. Alussa kaikki oli ollut niin hyvin, mutta nyt Martti on kokonaan muuttunut ja puhui ihan hulluja.
- Nyt Martti oli äkkipikainen, räpsyi ja paiskoi ovia. (...) Pääsi kuin koira portista. Maltti on ässää.
Uutta oli sekin, että mies saa mustasukkaisuuskohtauksia.
- Mustankipeän Martin suupielissä vaahtosi sylki ja silmät olivat ilkeän mustat hiilet. Ääni oli ivasta tuntemattomaksi kiristynyt, tiedänmitäsinäpuuhaat.
Martilla on muistisairaus ja lääkärinä mies tajuaa sen itsekin. Martti yrittää salata sairauden vaimoltaan ja tyttäreltään.

Martilla on tytär, Taru, jonka äidistä oli tullut äiti jo nuorena. Aikana, jolloin äitiys ja kodinhoito saattoivat olla unelmia. Äiti oli ollut topakka ja järjestelmällinen. Jopa siivouskomerot olivat kuin mainoksesta - pullot, purkit ja siivousrätit olivat militaristisessa järjestyksessä ja tiptop. 
Teininä Taru kuvasi äitiään viulunkielen kireäksi kotitoosaksi.
- Äiti oli kipakka kuin kääpiöpinseri. Äiti oli hermosaha. Raskas, rasittava äitini. 
Taru oli mielissään kun aikanaan pääsi muuttamaan kotoa. Eräänä päivänä äiti kaatuu tuhoisin seurauksin. - Vielä tämän kerran äiti ehti minut hylätä.
Isä uppoutui suruunsa ja Tarusta tuli päihderiippuvainen.

Entä sitten Emil, päähenkilö. Kaunis mies, jonka silmät ovat kuin mustaa samettia ja iho välimerellinen. Ulkonäkö on pitkälti peritty libanonilaiselta isältä. Ei siis ihme, että naiset pitävät. Emil oli myös  huumediileri ja kahden naisen salarakas. Emil oli ihminen, joka sijoitti vain itseensä, ei naisiinsa. Miehellä olisi kauniita naisia jonoksi asti, mutta silti päätyy varattuihin naisiin. Mitä se Emilistä kertookaan. 
Entä miten Emil sitten kuoli? Kuinka monen ihmisen elämään Emil on vaikuttanut, kuinka monen elämän on pilannut. Kuinka monella olisi syytä päästä Emilistä eroon?

Tässä tarinassa poliisit ja tutkintatiimit ovat sivuosassa. Poliisit eivät istu laitoksella pohtimassa syyllisiä ja syyttömiä. On vain Emilin ympärillä olleita ihmisiä ja heitä seuraamalla lukija voi päätellä kuka voisi olla syyllinen Emilin kuolemaan vai onko heistä kukaan? 

Ihmettelin pitkään mihin genreen kirjan sijoittaisin, sillä tämä ei ole puhdas rikostarina, vaikka rikos on tapahtunutkin. Romaanissa on myös jännitteitä ja salaisuuksia sekä henkilökohtaisia että ihmisten välisiä. Olisiko psykologinen jännitysromaani? Perusproosaa ei ole ainakaan. Googlaamalla löysin oikean lajin, tämä on mysteeriromaani. Oli mikä genre tahansa, niin teos on hyvä. 

Pidin tarinasta ja uskottavista henkilöhahmoista, joita Hapuli kuvailee elävästi. Etenkin Martin hahmo teki vaikutuksen. Martti, jolla on joskus ollut kaikki hyvin, kunnes sairastui *)Lewyn kappale -tautiin. Miten mies oli selvinnyt vaimon menettämisestä ja tavannut uuden ihanan naisen ja rakastunut. Muistin menettämisen kuvailu on jopa pelottavan todentuntuista. Kuinka Martista tuntuu välillä, että olisi kaksi eri Marttia. Kuinka Martilla on vain enää vain yksi toive:
...saisiko hän edes muistaa Tarun, oman lapsensa, rakkaista rakkaimman? (...) Rakkaat jumalat, viekää mitä haluatte mutta jättäkää minulle edes muisto lapseni kasvoista!

Myös Emilin kuvaus on vahvaa. Se miten mies pitää itseään kinginä ja miten kohtelee muita ihmisiä, jopa läheisiään.
- Että panin hullua muijaa! (...) Sun äitis oli hullu, sä olet hullu.

Kaikkein eniten pidin kuitenkin Hapulin kirjoitustyylistä. Kieli on vivahteikasta ja eloisaa, esimerkiksi:
- Nykyään Martin tunteet Elisaa kohtaan olivat kuin kuivattu ruusu, josta pystyi kuvittelemaan, miltä se oli tuoreena näyttänyt, miltä se oli tuoksunut.

Tarina etenee niin sulavasti, että tekee mieli lukea aina vain eteenpäin. Loppupuolta jäin hieman miettimään, mutta onneksi tapasin Hapulin Helsingin kirjamessuilla ja saatoin kysyä mieltäni askarruttaneesta asiasta. Mistä sitten puhuimme, sitä en paljasta, sillä kirjahan on mysteeriromaani.
Mielelläni lukisin lisää, ja onneksi uusi kirja on jo työn alla.
Suositus tälle esikoisromaanille! 

Tämä tie, tämä talo, tämä laaja taivas, nämä veden äänet.

P.S. *) Lewyn kappale -tauti on toiseksi yleisin rappeuttava aivosairaus Alzheimerin taudin jälkeen. Tauti alkaa useimmiten yli 65-vuotiaana ja on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla. Tauti alkaa hitaasti esim. älyllisen toimintakyvyn heikentymisenä sekä tarkkaavaisuuden vaihteluna.
Tautiin ei ole olemassa ehkäisevää, parantavaa tai pysäyttävää hoitoa.
(Lähde: Terveyskirjasto)

+++++++
Kirjailija
Minttu Hapuli, synt. 1970

Kuvasin kirjailijan Helsingin kirjamessuilla 28.10.2021

*******
Ilmestyneet teokset:
Selibaattipäiväkirjat (2001 - 2009) - 2006  (koostuu verkkoteksteistä) - Tarot-tarinat 2009 (kertomuskokoelma) - Emil 2021 (mysteeriromaani)

Tulossa: Uusi kirja ilmestyy joko keväällä 2022, kesällä 2022 tai joskus myöhemmin. Hapuli pitää kiinni genrestään, mysteeriksi jäi tämäkin tieto. Pääasia, että uutta on tulossa. 

Kommentit

  1. Tätä voisin harkita kokeilevani. Perusdekkaria tulee luettua kuitenkin sen verran, että tällainen erilaisempi tapaus voisi kolahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä. Etenkin kun ei ole mikään perusdekkari. Oikeastaan ihan jotain muuta. Ja se kieli...

      Poista

Lähetä kommentti