Sergio Augusto Sánchez: Sade piiskaa asfalttia - novellit - kauno

 

Auringon paahtaman taipaleen jatkuttua monta kilometriä suoraan eteenpäin vastassa on kylä tai hökkeliryhmä rannikolle johtavan tien varrella. Päivisin kuuma asfaltti turpoaa ja katot vääntyvät, öisin moskiitot valtaavat tienoon.

Sergio Augusto Sánchez: Sade piiskaa asfalttia, 143 s. - novellikokoelma road-hengessä - suom. ilm. 2021 - Lluvia sobre el asfalto 2017 - suomennos: Einari Aaltonen - kansi: Satu Ketola - Aviador ********kirjaston kirja

Kokoelma sisältää 14 eripituista novellia, jotka kaikki kertovat nyky-Kolumbian maaseudun ja ja kaupunkien juurettomien ihmisten kohtaloista. Mukana on niin noitia, ilotyttöjä, vanhuksia, kaupunkilaislapsia kuin myös käärmeitä ja vyötiäisiä. 

Novellit ovat niin lyhyitä, ettei ole mitään mieltä alkaa purkaa osiin niiden tarinoita, joten pari sanaa riittää.

1. Perhematka. Jose ja Mercedes ovat ajaneet pitkän matkan wayuu-intiaanien kylään tavatakseen Carloksen. Pariskunnalla on pyyntö, jonka vain Carlos voisi ratkaista. He haluaisivat saada lapsia. Ratkaisu yllättää!

2. Jäähyväiset. Isä on kuollut pääsemättä koskaan merenrannalle, jonne oli koko elämänsä ajan  halunnut. Tytär päättää toteuttaa isän toiveen ja viedä hänet merenrannalle.

3. Ristitulessa. James pyörittää kannattamatonta Petromobilen huoltamoa keskellä kyläpahasta. Naisystävä Yesenia on tyytymätön kun kymmeneen vuoteen elämä ei ole muuttunut. Yesenia tekee oman ratkaisunsa, jolla on tuhoisat seuraukset. 

4. Ensimmäinen välisoitto. Mies rähjää veljelleen, jonka on luullut kuolleen.

5. Mies vedessä. Kidutettu, lähes alaston mies pääsee pakenemaan. Murharyhmä lähtee perään, muttei olisi kannattanut.

6. Kalastajat. Alfonso ja José Maria perheineen asuvat Santo Patronan kalastajakylässä Magdalenajoen rannalla. Huonosti menee sielläkin, maa ei tuota eikä joki anna kalaa. Lisäksi  José Maria oli jo kuukausia nähnyt unta kuolleesta pojastaan.

7. Hyvitys. Justo on pyytänyt palkkaennakkoa viedäkseen tyttärensä sairaalaan. Pomo ei ole antanut. Nyt Justo on saapunut kostamaan.

8. Toinen välisoitto. Matkamies saapuu tulipalon raivauspaikalle, jossa Luis raivaa rojukasaa. Kulkija haluaa Luisin päähineen. Hinta olisi kaksikymmentätuhatta. Kulkija ei kuitenkaan anna rahoja, vaan lupaa jotain parempaa...

9. Kuoppa tiessä. Paulalla ja Alejandrolla on autossa raivoisa riita, joka päättyy renkaan puhkeamiseen. Loppuuko riita samalla?

10. Ennustus. Sokea ukki, taata, kertoo tarinaa kahdeksalle lapselle.

11. Matka etelään. López ja vanhus matkustavat bussilla vierekkäisillä paikoilla rannikolta vuoristoseudun kaupunkiin. Reissu kestää kaksitoista tuntia, joten miehet ehtisivät tutustua toisiinsa. Matka saakin yllättävän käänteen. 

12. Kolmas välisoitto. Tuttu mies aikaisemmasta tarinasta koputtaa ovelle. Nainen tuumii ettei pitäisi avata ovea, mutta avaa silti.

13. Matkan varrella. Auton alle jäänyt koira ajattelee perhosten jahtaamista ja poikaa, parasta ystäväänsä. 

14. Auringon tie. Carmelino lähtee töihin ja siellä Negrojoki oli tulvinut yli äyräittensä. 

Pienoisromaanissa on yllättävän paljon esilukuja ennen kuin päästään itse novelleihin. Ensin on kirjailija ja professori Marta Orrantian alkusanat, joissa pohditaan mm. Kuka on kirjailija? Mikä kirjailija sitten on? Kuka voi kutsua itseään kirjailijaksi? En oikein ymmärtänyt alkusanojen pointtia. Edit *) Suomentaja Einari Aaltonen avasi asiaa näin: "Espanjankielinen alkuteos Lluvia sobre el asfalto on omakustanne, josta otettiin kaksi painosta. Ensimmäinen painos oli 200 kappaletta ja toinen painos 400 kappaletta. Kirjailija pyysi nimekkäämpää kirjailijaa kirjoittamaan teokseensa alkusanat uskottavuuden lisäämiseksi."


Sitten seuraa: Suomentajan alkusoitto, Aluksi-luku ja Aluksi II-luku (kolme riviä). Vasta sitten on ensimmäisen novellin vuoro.

Kirjassa on myös Suomi-vaikutteita, sillä Sanchez oli vuoden vaihto-opiskelijana Jyväskylässä. Esimerkiksi: kirjailija käyttää sanaa "taata" - myös espanjankielisessä alkuteoksessa "taata" on samassa muodossa. (10. novelli)

Vaikuttavia, lyhyitä novelleja, joita esittelyssä luonnehditaan Jack Kerouac -henkisiksi, sillä kertomuksissa ollaan paljon tien päällä. Kirja on synkänpuoleinen, sillä sisällissota on jättänyt jälkensä ihmisiin. Mukana on myös hieman taikauskoa ja ihmeitä. 

Novellit ovat myös eräänlainen läpileikkaus Kolumbiasta ja sen nurjasta puolesta: huumeet, sissit, sisällisota, köyhyys. Kaiken kurjuuden keskellä romaanissa soi kuitenkin kolumbialainen vallenato-musiikki. Suomentaja Einari Aaltonen kertoo alkupuheessaan tästä lisää. 
Suomentaja sanoo myös:" Sade ei piittaa rajoista eikä etäisyyksistä vaan piiskaa viittä mannerta, ja tiet kulkevat maailman ääriin."
Vaikuttava pienoisromaani. Kannattaa lukea.

Rannaton aava ja jättimäiset kalat. Päättymätön joki vailla alkua, vailla loppua... Olen yhtä tykyttävää jomotusta ja minua väsyttää.

++++++++
Kolumbialainen kirjailija
Sergio Augusto Sánchez, synt. 1984. 

P.S. Kansikuvaan oli ikävästi puikahtanut kirjoitusvirhe, kirjailijan sukunimi loppuu s-kirjaimeen kun pitäisi loppua z-kirjaimeen, kuten etuliepeessä onkin. Nimi on näköjään sittemmin korjattu, ainakin nettikanteen. 

********
Ilmestyneet teokset:
Sade piiskaa asfalttia 2021 (novellikokoelma) 
Suomentamattomia teoksia on muutamia.  

Kommentit