Ilona Tuominen: Ja jollen sinua saa, 333 s. - ilm. 2021 -esikoisteos - kansi: Satu Kontinen - Bazar Kustannus Oy ******* kirjaston kirja
Tarinan päähenkilö kaksikymmentäyhdeksänvuotias opettaja Riia Haapakorpi suree äskettäin kuollutta isoäitiään. Äiti oli kuollut jo aiemmin, joten isoäiti oli ollut Riialle todella tärkeä. Ikäväänsä Riia hukuttaa työnteolla, käymällä lenkillä ja kuntosalilla. Eräällä kotimatkalla pariskunta pysäyttää Riian. Maassa on joitain outoja jälkiä. Riia lähtee seuraamaan ja löytää oksien takaa valtavan mustan, osin avoinna olevan kassin.
- Mitä siellä on? naisen ääni kuului jostain kaukaa. (...) Riia pujotti kepin kassin reunan alle ja nosti kangasta.
Kassissa on jotain järkyttävää ja poliisi on kutsuttava paikalle. Rikosylikonstaapeli Lauri Vilks ja rikoskomisario Leeni Poikela saapuvat.
Kassin löydös on vasta alkua tapahtumille, joihin Riiakin tahtomattaan joutuu mukaan. Vai onko naisella sittenkin joku yhteys uhreihin ja miksi juuri Riia saa järkyttävää postia. Käsittämätöntä, sillä Riialla ei ole aavistustakaan keitä uhrit ovat.
Päähenkilöllä on ympärillään huolehtivaista sukua, isä ja kaksi veljeä sekä varakas ystävätär, joka mm. kustantaa Riialle vartioinnin.
Tapauksien myötä menneisyys nostaa päätään. Voisivatko ratkaisut juontaa sieltä asti? Riian äiti oli ollut asianajaja, mutta voisiko äidin entinen asiakas kostaa näin pitkän ajan jälkeen? Aada-mamma puolestaan oli herennyt puheliaaksi juuri ennen kuolemaansa, mutta olivatko jutut olleet vain houretta? Entä oliko aikoinaan mamman sisaren kuolemassa sittenkin ollut jotain outoa? Riialla ja poliiseilla riittää pohdittavaa.
Aika erikoinen trilleri. Murhien motiivi ei ajatuksena ole uusi (en paljasta mikä motiivi on), mutta tuntuu tässä liioitellulta ja epätodelliselta. Tarinaan on ympätty kaikenlaista aineksia sekaisin. Puolivälissä oli mennä hermot, kun Riian syntymäpäiviä vietettiin lähes kolmenkymmenen sivun verran.
"Pakollista" rakkaustarinaa kehitellään myös. Sen olisi hyvin voinut jättää pois. Ja kuinka ollakaan, kaipasin tiivistystä. Tarina pyörii tiukasti päähenkilön ympärillä, ja olisi ollut mukava tietää enemmän esim. murhista ja uhreista.
Päähenkilöistä Riia on ainoa, johon saan jonkinlaista otetta. Plussaa annan sille, että päähenkilö on tavis, jolla on rakastava perhe ja hyvä ystävä. Poliisit, Lauri ja Leeni jäivät valitettavasti minulle etäisiksi.
Teksti soljuu kuitenkin mukavasti ja tarinaa on helppo seurata. Kirja on nopealukuinen, sillä dialogia on paljon, tosin hieman liikaa. Dialogin tilalle tapahtumia, taustoja, henkilökuvauksia ymsyms. Vaikka juoni on kiinnostava, niin tarina alkaa kunnolla vetää vasta lopussa.
Edelleen, lillukanvarsia: Tekstistä olisi voinut myös poistaa nimien edestä aika monta rikosylikonstaapelia ja rikoskomisariota - rikoskomisario Poikela.... rikoskomisario Poikela..
Yritystä jännittävään trilleriin oli kuitenkin niin paljon, että kiinnostaa lukea seuraavakin dekkari, sikäli mikäli sellainen joskus ilmestyy. Kelpo esikoinen, kannattaa tutustua.
Tulossa: Huutoon vastaa kaiku - ilm. syyskuu 2022
..........................................
Kirjailija ja luokanopettaja
Kirsi Pehkonen, synt. 1965 Kajaanissa, asuu Kuopiossa. Harrastaa mm. lukemista, liikkumista ja kasvimaan kitkemistä.
********
Ilmestyneet teokset:
Jylhäsalmi -sarja:
Sydämenasioita Jylhäsalmella 2017 - Jylhäsalmella salamoi 2018 - Juuret Jylhäsalmella 2019 - Jylhäsalmen sydänkesä 2020 - Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella - 2021
Muita mm:
Mahalasku 2010 - Lahja - 24 joulutarinaa 2015 - Karhuvaaran uhri (rikosromaani) 2015 - Käsikirjoituksesta kirjaksi. Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään 2018 - Käydään pöytän! Ystäväkirja ruokahetkiin 2020 - Kotiapulainen 2021 (dekkari)
Lisäksi nuorille:
Jääkiekkosarja: Aloituskiekko 2011 - Punaviiva 2012 - Vieraskentillä 2013 - Ketjukaverit 2014 - Voittolaukaus 2015
Hyvä Uni 2005
Luen tuota Ilona Tuomisen kirjaa parhaillaan enkä saa siitä kunnon otetta. Olen mwnossa noin sivulla 80, ja jatkan kyllä lukemista. Katsotaan saako tarina minut otteeseensa.
VastaaPoistaAlku on turhan löysä, mutta tarina tiivistyy lopussa.
PoistaHyvä kuulla - jatkan lukemista!
PoistaSain juuri Tuomisen kirjan luettua ja ihanaa että en ollut ainoa joka kiinnitti huomiota tuohon poliisien titteleiden toistamiseen. Huvikseni kokeilin ja avasin kirjan sattumanvaraisesta kohdasta ja laskin: siinä oli seitsemäntoista kertaa mainittu poliisititteli! Tul toisto oli todella häiritsevää, miksei välillä olisi voinut käyttää ihan sukunimeä tmv. En pitänyt kirjan romanssista enkä ja muutamat epäuskottavuudetkin vaivasivat.
VastaaPoistaKiva, että sinäkin huomasit, alkoi ärsyttää. Olisi muutenkin kaivannut vielä uuden editointikerran.
Poista