Kaisa Beltran & Johanna Erjonsalo: Kadonneet tytöt - Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet - tieto

 

Asiakkaat haluavat vaihtelua, joten monen klubin mainoslause on "Uusia tyttöjä 24 tuntia vuorokaudessa". Seksiä myyvät naiset kiertävät ympäri Espanjaa ja vaihtavat paikkaa yleensä 1-4 viikon välein.

Kaisa Beltran & Johanna Erjonsalo (valokuvat): Kadonneet tytöt - Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet, 253 s. - ilm. 2021 - kertonnallinen tietokirja - kansi ja teoksen valokuvat: Johanna Erjonsalo - taustakuva: oma - Atena Kustannus Oy ******** kirjaston kirja

Tekijät sanovat teosta kerronnalliseksi tietokirjaksi, joka kertoo prostituution todellisuudesta Aurinkorannikon varjoisilla kujilla, avaa ovet bordelleihin sekä seksiklubeihin ja kertoo viiden uhrin tarinan. 

Espanjassa seksin ostaminen ja myyminen on Suomen tapaan laillista, kunhan siihen ei liity paritusta tai ihmiskauppaa. Maiden erona on se, että Espanjassa prostituutiosta on muodostunut miljoonaluokan bisnes, jossa maan noin 1100 - 1600 seksiklubia toimivat yleensä hotellin tai yökerhon luvalla.

Espanja on yksi kauttakulkumaista, mutta monet naisista jäävät Espanjaan. Kouluttamattomia tyttöjä ja naisia tulee Afrikasta, Nigeriasta eniten. Myös Etelä-Amerikasta, kuten Venezuelasta ja Kolumbiasta sekä Itä-Euroopasta, Romania etunenässä. 

Naisten joukossa on niitä, jotka tekevät työtä vapaaehtoisesti ja yksin, mutta suurimmalla osalla on parittaja tai madame, jolle rahat pääosin virtaavat. Surullisimmassa asemassa ovat ihmiskaupan uhrit, joista useat eivät itsekään ymmärrä olevansa uhreja tai ovat liian liian peloissaan hakeakseen apua. Näissä tapauksissa rahat menevät parittajille.

Luvut ovat pysäyttäviä, sillä maltillisimman arvion mukaan maassa on 45 000 - 116 000 prostituoitua, mutta heitä saattaa olla paljon enemmän. Eräältä maan merkittävimmältä seksinmyyntisivuilta löytyy yli 240 000 ilmoitusta. Näistä jättiosa, arviolta 80%, on alunperin ihmiskaupan uhreja. 

Kirjailija haastatteli viittä tyttöä, mutta muitakin tyttöjä on lyhyemmin mukana. 

Patience on entinen ihmiskaupan uhri, joka on työskennellyt sekä Marokossa että Espanjassa. 

Yolanda tekee töitä seksiklubilla, josta hän ei poistu koskaan. 

Vivian ylitti Välimeren kumiveneessä ja vietettyään kolme kuukautta pakolaisleirillä päätyi Espanjaan. Matka maksoi 25 000 euroa ja kun velasta oli jäljellä enää tuhat euroa, madame ilmoitti, ettei kirjanpitoa ole tehty ja maksaminen on aloitettava uudelleeen alusta.

Queen, katunimeltään Bella, on tuotu Nigeriasta Eurooppaan. Queen oli madamensa ensimmäinen uhri, ja joutuu opettamaan jälkeensä tulleet nuoret kadun tavoille. 

21-vuotias Jessica on kotoisin Venezuelasta. Perheen rahat olivat loppu, eikä Jessicalla ollut enää töitä. Jessica ajautuu Perun kautta Espanjaan, kun käly oli kirjoittanut, että seksiä myymällä voisi ansaita jopa tuhat euroa yössä. Jessica päätyy eräälle Madridin alueen korkeatasoisimmista seksiklubeista. Seksin ohella Jessica myy huumeita. Tämä oli vasta alkua Jessican rankalle elämälle.

Punaisen Ristin etsiväporukka auttoi kirjailijaa löytämään hyvän haastateltavan:

- "Olen löytänyt sinulle täydellisen huoripukin haastateltavaksi. Hänen nimensä on Antonio, hän tuntee seksiklubit kuin omat taskunsa ja on valmis viemään sinut niihin."

Antonio eli Tony on  57-vuotias ýrittäjä, joka viettänyt 32 vuottta prostituution parissa. Mies on ollut naimisissa viisi kertaa, sanoo olevansa siveetön ja viettävänsä vilkasta seksuaalista elämää. Tony jakaa alkoholia seksiklubeille ja tuntee hyvin niiden omistajat. Mies myy myös huumeita bordelleihin ja klubeille ja on sen takia ollut vankilassakin. Huumeiden myynti on Tonyn mukaan kannattavaa, sillä valtaosa prostituoiduista käyttää huumeita, kuten monet asiakkaistakin. 

- Tonyn mukaan prostituoitu, joka ei käytä huumeita, on harvinaisuus.

Monet miehistä myös juovat, huumeiden käytön lisäksi, ja haluavat, että nainen käyttää heidän seurassaan. Lisäksi naiset saattavat huumata asiakkaitaan ja ryöstää heidät. 

Beltran tiedustelee Tonylta, voisiko käydä seksiklubilla yksin. Mies kysyy osaako toimittaja taistelulajeja ja kun vastaus on kielteinen, Tony neuvoo:

- No älä sitten mene, tämä maailma voi olla hyvin väkivaltainen. 

Poliisipäällikkö David Perez johtaa ihmiskauppaa tutkivaa työryhmää Málagan poliisin pääasemalla. Työn haasteita ovat vaitonaiset uhrit ja ihmiskaupan siirtyminen piiloon yksityisiin asuntoihin ja bordelleihin.

-  Sen lisäksi, että ihmiskauppa on siirtymässä asuntoihin, uhrien profiili on muuttumassa. Rikolliset pelaavat huolellista peliä löytääkseen kauppatavarakseen naisia, joita he voivat hallita väkivallan sijaan tunteilla.

Poliisit tutkivat ihmiskaupan lisäksi ihmissalakuljetusta, laitonta maahanmuuttoa sekä asiakirjaväärennöksiä.

Jokaiselle loveboylle opastetaan miten ja mistä tyttöjä voisi värvätä. Naiset tulevat herkkäuskoisesti maahan rakkaansa kanssa, mutta joutuvatkin heti töihin ja usein loveboy häipyy samantien. 

Beltran matkusti syksyllä 2019 ja koronakevään jälkeen 2020 Espanjaan keräämään materiaalia kirjaansa varten. Kuvajournalisti Johanna Erjonsalo on ollut mukana. Teoksessa on paljon hätkähdyttäviä kuvia, mutta yhdessäkään ei näytetä naisten kasvoja. Kirjassa henkilöiden ja joskus paikkojen nimet on muutettu.

Kaikista kirjan valokuvista tämä kuva oli minusta jotenkin kaikkein koskettavin. Antonia liian pienissä sandaaleissaan odottamassa asiakkaita. 

Tyhjä muovituoli tien vieressä ei ole vain tyhjä tuoli, vaan se kertoo omaa tarinaansa siitä, mitä ohikulkija ei välttämättä havaitse, sanoo Erjonsalo.

Kansalaisjärjestö Mujer Emancipadalla on toimitila, jossa naiset voivat tehdä HIV- ja raskaustestin sekä vaihtaa vaatteita ja lämmittää ruokansa. Yksi järjestön tehtävistä on auttaa naisia jättämään prostituutio. Naisille tarjotaan mm. espanjan kielen tunteja. Työntekijät kiertävät autolla katuja ja yrittävät etsiä uusia kasvoja. 

Myös Punaisella Ristillä on vapaaehtoistoimintaa. Ryhmässä on mm. sosiaalityöntekijöitä tai sellaisiksi opiskelevia sekä maanhanmuuttajia, jotka ovat saaneet järjestöltä apua ja auttavat nyt muita. Punaisen Ristin auto kiertelee kaduilla sekä pienissä seksibaareissa ja bordelleissa jaellen kondomeja, liukuvoiteita, suuvettä, pikkupurtavaa ja kylmällä säällä kuumaa kaakaota. 

Kirja oli silmiä avaava. Olen kyllä kuullut  Espanjan nurjastakin puolesta, mutten ollut tietoinen, että prostituutiota ja ihmiskauppaa on näin järkyttävän paljon. Lomamatka Málagaan ei ainakaan tämän kirjan luettuani houkuttele ja jos joskus sinne sattuisin päätymään, niin katsoisin kaupunkia toisenlaisin silmin.

Kirjassa on paljon faktatietoa, mutta myös järkyttäviä tarinoita, joissa on yhteistä niiden lohduttomuus. 

Suosittelen ettet kuuntelisi tätä kirjaa, vaan lukisit, sillä teoksessa on paljon loistavia valokuvia täydentämässä sisältöä. 

"Tunnet olevasi loukussa ja tarvitset apua ja tukea löytääksesi sieltä ulos. Mutta minä tiedän, että voit päästä sieltä pois. Aina on olemassa ratkaisu," sanoo Jessica, prostituoitu, joka on pyristelemässä ammatista pois. Toivotaan, että hän onnistuu.

+++++++++

Kirjailija, toimittaja

Kaisa Beltran, synt. 1980, on opiskellut journalismia Espanjassa ja Suomessa. Kerätessään aineistoa kirjaa varten Beltran toimi vapaaehtoistyöntekijänä yllä mainituissa järjestöissä. 

Kirjailija on on raportoinut aiheesta suomalaisiin lehtiin, mutta moni tarina jäi kertomatta, ja näin syntyi idea kirjan kirjoittamisesta.

+++++++++

Palkittu kuvajournalisti

Johanna Erjonsalo, synt. 1991 Helsingissä. Julkaissut kuvareportaaseja mm. Nepalista maanjäristysten jälkeen sekä tyttöjen asemasta Sambiassa.

Erjonsalo oli Beltranin työparina Espanjassa.

********

Ilmestyneet teokset:

Kadonneet tytöt - Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet 2021