Tiedätkö mitä yksityisetsivien toimenkuvaan kuuluu? Millainen koulutus heillä on? Mitkä ovat etsivän tärkeimmät ominaisuudet? Muun muassa näistä asioista kirja kertoo.
Pauliina Susi on haastatellut kirjaa varten useaa yksityisetsivää eli dekkaria, kuten kirjailija heitä kutsuu. Dekkarit ovat saaneet avautua omista tehtävistään, tärkeinä pitämistään asioista sekä kertoa tarinoitaan vuosikymmenien ajoilta. Tapaukset alkavat 1960-luvulta ja jatkuvat nykypäiviin saakka. Mukana on monta aika uskomatonta tarinaa, mutta myös perustehtäviä.
Vaikka olen tiennyt dekkareiden työn monipuolisuudesta, niin oli yllättävää kuinka monessa he ovat mukana. He tutkivat mm. kaikenlaisia petoksia, hoitavat taustatutkimuksia, selvittävät avioliittohuijareita, tekevät henkilöseurantaa ja tiedonhakuja sekä ottavat kiinni myymälävarkaita. Aikoinaan, ennen v. 1987 avioerolainsäädäntöä, etsivillä oli paljon avioerotapauksia. Entisaikaan ajateltiin, että avioliitto oli tarkoitettu ikuiseksi ja sen takia ero tehtiin hankalaksi. Aviorikos ja tahallinen hylkääminen olivat hyväksyttäviä perusteita erolle. Niinpä aviorikokset oli pystyttävä todistamaan. Ja avioerossa saattoi olla mukana suuret rahat.
Nykyään avioeron voi saada puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen tai heti jos puolisot ovat asuneet erillään viimeiset kaksi vuotta.
Lainsäädännön muututtua tilalle tulivat huoltajuuskiistat.
Yksityisetsiviä palkkaavat niin yksityishenkilöt kuin firmatkin. Joskus käy kuitenkin niin, että työn tilaaja ei halua paljastaa kaikkia tehtäviään ja sen taustoihin liittyviä asioita.
Mitä, missä, milloin, kuka, miten ja miksi? Näihin kysymyksiin pitäisi saada vastaukset jo toimeksiantoa sovittaessa. Joskus myös asiakkaan motiivit ihmetyttävät, mutta työ silti tehdään.
Jos ei saa riittävästi tietoa ei toimeksiantoa voi vastaanottaa. Tai tehtävän luonne saattaa olla kyseenalainen, esim. rikollinen.
Millainen on hyvä yksityisetsivä? Hänellä olisi hyvä olla laaja yleistietämys ja teknistä osaamista. Hyvät ihmissuhdetaidot ovat avuksi, sillä välillä joutuu leikkimään psykologiakin. On erotettava milloin toimeksiantaja on harhoissaan ja milloin oikeasti seurataan, vainotaan tai tarkkaillaan. Pitää olla myös luotettava ja kärsivällinen. Tarkkailutehtävissä joutuu usein olemaan tuntikausia, joskus mukavasti omassa autossa joskus taas värjöttelemässä jossain ojanpohjassa. Haittaa ei ole myöskään uteliaisuudesta eikä sitkeydesstä.
Lisäksi bensatankin kannattaa olla aina täysi ja tilillä rahaa. Koskaan ei tiedä minne päin Suomea joutuu yhtäkkiä ajamaan ja yöpymään hotellissa. Nämä ovat tietysti kuluja, jotka laskutetaan - mutta myöhemmin.
Poliisien tiedonhankinta on helpompaa. Yksityisetsivät voivat käyttää vain laillisia keinoja ja avoimia lähteitä. Paljon tietoa on saatavissa, mutta osa on yksityisyydensuojan piirissä. Etsivän on tunnettava lainsäädäntö eli mitä saa tehdä ja mitä ei. Myös digitaalisuus on muuttanut työn luonnettta. Nykyään some on apuna etsinnöissä, sillä monet ihmiset paljastavat paljonkin yksityisyyttään esim. facebookissa tai instagramissa. Niistä on mm. kaivettu kadonneen henkilön ystäviä. Dekkarit saattavat selvittää myös vaikkapa Tinder-tutun tietoja: onko henkilö sittenkin naimisissa, vaikka väittää muuta.
Vuosien mittaan yksityisetsivien koulutus on parantunut ja laajentunut. Kouluttajat ovat poliisi-, armeija- ja turvallisuusalan ammattilaisia. Osallistujat puolestaan ovat laajataustaisia, ammattivartijoista sairaanhoitajiin ja kaikkea siltä väliltä. Pitkäaikaisista tekijöistä on pula ja etenkin naisetsiviä tarvittaisiin lisää.
Hinnoittelu vaihtelee. Joku haluaa pitää taksansa niin alhaalla, että avuntarvitsijoilla olisi varaa ostaa palveluita.
Suomessa on yhden henkilön toimistoja, mutta myös isoja firmoja. On selvää, että varjostus onnistuu paremmin silloin kuin käytössä on kolme autoa kuin vain yksi, joka on helpompi havaita. Lisäksi suurilla toimistoilla on paremmat suhteet ja resurssit työskennellä, myös ulkomailla, sillä tarpeen vaatiessa saattaa joutua matkustamaan vaikka toiselle puolelle maapalloa.
Pauliina Susi sai myös itse osallistua. Hän oli mukana yksityisetsivien koulutustilaisuudessa, varjostuskeikalla sekä pääsi tutustumaan turvallisuusmuseoon. Sen kokoelmissa on turvallisuusalaan ja yksityisetsivätoimintaan liittyviä välineitä. On "lutikka" eli salakuuntelumikrofoni ja on erilaisia piilokameroita: kynässä, salkussa, ongenvavassa jne. On tiirikoita ja välineitä, joilla voi murtaa lukkoja. On valokuvia ja asiakirjoja menneiltä ajoilta ja vaikka mitä. Jos kiinnostaa tutustua museoon tarkemmin, niin sen esineet ovat nähtävillä digitaalisesti: Turvallisuusmuseo
Olisi ollut kiva laittaa tarinoista sitaatteja, mutta niitä ei ole tekijänoikeuksien vuoksi. Kannattaa siis itse lukea ja voin taata, että Suden haastattelemat etsivät kertovat aika pöyristyttäviä tarinoita.
Kirja etenee etsivä kerrallaan. Kerrotaan etsivän taustasta, työstä ja ajatuksista sekä kukin dekkari kertoo omista toimeksiannoistaan sen verran kuin voi. Jonkin verran on toistoa, muttei se haitannut. Mielenkiintoista joka tapauksessa. Lukekaa ihmeessä.
+++++++
Kirjailija, toimittaja
Pauliina Susi, synt. 1968 Helsingissä. Asuu Vantaalla.
*******
Ilmestyneitä romaaneja:
Ruuhkavuosi 2005 - Lukot 2008 - Pyramidi 2009 - Nostalgia 2010 - Yksityisetsivä - varjo kannoillasi (tieto) 2021
Dekkarit:
Takaikkuna 2015 - Seireeni 2017 - Pulssi 2020
Tulossa: Yksityisalue, Tuula Raja -dekkarisarjan aloitusosa, ilm. helmikuussa 2023
Takaikkuna on palkittu Suomen dekkariseura ry:n Vuoden johtolanka-palkinnolla v. 2016
Kommentit
Lähetä kommentti