Ildefonso Falcones: Sielujen maalari - kauno

 

Vanhan kaupungin kadulla kaikui satojen naisten ja lasten huuto. "Lakko!" "Ovet kiinni!" "Koneet seis!" "Kaihtimet alas!" Katua pitkin eteni yksi lakkopartioista, johon kuului vain naisia. 

IIldefonso Falcones: Sielujen maalari, 734 s. - suom. ilm 2021 - historiallinen romaani (1900-luvun alku) - El pintor de almas 2019 - suomennos: Jyrki Lappi-Seppälä - kansi: Nic Oxby - Bazar Kustannus Oy ******* arvostelukappale

Parikymppinen Dalmau Sala elää köyhää taiteilijaelämää Barcelonassa vuonna 1901. Dalmau rakastaa piirtämistä, mutta henkensä pitimiksi mies on töissä varakkaan Manuel Bello Garcian keramiikkatehtaassa. Tehdas valmistaa kaakelilaattoja sarjatuotantona, mutta erityistilauksesta myös käsityönä tehtyjä koristelaattoja. Näiden kaakelikoristeiden piirtäminen oli Dalmaun työ.

Dalmau asuu äitinsä kanssa vanhan rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Josefa on ompelija, leski, jonka aviomies, anarkisteja kannattava työmies, oli tuomittu oikeudessa syyttömänä ja kuollut kidutuksen uhrina. Kotona asuu myös Dalmaun pikkusisko Montserrat, joka on tehtaassa töissä ja joka on myös anarkisti henkeen ja vereen. 

Isoveli Tomàs, anarkisti, idealisti, liberaali, utopisti ja Dalmaun mielestä samanlaista tykinruokaa kuin edesmennyt isäkin. Tomàs ei asu enää kotona.  

Dalmau seurustelee verevän Emman kanssa, joka on rakastanut Dalmauta lapsesta alkaen. Luonnollisesti Emmakin on anarkisti ja yhdessä Montserratin kanssa tytöt ottavat osaa kaupungin mielenosoituksiin. 

Naiset olivat isossa osassa näissä tapahtumissa, kuten toukokuussa 1901.
- Katua pitkin eteni yksi lakkopartioista, johon kuului vain naisia. Moni kantoi lasta sylissään tai yritti pidellä tätä tiukasti kädestä, mutta pikkuiset koittivat riuhtoa itsensä irti ja juosta niiden vähän varttuneempien joukkoon, joita mikään mahti maailmassa ei pystynyt pidättelemään.

Naisilla ja lapsilla oli ollut aina tärkeä osa Barcelonan työväen vallankumousliikkeen historiassa. Naiset olivat usein kehoittaneet miehiä pysymään väkivaltaisten selkkausten ulkopuolella.

Sitten Barcrlonaan julistetaan sotatila.
- Komendantti, joka ei pystynyt tukahduttamaan työläisten lakkoliikehdintää, on luovuttanut vallan kaupungissa sotaväelle. Varuskunnan komendantti julistanut sotatilan. Kansalaisoikeudet ja -vapaudet peruutettu!

Ja senhän arvasi, etteivät Emma ja Montserrat malta pysyä poissa barrikadeilta. Montserrat joutuu tekosistaan vankilaan, jossa kohtelu on väkivaltaista ja ihmisarvoa alentavaa. Dalmau yrittää suhteillaan junailla siskonsa pois. Sisko vapautettaisiin tietyin ehdoin eli sekä Dalmaun että Montserratin pitäisi tehdä asioita, jotka olisivat vastoin molempien aatetta. Ongelmana on ettei sisko halua suostua ehtoon. 

Tämä on alkuasetelma, josta lähdetään purkamaan tarinaa pääosin Dalmaun ja Emman kantilta. 

1900-luvun alun Barcelonassa kiehuu ja kuohuu lähes koko ajan. On aseellisia yhteenottoja vallankumouksellisten ja sotilaiden tai kaartilaisten välillä. On lakkoja, mielenosoituksia, barrikadeja, vilpillisiä vaaleja ja vangitsemisia.

Tämän kaaoksen keskellä Dalmau elää yrittäen tasapainotella kahden erilaisen maailman välissä: omansa, joka on köyhää työväenluokkaa ja työnantajan, joka on harras katolilainen ja porvari. Don Manuel oli aikanaan pelastanut Dalmaun armeijalta maksamalla tietyn summan ja nyt Dalmaulla on laina niskassaan. 
- Barcelonassa väenotto oli toimitettu arpomalla kaikkien samana vuonna yhdeksäntoista täyttäneiden kesken: viidesosa joutui armeijaan. Dalmauta arpaonni ei suosinut... (..) Kaksitoista vuotta sidottuna sotaväkeen.

Dalmau saa pikkuhiljaa tilaustöitä ja pientä julkisuutta, mutta sitten elämä alkaa mennä totaalisesti pieleen. Dalmau oli tutustunut pariin mierolaislapseen, joita oli alkanut maalata, mutta kerjäläiset tekevät jotain sellaista, joka tuhoaa Emman ja Dalmaun välit. Emma saa tapahtumien takia potkut töistään ja joutuu tekemään lähivuosina paljon vaikeita asioita ja päätöksiä.

Dalmau puolestaan ei tiedä eikä ymmärrä mistä on kyse ja vaipuu epätoivoon, joka puolestaan johtaa työpaikkojen vaihtumisiin ja aineiden käyttöön. Ja lopulta tilanteeseen, jossa katolilaiset halusivat vahingoittaa häntä. 

Kerjäläislapset kulkevat mukana koko tarinan ajan eikä heidän toimiaan voi aina antaa anteeksi. 

Näin siis Emman ja Dalmaun tiet erovat ja molemmat alkavat kertoa surullista ja rankkaa tarinaansa omalta kantiltaan. Dalmaun maine on mennyt eikä mies ei saata unohtaa Emmaa. Emma puolestaan houkutellaan mukaan Tasavaltalaisen veljeskunnan toimintaan, mutta sekään ei kestä loputtomasti. Saadakseen työtä ja rahaa Emma joutuu alistumaan kaikkeen ikävään.

Vuosien kuluttua oli tullut hetki, jolloin katolinen kirkko joutuisi sovittamaan syntejään ja maksamaan don Manuelin kaltaisten ihmisten tekopyhyydestä ja turmeluksesta. Katolaisia kirkkoja ja luostareita aletaan polttaa. Liekkien oli tarkoitus korvata vahingot, joita papit olivat aiheuttaneet työväenluokalle.

Kaksikymmentäseitsemänvuotiaana Dalmau olí kokenut kaikenlaista elämää: menestystä, tunnustusta, julkista häpeää, tuskaa, kipua, kurjuutta, toivoa ja rakkautta. Emma ei tahollaan ollut päässyt sen helpommalla.

Miten Emman ja Dalmaun käy näissä melskeissä?

Jos 1900-luvun alun Espanjan historia, poltiikka ja arkkitehtuuri kiinnostavat, niin tämä on oiva kirja sellaisille henkilöille. Tarinassa tapahtuu koko ajan, mutta rinnalla kulkee joidenkin asioiden yksityiskohtaisia selostuksia, joita ilman olisin pärjännyt tai ainakin niitä olisi voinut vähentää. Laattojen tekemisen tarkkoja kuvauksia, tuntemattomia suunnittelijoita, rakennuksia ja niiden kuvailuja ja katuja:
- Dalmau käveli Bertrellansilta kohti Ramblaa ja etsiytyi sitten Carrer de l'Hospitalin kautta Carrer de Sant Paulille.

Romaanin kertomus ei ole kaunis, vaan masentavan surullinen, jossa kenelläkään ei tunnu menevän hyvin. Henkilötarinoiden ympärillä velloo rankka poliittinen, uskonnollinen ja yhteiskunnallinen liikendintä. 
Koskettavan teoksen yksi tärkeimmistä teemoista on kuitenkin rakkaus. Ja uhraus. Mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään läheistensä puolesta. Etenkin Josefa eli Dalmaun äiti, Dalmau ja Emma, he kaikki uhraavat, kukin tavallaan. Kannattivatko uhraukset, se selviää tarinan edetessä.  

Huolimatta ikävistä asioista ja henkilöhahmojen paljoista ongelmista ja pärjäämisvaikeuksista tämä aika hurja tarina ansaitsi tulla luetuksi. Runkona kulkevat Dalmaun ja Emman tarinat ovat koskettavia ja hyvin kirjoitettuja. Lukija elää mukana ja toivoo, toivoo. Kirja alkaa vuodesta 1901 ja loppuu vuoteen 1909, ja lopun epilogissa (1932)  tapahtumat vedetään yhteen ja saamme tietää miten lopulta kävi. Oliko epilogi tarpeellinen, se on makuasia. 

Sielujen maalari on teos, joka houkuttelee googlaamaan, mm. tekstissä mainittujen arkkitehtien rakennuksia sekä kuvanveistäjien töitä, esimerkkinä Eusebi Arnau. Myös upea Palau de la Música eli Musiikkipalatsi Barcelonassa houkuttelee. Voi kun joskus pääsisi vierailemaan siellä. 

Kirjaan oli jäänyt hieman virheitä, kuten puuttuvia sanoja tai liikaa sanoja. "Paras "virhe on kuitenkin sivulla 543. 
 - Sisäänpääsy maksaa euron....

Romaanissa on upeat paperikannet (Nic Oxby). Kannattaa myös kurkistaa paperikansien alle. Teoksessa on kauniit valko-vaaleansiniset ornamenttikannet. 

Olen lukenut kaikki Falconesin kirjat, joista pidin eniten Meren katedraalista ja vähiten sen jatko-osasta Maan perilliset. Viimeksi mainitussa oli myös makuuni liikaa kaikkea sälää (yksityiskohtia), mutta varsinainen Hugon tarina oli hyvä.

 Ohessa linkki: Maan perilliset

Dalmau muisteli nunnien opetuksia: Viha voitetaan sydämen ponnistuksin. (...) Ja kateuden tukahdutamme sulkemalla sen sisäämme, jonne se joskus jää. Mutta himon kykenemme voittamaan vain pakenemalla sitä.

P.S. Sala Dalmau on Barcelonassa sijaitseva taidegalleria, jossa olisi myös mukava päästä käymään.

Kirja alkaa aika riipaisevasti, sillä ensimmäiseksi Ildefonso Falcones kertoo sairastavansa syöpää. Aloittaessaan Sielujen maalaria mies oli vielä terve, mutta sairastui kirjoitusprosessin aikana. - Viimeisiä sanoja naputellessani tuntui kuin tuhat neulaa olisi pistellyt sormenpäitä. 
Kirjailija omistaa teoksen kaikille syöpää sairastaville sekä heidän läheisilleen. 

+++++++
Kirjailija, juristi
IIldefonso Falcones de Sierra, synt. 1959 Barcelonassa.

*******
Ilmestyneet teokset:
Meren katedraali 2009 - Fatiman käsi -2010 -  Paljasjalkainen kuningatar 2014 - Maan perilliset (= jatkoa Meren katedraalit-kirjaan) 2018  - Sielujen maalari 2021

Toivottavasti kirjailija selättää sairautensa ja pääsemme nauttimaan vielä monista hyvistä kirjoista!

Kommentit

  1. Hieno kansi. Haluaisin käydä Barcelonassa. Kirja kuulostaa minulle sopivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä. Minullakin Barcelona käymättä, mutta on matkustuslistan yläpäässä. Toivottavasti jonain päivänä. Barcelonassa on paljon sellaisia paikkoja, jotka haluaisin nähdä.

      Poista
  2. Voi kiitos vinkistä! En tiennyt tämän ilmestymisestä mutta pakko lukea. Edellisetkin olleet mahtavia. Meren katedraali nähty livenä Barcelonassa��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nämä kaikki on luetteva. Barcelonaan kyllä tekee mieli päästä, jonain päivänä.

      Poista

Lähetä kommentti