Heikki Valkama: Yakuzan kosto, 293 s. - 4. osa Riku Mäki -sarjaan - ilm. 2021 - kansi: Markko Taina - Tammi ******* kirjaston kirja
Japanissa järjestäytynyt rikollisuus oli murroksessa ja sen myötä oli muodostunut uusi idän ja lännen välinen liitto. Uusi järjestö, Daimon gundan, on syntynyt. Toisella ryhmällä on ylimääräisiä muskeleita ja toisella rahaa. Tätä ennen oli kuitenkin pitänyt päästä eroon liudasta kilpailijoita.
Vastanimitetty operatiivinen johtaja osasi hoitaa taloutta ja niinpä he olivat nousseet taloudellisesti erääksi maan rikkaimmista rikollisjärjestöistä. Vähäriskiset liiketoimet, kuten ihmiskauppa ja prostituutio, säilytettiin. Huumekauppa ja koronkiskonta lopetettiin.
Uusi toimiala on valtaamassa alaa jo senkin takia, että rahaa tulee enemmän ja rikoksista jää harvemmin kiinni.
- Huijausbisnes oli tuottavaa: parissa vuodessa huumekauppa oli korvattu uusilla liiketoimilla, verkkokaupalla, nettikasinolla ja puhelinhuijauksilla.
Nyt oli aika pistää raha tuottamaan. Miten tässä sitten onnistuttiin?
Vallan huipulle päästyään uusi pomo päättää myös kostaa poliisi Daisuke Matsuzakalle sekä tämän ystävälle suomalaiskokki Riku Mäelle. Pomo on nimittäin sitä mieltä, että juuri nämä henkilöt olivat syynä hänen tuonnoiseen maanpakoonsa.
Suomalainen huippukokki, entinen jääkiekkoilija Riku Mäki on oppinut paljon uutta japanilaisesta ruokakulttuurista. Rikulla oli ollut tavoite: oma ravintola, jossa voisi yhdistää suomalaisia ja japanilaisia ruokia. Nyt tämä tavoite on saavutettu ja töitä riittää.
Riku Mäki oli kutsuttu puhumaan ruokaseminaarissa, jonka tarkoituksena oli tuoda japanilaisia ja Japanissa asuvia ulkomaalaisia kokkeja yhteen jakamaan ajatuksia. Tapahtuman maksoi led-miljardööri, kuuluisa kulinaristi ja ruokakeksijä Tetsuharu Kawakami, johon Riku oli tutustunut etsiessään laserjuurta. Tarinassa saamme kuulla lisää seminaarista sekä olla mukana Naoshiman taidesaarella, jossa tilaisuus pidetään.
Riku Mäki on saanut Japanissa uusia ystäviä, joista eräs on Daisuke Matsuzaka, johon Mäki oli ensimmäisen kerran törmännyt ikävissä merkeissä (osa 1). Toisen kerran miehet kohtaavat Kreikan saaristossa. Kuoleman pelko yhdisti, joten ystävyys oli syntynyt.
Alkupuoli oli dekkarimielessä vaisu ja puolet tarinasta on yakuzaa. Vasta loppupuolella päästää dekkarimaiseen kirjoitustyyliin, mutta haittaako se? Kuten aina, Valkaman kirjoissa on kaikenlaista ruokaan liittyvää sekä ruokahalua nostattavia aterioita. Se vain on tylsää, ettei minulla ole usein hajuakaan mitä nämä ruuat ovat, saati sitten että tietäisin miltä ne maistuvat. Harmi. Allaolevasta esimerkkitapauksesta minulla on jonkinlainen kevyt aavistus:
- Ayu-jokikalaa perunan kanssa krokettina, consommé-liemi, jossa nestettä oli tuskin lusikallinen, sekä lautasella haudutettuja simpukoita ja kultaotsa-ahventa.
Valkaman dekkareissa on myös paljon tietoa Japanin kulttuurista ja historiasta ja tällä kertaa myös yakuzasta. Minun makuuni sitä oli hiven liikaa ja itse dekkaria olisi saanut olla lisää. Myös päähenkilöä eli Riku Mäkeä kaipasin enemmän tapahtumiin mukaan. Jäin myös miettimään Mäen suhdetta. Missä vaiheessa suhde päätyi tällaiseen vaiheeseen?
Tällä kertaa nostan hahmoista pari henkilöä. Toinen on Yakuza-jengin Yaegaski, joka on jotenkin inhimillisin roisto. Mies lukee manga-sarjakuvia, ihmettelee kyberoperaatioita eikä erityisemmin pidä uudesta oyabunista.
Toinen hyvä hahmo on Mäen ystävä, poliisin ylitarkastaja Daisuke Matsuzaka. Mies on eronnut ja ollut yksin jo vuosia kunnes päättää käyttää treffipalvelua. Viestitykset eivät ole sujuneet kovin hyvin, joten Daisuke oli jo päättänyt luovuttaa, kunnes alkaa kirjoitella erään naisen kanssa. Viestitys johtaa treffeihin. Mäki oli neuvonut ystäväänsä menemään ravintolaan, joka ei ole liian kallis, muttei myöskään liian halpa. Ja romantiikkaa pitää olla. Ilta oli oikein onnistunut, Matsuzaka saattaa ystävättärensä asemalle ja avaa puhelimensa:
- 18 vastaamatonta puhelua. 22 viestiä.
Mitä on tapahtunut? Tästä alkaa juoni, jossa sarjan varsinaiset päähenkilöt ovat mukana.
Heikki Valkama on asunut Japanissa ja osaa puhua kieltä, joten on oikea henkilö kertomaan maan kulttuurista, ruuasta ja niin kuin tässä tapauksessa yakuzasta. Tällä kertaa hieman häiritsi paikkojen ja nimien määrä. Japanilaisia nimiä on muutenkin vaikea muistaa, eivätkä nimityt paikat kerro tavalliselle Japanissa käymättömälle lukijalle mitään. Entä kuinka monelle avautuvat useat yksityiskohdat:
- Ja toisaalta maan suurin yakuzaorganisaatio, kobelainen Yamaguchi-gumi, oli tiiviissä yhteistyössä buddhalaisen Shõka gakkai-järjestön kanssa, jonka poliittinen siipi, Uusi Kõmei-puolue, Shin Kõmeitõ, oli LDP:n pitkäaikainen apupuolue.
Kaipasin aikaisemmista teoksista tuttuja maisemakuvauksia. Ja miksei myös lisää japanilaisesta ruokakulttuurista, joka on sangen moninainen ja kiinnostava. Niin ja tietysti hieman lisää rikostapahtumia.
Miksi Valkama halusi kirjoittaa rikollisjengeistä? Siksi ainakin, koska järjestö on viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana muuttunut. Se on modernisoitunut ja menossa on digitalisoituminen. Järjestökin on huomannut, että verkkorikoksia on kätevämpi tehdä ja niistä jää harvemmin kiinni. Taustoja varten kirjailija on tutkinut paljon yakuzaa sekä katsonut elokuvia.
Jos kaipaat leppoisaa tekstiä, japanilaisia makunautintoja ja tapoja sekä tässä romaanissa myös yakuzan historiaa ja nykypäivää niin tässä on juuri oikea dekkari sinulle. Kirjassa on jonkin verran viittauksia edellisiin teoksiin, muttei niin paljon, etteikö Yakuzan kostoa voisi lukea myös itsenäisenä teoksena.
Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.
+++++++
Kirjailija, toimittaja, suomentaja
Heikki Valkama, synt. 1975, työskentelee Yleisradiossa. Valkama on asunut vuosia Japanissa ja kääntänyt mm. japanilaisia sarjakuvia. Lisäksi mies on käsikirjoittanut sarjakuvia ja julkaissut Japaniin liittyviä kirjoja.
**********
Ilmestyneet teokset:
Bileet Tornissa, keskustelukirja 2002 - Mallioppilas 2003 - Sukelluskirja 2006 - Vartijat, sarjakuva (yhdesä Elli Puukankaan kanssa) 2008 + 2. osa 2009 ja 3. osa 2011 - Umami - Japanilainen ruokakulttuuri 2007 - Tokio, Mondo matkaopas (yhdessä Siru Vallealan ja Eija Niskasen kanssa) 2010 - Sushikirja - Supisuomalaisesta perijapanilaiseen 2011 -
Riku Mäki-sarja:
Pallokala 2017 - Laserjuuri 2018 - Tulikukka 2019 - Yakuzan kosto 2021
Pallokala on saanut Kirja à la Carte- ja Suomen Dekkariseuran vuoden esikoisdekkari -palkinnot.
Linkki kolmanteen osaan: Tulikukka
Linkki toiseen osaan: Laserjuuri
Kommentit
Lähetä kommentti