Matias nosti kiikarit silmilleen ja tähyili Pajulammen vastarannalle. Tundrametsähanhet ruokailivat pehmeällä rannalla juuri siinä, mihin Matias oli aikaisemmin viikolla tuonut säkillisen ohraa.
Matias Virta on ammattivalokuvaaja, joka on vuosia käynyt Pajulammella kuvaamassa ja ruokkimassa tundrametsähanhia. Vihjeen paikasta oli antanut yksitoista vuotta sitten erämaakylän keskeltä löytyneen sekatavarakaupan myyjä. Pekka on jo eläkkellä, mutta pitää pientä kauppaa omaksi ilokseen.
- Sillä suolammella ei ole käynyt kukaan maailman luomisen jälkeen, paitsi minä joskus poikasena.
Paikka on ollut kaikki nämä vuodet hiljainen ja rauhallinen. Senpä vuoksi Matiasta ihmetyttää bensan haju, joka ei todellakaan kuulu suomaastoon. Kierreltyään aikansa alueella Matias näkee epätavallisia painaumia ja renkaanjälkiä. Mitä ihmettä joku puuhaa erämaalammen rannalla?
Matiasta kiinnostaa ja niinpä hän päättää sukeltaa lampeen, josta löytyykin sinne kuulumatonta tavaraa, vaijereita yms. Asia jää vaivaamaan valokuvaajan mieltä. Parin viikon kuluttua Pekka soittaa kertoakseen, että Pajulammen viereisellä Patokankaalla on menossa joku rakennushanke. Matias ajaa paikalle ja yllättyy kuinka pahasti lammen ranta oli myllätty. Aluelle on rakennettu pieni tie ja kankaalla seisoi pari konttia. Mitä ihmettä? Kuka uskaltaa häiritä lintujen pesimäpaikkaa ja on aikeissa tuhota kaunista erämaata. Asiasta pitää ottaa selko
Matias päättää sukeltaa uudelleen... ja yllättyy löydöistään. Noustessaan vedestä Matias kohtaa asetta heiluttavan miehen ja nuoren naisen, joka kertoo työnantajansa olevan Fresh Fountain Corporation, joka tutkii maailman puhtaimpia pohjavesiä hyödyntääkseen niitä pullovesimarkkinoilla. Aava-lähdevettä olisi tarkoitus ryhtyä viemään ulkomaille.
Matias pitää naisen puheita omituisina, ja miksi asemies on paikalla. Nainen selittää, että lampialue on siirtynyt firman hallintaan ja turvamiehiä tarvitaan mahdollisia luonnonsuojelutunkeilijoita varten.
Naisen puheissa ei ole oikein järkeä, eikä lammessa saisi olla sitä mitä siellä nyt on. Asiaa pitää tutkia tarkemmin. Mitä Matias löysi lammesta ja mitä rannalla puuhataan?
Puoliväliin asti juoni pitää mukavasti otteessaan kunnes lukijalle selviää mitä lammessa on ja mitä rannalla tehdään. Sitten tarinassa on seesteisempi osuus, joka kuitenkin lopussa muuttuu varsinaiseksi jännitysnäytelmäksi.
Kerronta etenee sujuvasti, eikä yksityiselämää ole sekoitettu tarinaan liikaa. Selviää, että Matiaksella on sairaanhoitajavaimo ja tytär & poika, jotka ovat jo aikuisia.
Kiva, ettei pääosassa ole toimittaja, etsivä eikä minkäänsortin poliisi vaan ihan tavallinen friikkuvalokuvaaja, jolla ei ole turhia vaikeuksia: ei alkoholismia, naishuolia eikä uniongelmia. Ihan keskiverto perheellinen mies siis.
Erityisesti pidin kirjassa siitä, että henkilömäärä oli pidetty pienenä eikä esiin juoksutettu heti kahtakymmentä nimettyä henkilöä. Pidin myös tarinan yksinkertaisuudesta ja kikkailemattomuudesta. Tarina toimii vaikkei ole useita aikajanoja eikä lukemattomia juonikuvioita.
Ympäristörikosaihe on aina ajankohtainen ja on pelottavaa ajatella mitä kaikkea ennen ja valitettavasti edelleenkin surutta upotetaan meriin, järviin, lampiin, jokiin. Iltasanomien artikkelin (2017) mukaan Itämereen ja Pohjanmereen upotettiin toisen maailmansodan loppuaikoina arviolta 1,6 miljoonaa tonnia sotakalustoa. Järkyttävä määrä!!
Enpä ole ennen törmännyt romaanissa sukunimikaimaan. KRP.n rikosylikomisario Kalle Ojaniemi on Matiaksen nuoruudenystävä ja muutamien vuosien tauon jälkeen miehet ovat jälleen alkaneet "tapailla" ja hyödyntäneet toistensa ammatteja.
Tunnustan, etten erityisemmin pitänyt kirjan kannesta. Mustavalkoväritys on hyvä, mutta kuva on minusta aika äijämäinen. En olisi tarttunut tähän teokseen kannen perusteella.
Kirjan sivut ovat hieman normaalia paksumpaa ja pehmeämpää paperia ja erityisesti pidin sivujen mustista reunoista, jotka tukivat kannen mustavalkoista värimaailmaa.
Kelpo esikoisdekkari, joka saa lukemaan lisää. Onneksi toinenkin osa oli jo odottamassa.
Timo Kyllönen: Quadro, 431 s. - ilm. 2020 - itsenäinen jatko-osa Matias Virta -sarjaan - kansi: Antti Kamppinen - Aikamedia ******** kirjaston kirja
Dekkari starttaa jännittävästi kun useat nelikopterit alkavat eri suunnista lähestyä Helsingin Senaatintoria, jossa ihmiset pysähtyvät seuraamaan ja kuvaamaan kännyköillään droonien tanssia. Poliisit ovat saapuneet paikalle ja yrittävät saada nelikoptereita poistumaan. Hankala tehtävä, koska ei ole aavistustakaan missä koptereita lennättävä henkilö on.
Poliisi tulee siihen johtopäätökseen, että jokaisella kopterilla on jokin taakka mukanaan, mutta mitä? Se selviää pian ja aikaansaa torille täyden sekasorron.
- Sadat ihmeellistä näytelmää seuraamaan jääneet ihmiset kirkuivat ja juoksivat sisään avonaisista pienten putiikkien ovista.
Kotimaan Uutisten valokuvaaja Matias Virta on samaan aikaan Säätytalolla työtehtävissä. Kopteritapahtuma levisi hetkessä sosiaalisessa mediassa ja nopeiden refleksiensä ansiosta Virta ehtii syöksymään talosta ulos ennen kuin ovet suljettiin. Matias oli ainoa tiedotusvälineiden edustaja, joka pääsi tapauspaikalle.
- Torille saavuttuaan Matias näki sen autiompana kuin koskaan aiemmin. Kaikki näytti olevan ohitse.
Paikalla oli enää pari tutkijaa.
Toisaalla samaan aikaan mies nosti maasta hetki sitten laskeutuneista koptereista viimeisen, sammutti siitä virran, napsautti akun irti, käänsi roottorit linkkuun ja nosti pakettiauton kyytiin.
20 minuuttia ja 32 sekuntia. Se oli hyvä aika. Mutta mihin?
Myöhemmin päivällä suomalaiset tv- ja radiokanavat sekä lehdet saivat samaan aikaan videotallenteen, jonka viesti oli selkeä, mutta pelottava. Ja Quadro, mikä se on?
Näistä tapahtumista alkoivat kiireet, niin Matiaksen työpaikassa Kotimaan Uutisissa kuin myös poliisissa ja sisäministeriössä.
Rikosylitarkastaja Kalle Ojaniemi tekee jo toista vuoroa putkeen eikä loppua näy.
Sisäministeriössä puolestaan sisäministerin turvallisuusneuvonantaja Harri Telanne seuraa ministeri Anita Leinon kanssa juuri saapunutta uutta videota, jonka sanoma ahdistaa. Leinolla ei ole mitään kokemusta vakavien kriisien hoitamisesta, mutta tilanne on nyt niin vaikea, että olisiko minkäänlaisesta asiantuntemuksesta edes hyötyä.
Quadrossa tutustumme paremmin myös Matias Virran vaimoon ja aikuiseen poikaan. Tytärkin on, mutta vain mainintana. Kerkko sen sijaan tulee tarinassa tutuksi. Kerkko oli opiskellut tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi ja on nyt töissä korkean teknologian kehitysyhtiössä Tampereella. Kerkkoa kiinnostaa Senaatintorin tapahtumat, mutta miten Kerkko liittyy tapahtumiin, se selviää tarinasta.
Quadronkin aihe on ajankohtainen, siitä plussaa. Jopa niin päivänpolttavaa että 5.1.2021 Aamulehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin, että uutta droonilakia aletaan soveltaa Suomessa 31.12.2020. Uusi laki edellyttää isompien droonien käyttäjien rekisterointiä sekä pääsääntöisesti kokeen suorittamista.
Lisätietoja Suomen Ilmailuliiton sivuilta.
Aavaa kiitin tarinan yksinkertaisuudesta, joka toimi hyvin niinkin ja vähäinen henkilömäärä ilahdutti. Toinen osa jatkuu toisenlaisena, sillä nyt väkeä on paljon enemmän ja tarina on kirjoitettu monipolvisemmaksi. Myös päähenkilön perhettä ongelmineen marssitetaan estradille.
Tämä osa ei aluksi ollut minulle niin mieleinen kuin aloitusosa koska tekstissä on makuuni liikaa teknologiaa, tietokoneasioita, hakkerointia yms. Lisäksi olisin jättänyt pois muutaman hikisen paidan ja ministerin jatkuvan punastumisen, mutta nämä ovat vain lillukanvarsia muuten niin hyvässä dekkarissa.
Ja kyllä minä ens alkuun mieleni niin pahoitin kun huomasin, että rikosylikomisario Ojaniemi oli mennyt vaihtamaan hyvän sukunimensä Ojanperäksi. Onneksi myöhemmin kävi ilmi, että virheellinen sukunimi esiintyi vain kerran, alussa.
Dekkari kertoo mm. drooneista, teknologiasta, yhteiskunnan rakenteiden muutosvaarasta, hakkeroinnista ja valtaapitävien keskinäisistä kähminnöistä.
Mikä ilahduttavaa, dekkari paranee sivu sivulta aina loppuhuipennukseen ja yllätyksiin asti. Hyvin kirjoitettu jännä tarina. Pidin! Tekisi mieli sanoa, ja sanonkin: vapise Ilkka Remes, Timo Kyllönen on iskussa!
Jos olisin ehtinyt viime vuoden puolella lukea Quadron, se olisi päätynyt top-listalleni.
Hieman äijämäinen on Quadronkin kansi, josta kuitenkin pidin enemmän kuin Aavan kannesta. Erityisplussan saa punainen sävy ja punaiset sivujen reunat. Väritys nivoo mukavasti dekkarit samaan sarjaan. Minkähän värinen on seuraava kansi?
Kyllösen kirjat ovat pienen kristillisen kustantamon Aikamedian valikoimissa ja täytyy todeta etten olisi osannut heidän sivuiltaan dekkareita etsiä. Kirjailija otti yhteyttä (hyvä kun otti) ja kertoi näistä dekkareista. Kiinnostuin sen verran, että varasin molemmat kirjastosta.
P.S. Kielitoimiston mukaan sekä drone että drooni ovat oikein, mutta droonia suositellaan helpomman taivutuksen ja sanahahmon selkeyden vuoksi.
++++++++
Kirjailija, journalisti, media- ja metsäalan yrittäjä
Timo Kyllönen, synt. 1980. Asuu Kuhmossa.
*******
Ilmestyneet teokset:
Aava 2019 - Quadro 2020
Kommentit
Lähetä kommentti