Pimenoff: Kutsu minut & Kostet: Linnunluisia - lyhyehkösti - kauno

Muisteluteoksia, joista toisessa pohditaan isättömyyttä ja isänä olemisesta kieltäytymistä. 

Linnunluisissa perheellä on menneisyyden salaisuuksia. Tapahtumapaikkana Turun saaristo.

Muutama vuosi sitten, eräänä lokakuisena päivänä, isäni täytti 80 vuotta. (..) ... isäni aikoi viettää syntymäpäiväänsä perheensä parissa: vaimonsa, siskojensa ja lastensa kanssa. Minä en ollut siellä.

Ida Pimenoff: Kutsu minut, 389 s. - ilm.. 2021 - esikoisromaani - kansi: Martti Ruokonen - WSOY ******* kirjaston kirja

Vera on 39-vuotias valokuvaaja, joka muistelee perhettään. Tarinan oleellisin kysymys on isättömyys. Elämä isättömänä ja onko oikeus kieltäytyä isyydestä, jota ei ole halunnut?  Veralla on kyllä isä, josta tietää jotakin. Vasta viisitoistavuotiaana Vera tapaa isänsä ensi kertaa ja sen jälkeen kerran vuodessa tai kahdessa. 

Isä täyttää kahdeksankymmentä, mutta Veraa ei kutsuta. Paikalla ovat vain isän eri liitoista syntyneet toiset lapset sekä nykyinen vaimo. 

Nuorena Vera rakastui, meni naimisiin ja sai pojan. Neljäntoista vuoden jälkeen mies löysi uuden naisen. Aluksi mies hoiti yhteishuoltajuuden hyvin, mutta eräänä päivänä ilmoitti, ettei enää halua tavata alle kouluikäistä poikaansa. Vera ja poika alkavat oirehtia. Vera panikoi ja masentuu ja pojasta tulee mahdoton. 

Esikoisromaanissa pohditaan isättömyyttä sekä Veran että pojan kantilta. Ja mitä jos nainen tulee raskaaksi eikä suostu tekemään aborttia? Entä paljonko isättömyys vaikuttaa aikuisiän ihmissuhteisiin? Entä pystyykö luottamaan, pystyykö rakastumaan? Miten elämä sujuu kun isä ei välitä ja mies jättää? Pohdin ensin miten tarina kantaisi, mutta kyllä se kantaa. Tarinasta tulee mieleen elämäkerta, mutta on fiktiota. Hyvin kirjoitettu, pidin. 

+++++++

Kirjailija, valokuvataiteilija

Ida Pimenoff, synt. 1977. Asuu Helsingissä. Kirjailijalla on ollut useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Saksassa. On myös osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin.  

Edit. Kuvasin kirjailijan ja kävin kuuntelemassa Pimenoffin haastattelun Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2021. 

*******

Ilmestyneet teokset:

Kutsu minut 2021 (esikoisromaani)

sekä valokuvateokset:

A Shadow at the Edge of Every Moment of the Day 2011 - Perhaps Loneliness Does Not Exist After All 2013 - Book of Hours 2015

..........................................

Jossain jylisi ukkonen. Pohja karahti kiveen ja Jouko kaatui polvilleen rannan kivikkoon, satutti itsensä. Kipu oli pehmeää aivan kuin hän olisi tuntenut sen unen läpi. Ehkä kaikki olikin unta.

Jenna Kostet: Linnunluisia, 357 s. ilm. 2020 - kansi: Sanna-Reeta Meilahti - Aula & Co ******** kirjaston kirja

Ensimmäinen luku paljastaa salaisuuden, eräs henkilö on hukkunut tai hukutettu. Luku paljastaa myös ketkä olivat paikalla sekä mahdollisen silminnäkijän.

Kuluu kolme vuotta ja perheen poika Mikael on valmistunut, saanut kandin paperit yliopistosta. Mikaelilla ei ole kesätöitä, joten lähtee kesäksi saaristoon, perheen perintömökille. Eija-äiti oli kasvanut lapsuutensa saaressa, jossa oli aikoinaan tavannut Mikaelin isän. Jouko on kesät vapaalla yliopistosta ja tekee lintututkimusta. Isä viettää saaristossa pitkiä aikoja, mutta linnut eivät ole olleet ainoa syy Joukon saaressa viihtymiselle. Saarella asui nimittäin aikoinaan Rebekka. Linnunluinen nainen, jonka Jouko oli tavannut jo ennen Eijaa. Nainen, joka vuosien jälkeen alkaa uudelleen vetää puoleensa. Rebekka ei suostunut lähtemään saarelta pois, joten suhde toimi vain kesäisin. Nyt Rebekka on kuollut.

Mikael oli saanut sisareltaan kirjan, jonka väliin oli unohtunut lehtileike, jossa kerrotaan eräästä onnettomuudesta.

- Se Erikssonin tyttö jäi sitten asumaan yksin tuota mökkiä. (...) Mitä sen äidille kävi? jatkan enkä sano mitään lehtileikkeestä...

Erikssonin naisiin liittyy salaisuuksia, joista saarelaiset eivät puhu. Mikael pohtii mahtaako Maaria tietää enemmän, koska on lehtileikkeenkin leikannut. Mikael päättää ottaa salaisuudesta selvää.

Mikaelilla on saaressa vähän tylsää, joten hakeutuu "Erikssonin tytön" eli Matildan seuraan. Mikael oli aina ollut läheinen siskonsa kanssa, mutta nyt kun Maariaa ei enää huvita tulla saarelle, niin Mikael alkaa puhua Matildalle. Jos vaikka samalla saisi tietää mitä tytön äidille on aikoinaan tapahtunut. 

- Haluaisin kysyä häneltä kesästä, jolloin hänen äitinsä kuoli, mutta en tiedä, miten sellaisen keskustelun voisi aloittaa.

Kirjan kantavana teema ovat linnut. Paitsi, että Jouko on lintututkija, niin luonnossa on lintuja. Pientä mystiikkaa on siinä, että Matilda ymmärtää lokkien kieltä ja puhuu niiden kanssa.

- Mä kuljen lintujen kanssa, Matilda vastaa lopulta...(...) Mä voisin katsella lintuja loputtoman kauan. Ne kertovat mulle tarinoitaan, kuiskailevat sellaisista paikoista, joissa mä en koskaan pääse käymään.

Pidän merestä ja saaristosta, jossa olen viettänyt lapsuuden kesäni ja vieläkin mökkeilen saaressa. Rakastan merta eikä se lähde minusta koskaan ja sen takia luen mielelläni saaristoaiheisia teoksia. Tässäkin tarinassa tunsin meren tuoksun, kuulin lokkien kirkunan ja meren kohinan. Mutta, mutta, tämä ei ihan riittänyt. Aikajanat eivät toimi, menneisyys ja nykyisyys menevät sekaisin. Edellisessä luvussa Mikael elää nykyisyyttä ja seuraavassa saattaa olla vaippaikäinen. Aikojen vaihtelua olisi helpottanut, jos lukujen aluissa olisi ollut vuosiluvut ja vaikka myös kertojan nimi. 

Alku eteni hyvin ja luin kiinnostuneena, mutta sitten puolivälissä alkoi hieman tylsistyttää. Mitään uutta ei tapahtunut ja samoja asioita pohdittiin. Tiivistys olisi tehnyt tarinalle hyvää. Kieli on kuitenkin kaunista ja kuvailevaa, muttei liian koukeroista. 

Kertomuksen vähäinen mystiikka ei minua haitannut. Erikssonin naisista oli käytetty sanaa häxa, noita, mutta miksi? Oliko ainoa syy lintujen kanssa keskustelu? Tätä puolta olisi voinut avata lisää kun kerran mystiikan puolelle mentiin. Lopun suhdetta mietin, oliko minulta jäänyt jotain väliin tai ymmärtämättä?

Romaanissa käsitellään myös eri perheenjäsenten välisiä suhteita sekä Joukon & Eijan avioliittoa, joka ei kovin ruusuiselta vaikuttanut. Oliko Eija Joukolle vain ns. "laastarisuhde". 

Kirja kannatti kyllä lukea, mutta tiivistämisellä olisin pitänyt enemmän. Aion lukea myös elokuussa ilmestyvän *) uuden teoksen, joka sijoittuu 1600-luvulle. 

+++++++

Kirjailija, joka työskentelee museossa
Jenna Kostet, synt. 1984 Turussa, asuu Raisiossa. Kirjailijan yksi harrastus on neulominen, ja tällä hetkellä on menossa projekti, jossa Kostet neuloo Kalevalan 50 runoa. Projektia voi seurata Instagramissa @ihtiriekkoknits tai tunnisteella #neulottukalevala. Upeita neuleita, kannattaa käydä vilkaisemassa, jos neulominen kiinnostaa.

Blogia voi seurata: Jenna Kostet

********

Ilmestyneet teokset:
Lautturi 2014 - Marrasyöt 2015 - Pikimusta, sysipimeä 2017  - Linnunluisia 2020

*) Tulossa: Margaretan synti ilmestyy elokuussa.

Lasten kuvakirjat:

Ilona, Milli ja pelon Mölli 2019 - Milli, Mölli ja surunmaalaajaa 2020