Douglas Preston & Lincoln Child: Sininen labyrintti, 12. osa - dekkari

 

...ulko-ovelta kuului jämäkkä koputus. Hän rypisti otsaansa. Riverside Driveen kutsuttiin vieraita ani harvoin, eikä kukaan osunut sinne ennakolta ilmoittamatta.  Hallissa kaikui uusi koputus.

Douglas Preston & Lincoln Child, 558 s. - 12. osa Pendergast -sarjaan - suom. ilm. 2021 - Blue Labyrinth 2014 - suomennos: Antti Autio - kansi: Shutterstock - kirjan taustakuva: ilmaiskuva nettiarkistosta - Gummerus ********kirjaston kirja

Yllämainitussa Riverside Driven kartanossa asuvat FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergast ja hänen suojattinsa Constance Greene. 

- Muutamia kuukausia aiemmin Constance oli ottanut tehtäväkseen selvittää Penderastien suvun vaiheet viimeistä piirtoa myöten. 

Constance on utelias ja haluaa tutkia mitä kaikkea kiehtovaa Aloysiuksen suvusta mahtaa löytyä. Tehtävä ei ole helppo, mutta Pendergast on luvannut auttaa. Suurin osa on peräisin suvun suullisesti välitetystä historiasta, jossa on mukana liioiteltuja juttuja, legendoja sekä myös kauhutarinoita. Lisäksi Pendergast myöntää, että sukukaapista löytyy myös luurankoja, joista ei voi hiiskahtaakaan.

Constance kuuli koputuksen, avasi ulko-oven lukot ja raotti ovea. Käytävän lampun valossa näkyi ihminen, joka rojahti kasvot edellä kynnyksen yli. Pendergast ryntäsi paikalle, tunnistaa henkilön ja toteaa: "Kuollut".

Vaikka Pendergast tunnistaa vainajan, niin häntä ei löydy poliisin rekistereistä, ei valtakunnallisesta DNA-tietokannasta, FBI:n sormenjälkitietokannasta eikä kansallisen rikostietokeskuksen järjestelmistä. Hänellä ei ole syntymätodista, ajokorttia, sosiaaliturvatunnusta, passia eikä minkäänlaista koulutushistoriaa. Lisäksi takin- ja housuntaskut olivat tyhjät. Kuka henkilö sitten lopulta on? Mystistä.

(Lukijalle kerrotaan.)

Henkilölle tehdään ruumiinavaus, jossa Pendergast haluaa olla mukana. Mahalaukusta löytyy jotain yllättävää.

- Pinsettien nokassa oli hieman marmorikuulaa suurempi, epämääräisen muotoinen ja väriltään  syvänsininen kivi. Eikä mikä hyvänsä kivi - vaan jalokivi. 

Käy ilmi, että kivi on turkoosi, hieno ja säihkyvä yksilö, joka on epätavanomainen niin väriltään kuin koostumukseltaan. Pendergast haluaa ehdottomasti tietää mistä kivi on peräisin, yksittäisen kaivoksen tarkkuudella. Mutta se ei olekaan ihan helppo tehtävä selvitettäväksi.

Pendergast lähtee tutkimaan turkoosin ja kuolleen henkilön teitä ja päätyy niin brasialialaiseen kovamaineiseen favelaan kuin Kalifornian aavikolle. Niistä alkavat monitahoiset seikkailut, jotka lopulta saavat Pendergastin ja monen muun henkilön hengenvaaraan. 

Toisaalla: Pendergastin vanha tuttu komisario Vincent D'Agosta on juuri palannut häämatkaltaan kun saa komennon mennä New Yorkin Luonnonhistorian museoon. Museosta oli löytynyt murhattuna osteologian osaston teknikko. Kuolleelta oli viety kello, lompakko ja taskussa olleet pikkurahat ja sitten ruumis oli työnnetty piiloon näyttelyvitriinin alle. 

Näyttelyesineet ja muut museon arvotavarat vaikuttaisivat olevan paikoillaan eikä muutakaan poikkeuksellista näy. Miksi teknikko on murhattu? Voisiko syyksi riittää se, että teknikon kanssa oli vaikea tulla toimeen ja hän oli aina näreissään. Nämä tuskin ovat riittäviä syitä murhaan, vai ovatko?

Outoa oli myös miten murhaaja oli onnistunut livahtamaan ulos kenenkään huomaamatta. 

Kirjailijapari on taas onnistunut kirjoittamaan erilaisen tarinan. Yhteistä Pendergast-sarjan kirjoille on vauhdikas meno, jota ei tästäkään osasta puutu. Vaikka tapahtumia ja sivuja (558 s.) on runsaasti, niin lukijan on helppo pysyä kärryillä, osaksi siksi että mukana on maltillinen määrä henkilöitä. 

En ole erityisemmin pitänyt sarjan alkupuolen kirjoista, mutta teokset ovat parantuneet kirja kirjalta. Eniten olen pitänyt edellisestä teoksesta, Valkoinen tuli, ja niin pidän edelleenkin. Sininen labyrintti tulee kyllä hyvänä kakkosena, mutta kuinka ollakaan, olisin kaivannut tähän osaan tiivistystä (sehän ei ole mitään uutta). Monet asiat on selitetty turhan yksityiskohtaisesti ja loppuratkaisujakin on varmaan sata sivua. 

Mietin muutaman henkilön ikää. Onkohan tarinassa tai suomennoksessa tapahtunut joku virhe? En paljasta tässä enempää, koska en halua puhua ko. henkilöistä. Taidan pohtia asiaa lisää Dekkariryhmän salaisien juttujen sivulla. 

Plussaa annan muutamista yllätyksistä.

Monissa osissa Pendergast on ollut todella ylivertainen, lähes yli-ihminen, mutta ei ollut edellisessä eikä ole tässäkään osassa. (Ainakaan kovin paljon.) Joissakin teoksissa on myös hieman yliluonnollisuutta, mutta nyt oli vain hippu, joka liittyi Pendergastin meditointitaitoihin.

- Pendergast oli eräs harvoista chongg ranin nimellä tunnettuun esoteeriseen tiibetiläiseen mietiskelymenetelmään syvällisesti perehtyneistä ihmisistä. 

Pendergastin harjoittama menetelmä ei olekaan mikä tahansa taito, sillä meditoidessa mies kykeni

erkanemaan fyysisen olevaisuuden kahleista ja saavuttamaan puhtaan tietoisuuden tilan, jossa hänen oli mahdollista käsitellä samanaikaisesti tuhansia tiedonmurusia, havaintoja ja oletuksia ja järjestellä ne kokonaisuudeksi.

Aikamoinen tietoisuudentason menetelmä, eikö.

Sinisen labyrintin voi lukea myös itsenäisenä teoksena, vaikka mukana on henkilöitä edellisistä osista. Mutta, jos haluaa henkilöille taustaa, niin sitten ehdottomasti järjestyksessä. 

Uusia suomennoksia odotellessa.

Pendergast sanoo:" Olen mieluummin tekopyhä hurskastelija kuin rutiköyhä kerjäläinen."

+++++++++
Kirjailija, toimittaja, joka on työskennellyt Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa
Douglas Preston, synt. 1956 / Cambridge/Massachusetts. Preston mainitsee huomionarvoisia tapahtumia elämässään: sormenpään menetys 3-vuotiaana polkupyöräillessä, kahden etuhampaan menetys Richard-veljen nyrkkiin sekä lukemattomia katkenneita luita. (Huumorimiehiä näemmä.)  Preston rakasti lapsena Teräsmiestä.
Preston lukee mm. Michael Connellya, Dennis Lehanea ja Lee Childia.
(Wikipedia ja Goodreads)

Kirjailija, kustannustoimittaja:
Lincoln Child, synt. 1957 / Westport, Connecticut. Child asuu nykyään New Jerseyssä.
Child harrastaa mm. tietokonenörtteilyä, banjon soittoa ja muinaistutkimusta.
(Lähde: netti)

Päähenkilö:
Aloysius Xingu Leng Pendergast on FBI:n erikoisagentti, joka on syntynyt 1960-luvun alussa. Mies on kalpeaihoinen, melkein kuin albiino. Hänellä on platinanvaaleat hiukset ja jäänsiniset silmät. Pendergast arvostaa elämän hienostuneita asioita, kuten kalliita ruokia ja viinejä. Juo ainoastaan puhtainta ja "henkisintä" vihreää teetä. Mies on viettänyt vuoden Tiibetissä munkkien kanssa, jotka opettivat meditoimaan. Pendergast inhoaa oopperaa. On kielitaituri; osaa mm. ranskaa, italiaa, latinaa, kreikkaa, portugalia, kantonia ja jopa vähän japania.
Omistaa vuoden 1959 Rolls-Royce Silver Wraithin. Vaatteet on tehty Italiassa ja kengiksi kelpaavat vain luksusta olevat lontoolaiset John Lobbit.
(Wikipediasta löytyy käsittämättömän paljon tekstiä tästä hienostuneesta agentista. Lukekaa, jos kiinnostaa.)

*********
Suomennetut Aloysuis Pendergast-osat:
Ihmeiden kabinetti 2009  -  Kuoleman asetelma 2010  - Tulikivi 2011 - Veljensä vartija 2012  -  Kuolleiden kirja 2013 -  Pimeyden pyörä 2015  -  Kuoleman naamio 2016  -  Houreuni 2017 (1. Helen-trilogiasta) - Koston kehä  (2. osa Helen-trilogiasta) 2018  - Kaksi hautaa 2019 (päätösosa Helen -trilogiasta) - Valkoinen tuli 2020 - Sininen labyrintti 2021

Tulossa: Purppurarannikko ilm. huhtikuu 2022

Sinisen labyrintin jälkeen on ilmestynyt jo viisi suomentamatonta osaa ja huom. ylläoleva.

Linkki edelliseen kirjaan: Valkoinen tuli

Kummaltakin kirjailijalta löytyy myös omia suomennettuja teoksia.