Rantsi: Kuka viereesi jää & Ollikainen: Kontti - dekkari - lyhyehkösti

Rantsin dekkarissa poliisit ovat täystyöllistettyjä. Miten selvitä kun materiaalia on paljon ja tietoteknistä näyttöä vähän? 
Ollikainen: Miten kontti liittyy tarinaan? Se onkin uskomaton juttu, jota rikoskomisario Paula Pihlaja alkaa tutkia. Kontti on pariskunnan ensimmäinen yhteinen teos.

Ehkä joku on seissyt kuukausitolkulla ikkunan ääressä yömyöhään ja pelännyt aamuisin saavansa tiedon siitä, miksi läheinen ei koskaan palannut tai edes soittanut.

Niko Rantsi: Kuka viereesi jää, 319 s. - 2. osa - ilm. 2021 - kansi: Markko Taina - Tammi ******* kirjaston kirja

Rikosylikonstaapeli Katri Rautanen, rikostutkija Tommi Malk ja monet muut KRP:stä ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta ovat täystyöllistettyjä. Erään henkilön puoliso kidnapataan, metsästä löytyy luita, joita on riepoteltu ympäriinsä sekä vielä kadonnut henkilö. Tutkittavaa siis riittää. 

Miten poliisi selvittää rikokset kun on paljon rikospaikkanäytteitä, valvontakameramateriaalia, todistajalausuntoja, vähän tietoteknistä näyttöä sekä muutama kiinniotettu, jotka eivät puhu eivätkä pukahda. Tässä haastetta kerrakseen. 

Sarjan ensimmäisessä osassa erästä poliisia on vainottu ja samaisen poliisin lapsuudenystävä on kadonnut (en kerro tarkemmin, jos edellinen teos on vielä lukematta). Nyt tätä teemaa jatketaan. 

Pertti Kalevi Mäki oli ryöstänyt 1990-luvun lopussa pankkeja ja kadonnut sitten Ranskaan. Nyt Mäki on palannut, mutta missä aikeissa?

Tässä osassa paneudutaan myös poliisien rakoileviin ihmissuhteisiin. Kaksikymmentä vuotta kestänyt avioliitto nitisee, mutta periksi ei haluttaisi antaa. Toisella poliisilla on sen sijaan avioero takana ja uusi avopuoliso kiikarissa. Miten järjestää kaikkia osapuolia tyydyttävä elämä kun on uusi suhde ja toisella puolella ex-puoliso ja lapsi? Ex kiukuttelee hoitovuoroista ja niiden muuttumisista. 

Ykkösosan kohdalla nitisin liian suuresta nimettyjen henkilöiden määrästä ja olen edelleenkin samaa mieltä. Vähempi väkimäärä helpottaisi tarinan sisäistämistä. Joskin seuraaminen on nyt helpompaa koska päähenkilöt ovat jo tuttuja. 

Olisin myös vähentänyt / tiivistänyt ihmisten ja autojen takaa-ajokohtauksia sekä puolisoiden marmatuksia. On niin perinteistä valittaa toisen töistä. 

Kirjoittaja ollessa vahvasti oman alansa asiantuntija on vaarana että tavis ei ymmärrä. Rantsi ei onneksi ole langennut tähän. Paitsi yhdessä kohtaa, jonka jouduin googlettamaan, vaikka arvasin asiayhteydestä mistä on kyse. Exit-projektia olisi voinut avata vähän enemmän. = Eräs roisto tahtoo irti systeemistä ja haluaa Exitiin. "Exit-projekti auttaa vankeja irtautumaan järjestäytyneestä rikollisuudesta, koska ei uskalla tehdä ratkaisua yksin. Rikosseuraamuslaitos haluaa auttaa näitä vankeja Exit-toiminnalla." (Lähde: Rikosseuraamus.fi) 

Hahmoista pidän edelleen, ovat riittävän erilaisia, ja erehtyväisiä. Mukaan on saatu uusikin henkilö, nuori huumeongelmainen Maija. Onko Maija tullut jäädäkseen, aika näyttää.

Jännittävyyskerrointa voisi hieman nostaa, mutta muuten on hyvä ja realistisen tuntuinen tarina. 

+++++++++
Kirjailija ja KRP:n rikostutkija
Niko Rantsi, synt. 1968. Rantsi oli mm. Turun terrori-iskujen päätutkija. Lisäksi kirjailija oli Thaimaassa v. 2004 mukana tunnistamassa tsunamissa kuolleita suomalaisia. Tätä tehtävää Rantsi pitää 30-vuotisen uransa merkittävämpänä. Vapaa-ajallaan mies harrastaa kilpauintia.

*********
Ilmestyneet teokset:
Sinun puolestasi vuodatettu 2020 - Kuka viereesi jää 2021

Linkki edelliseen osaan: Sinun puolestasi vuodatettu
.................................

Missä minä olen? Kysymys tuli mieleen jo ennen kuin hän oli edes avannut silmiään unen ja valveen rajalla. 

A. M. Ollikainen: Kontti, 304 s. - aloitusosa Paula Pihlajan tutkimuksia -sarjaan - ilm. 2021 - kansi: Anna Väänänen - Otava ********* kirjaston kirja

Eräs henkilö on jossain pimeässä tilassa ja yrittää selvittää missä on. Henkilö on paikassa, josta ei koskaan tule pääsemään pois.

Tarinan päähahmo rikoskomisario Paula Pihlaja on palannut kahden kuukauden virkavapaaltaan ja joutuu heti juhannustöihin. Pihlaja ja Aki Renko ovat menossa rikospaikalle. Ruumis on ilmoituksen mukaan osoitteessa, joka kuuluu Lehmus-säätiölle. Se on perheyhtiö, jonka toimitusjohtajana on nykyään Juhana Lehmusoja. Säätiön huvilan suljetun portin edessä seisoo sininen merikontti. Paikalla olevat poliisit kertovat, että kontista on löytynyt ruumis ja että surmatapa on outo.

Säätiöllä on paljon kaikenlaista toimintaa, kuten taideprojekteja, joita hoitaa tyylikäs Mai Rinne. Taiteeseen kuuluu myös originelli Paavali Kassinen, joka luo konteista installaatioita. Lisäksi yhtiö jakaa apurahoja mm. kehitysmaatutkimukseen, ja yhtiöllä on ollut liiketoimia Afrikkaa myöten.

Konttivuokraus kuuluu niin ikään firman toimintaan. Herää kysymykset, miten ja miksi kontti on päätynyt huvilalle, väärään paikkaan? Kukaan ei tunnu konttia sinne tilanneen tai ei ainakaan tunnusta. Ei edes taiteilija Kassinen, joka on pestattu säätiön taideprojektin taiteilijaksi.

Paula, Renko, Sami "Karhu" ja Hartikainen tutkivat rikosta ja yhtiötä tarkemmin ja käy ilmi ettei firma olekaan niin puhtoinen miltä äkkiseltään vaikuttaa. Menneisyydestä alkaa nousta yhtä sun toista, joista yhtiön omistajat eivät ole halukkaita puhumaan. 

Lisäksi vanhan omistajan, Hannes Lehmusojan, aikana 1990-luvulla oli ilmennyt kehitysyhteistyövarojen väärinkäyttöä. Tosin Hannes oli vedonnut silloin kirjanpitovirheeseen ja selitys oli mennyt läpi. 

Kuka on kontista löytynyt henkilö? Jäävätkö rikokset tähän? Onko Lehmus-säätiöllä puhtaat jauhot pussissa vai mistä oikein on kysymys? 

Mitä merkitystä tarinan kannalta on ensimmäisellä kappaleella? Siinä on mies, joka näyttää laitapuolen kulkijalta, vaikka päällä olevat vaatteet olivat ostettaessa maksaneet varmaan nelinumeroisen luvun. Mies, joka on kolmen promillen humalassa ja jonka sulkijalihas pettää. Lukija tietää miehen henkilöllisyyden, mutta minulta meni ohi tämän luvun tarpeellisuus, ainakaan tällaisessa muodossa. 

Päähenkilö Paula Pihlaja jää minulle etäiseksi hahmoksi. Kuka Paula on? Millainen ihmisenä? Paula on sinkku, jolla on vähän ystäviä. Lähipiiristä löytyy isä sekä veli, joka on menestyvä lakimies ja jolla ei ole nimeä (miksei?) eikä veljestä ole muutakaan tietoa. Paulalla on joitain salaisuuksia, joista vihjaillaan ja jotain lopussa selviääkin. Salaisuudet selviävät ehkä toisessa osassa. Aloitusosassa olisi voinut avata Paulan hahmoa enemmän. Tällaisenaan ei erityisemmin herätä mielenkiintoani. 
Kannessa mainitaan Silta-sarja ja jos on tarkoitus verrata Sagaa ja Paulaa, niin ovat mielestäni aika erilaisia. 

Puhelias Aki Renko on oiva pari Paulalle, mutta niin Aki kuin muutkin poliisit jäivät myös etäisiksi. 

Tarina on kirjoitettu sujuvasti, kuinkas muutenkaan kun asialla on kaksi ammatikseen kirjoittavaa henkilöä. Mutta sisältöön aloin puolivälissä odottaa lisää tapahtumia. Jännitystäkin olisi saanut olla enemmän. En oikein löytänyt Kontista mitään uutta, paitsi eräs surmatapa. Dekkari, johon on sekoitettu kaikenlaisia elementtejä; liike-elämää, taidetta, rasismia, kostoa ja rakkautta, köyhyyttä, rikkautta...
Juoni on ok, ja se etenee suht hyvin loppuun asti, hieman yllättäenkin. Perusdekkarina on kuitenkin sen verran vetävä, että kaipa tämäkin mahtuu alati kasvavaan dekkarigenreen. Tosin toivon lisää kierroksia seuraavaan dekkariin.

Plussaa annan maltillisesta sivumäärästä.

++++++++
Kirjailijat, toimittajat:
A.M. Ollikainen (pseud.) Pariskunta on kertonut, että kirjan idea ja päähenkilö olivat Millan luomia ja Aki toi tarinaan yksityiskohtia ja paisutti tarinaa.
Ollikaiset toteavat, että erilaisia dekkarigenrejä on jo paljon, joten pyrkinyksenä oli tehdä suuren yleisön viihdekirja. Seuraava yhteinen kirjakin on jo mielessä. Olisiko se jatkoa Kontille? 

Aki Ollikainen, synt. 1973 Äänekoskella.

Milla Ollikainen, synt. 1974 Haapajärvellä.

*********
Ilmestyneet teokset:
A. M. Ollikainen:
Kontti 2021  

Kontti valittiin Rikos 2019 -kirjoituskilpailun voittajaksi yli neljänsadan käsikirjoituksen joukosta. Dekkaria varten tekstiä on muokattu. Teoksen käännösoikeudet on jo myyty yhteentoista maahan

Aki Ollikainen:
Nälkävuosi 2012 - Musta satu 2015 - Pastoraali 2018

Milla Ollikainen:
Veripailakat 2013 - Vesiraukka 2014 - Pirunkuru 2015

Kommentit

  1. Ollikaisen Kontti oli tosi hyvä sarjanaloitusdekkari. Hurjia juttuja, jotka ovat uskomattoman näyttäviä filmillä, jos tulossa on tv-sarja, kuten toivon. Siis jännitin kovasti siellä korkeuksissa kirjan lopussa. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse toivoin vähän kierroksia lisää, mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. Olisi varmaan hyvä tv-sarjana.

      Poista
  2. Rantsin eka dekkari jätti sen verran työlään maun suuhuni, että annan jatko-osien olla. Porukkaa on todella liian paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä liiallinen henkilömäärä on tiivistyksen ohella asia, josta jaksan aina nitistä.

      Poista

Lähetä kommentti