Evie Wyld: Me olemme susia - kauno

 

Naakka tulee oksaltaan, josta se näki ison kalliosaaren meressä. Se arveli nähneensä väkivaltaa ja jäi odottamaan. Se ajatteli linnunaivoillaan, että ihminen on tuollainen, että pian se on ohi ja pian saan lihaa.

Evie Wyld: Me olemme susia , 417 s. - suom. ilm. 2020 - The Bass Rock 2020 - suomennos: Aleksi Milonoff - kansi: Emmi Kyytsönen - Tammen Keltainen kirjasto ********* arvostelukappale

2000-luku
Nelikymppinen Viviane "Viv" on saapunut Lontoosta siivoamaan ja laittamaan suvun taloa myyntikuntoon. Talo sijaitsee Skotlannissa, lähellä merta. Suurin osa huonekaluista on jo viety huutokauppaan, mutta tekemistä riittää. Talossa on vielä henkilökohtaisia tavaroita ja rouva Hamiltonin maalaamia vesiväritöitä, joista monet esittävät läheistä rantaa, Bass Rockia (joka on kirjan alkuperäinen nimi)  Itse asiassa rouva Hamilton on Vivin ja hänen siskonsa Katherinen mummi, mutta sitä nimitystä ei koskaan käytetty. 

Viv ei ole ollut kunnosssa seitsemään vuoteen. Tällä hetkellä on isää ikävä, ja suruunsa Viv juo ja erehtyy vääriin miehiin. 
Kaupassa käydessään Viv kiinnittää huomiota outoon naiseen, joka ostaa kalliin paketin, jossa on neljä minttujäätelöä. Kaupan ulkopuolella nainen alkaa puhua Viville, joka olettaa tämän pyytävän kyytiä. Tarinan edetessä Viviane törmää aina välillä naiseen eli Maggieen, joka lopulta päätyy yöpymään talossa. Maggie on seksityöläinen, joka kertoo omanlaisiaan juttuja ja neuvoo miten pärjätä, jos mies heittäytyy hankalaksi. Täytyy olla kikkoja, joita miehet eivät osaa odottaa.
- Voisin kertoa listan kaikista paikoista ja tilanteista, joista olen päässyt karkaamaan menemällä röökille. Voisin kasata joukkueen kaikista miehistä, jotka olisivat halunneet sitoa meikäläisen ja heittää autonsa takakonttiin, mutta ovat huomanneet, että olen hävinnyt savuna ilmaan.
- Siis häippäätkö röökin varjolla?
- Joskus. Joskus sokaisen sillä äijän. (...) Oletko tumpannut jonkun silmään? 

1950-luku
Ruth on mennyt naimisiin Markin kanssa. Mark on leskimies, jolla on kaksi poikaa, Michael ja Christopher. He asuvat isossa talossa Skotlannissa, North Berwickissä. Ruthin mielestä talo on aivan liian suuri perheelle, jonka pojat käyvät sisäoppilaitosta ja mies viettää paljon aikaansa Lontoossa käydessään töissä. Ruth elää Betty-sisäkön ja Booey-koiran kanssa ja yrittää parhaansa mukaan sopeutua. Pojat käyvät tietysti lomillaan kotona, jolloin Ruth joutuu paapomaan heitä. 

Ei ihme ettei Ruth viihtynyt, sillä paikkakunnalla on tosi outoa porukkaa, esim. omituisesti käyttäytyvä pappi. Ja mitä ihmettä olivat perinteiset aikuisten piiloleikit?
- Nainen kiljui ja miehet nauroivat, ja sitä jatkui ja jatkui, kunnes yksi miehistä huusi:" Kiinni on!"
(...) Samanlaisia ääniä kuului eri puolilta rantaa, eikä Ruth tiennyt mitä naisille tehtiin. 
No, selvisihän se sitten - yök. En olisi ikimaailmassa halunnut osallistua tuollaiseen leikkiin.

Peter ei kohtele vaimoaan kovin kivasti ja Ruthilla on täysi työ yrittää olla yhtä hyvä vaimo kuin Peterin edesmennyt Elspeth. Ruth kuitenkin koettaa panna kampoihin.
- Olen täällä siksi että toit minut tänne, siksi että minä voisin hoitaa lapsiasi sillä aikaa kun sinä jatkat elämääsi niin kuin sinulla ei olisi perhettä lainkaan. (...) Minä en ole perkele lastenlikka.

Aikansa kuluksi Ruth myös siivoaa paikkoja. Aiemmin Peterin huone on jäänyt rauhaan, mutta kerran Ruth seisoo työhuoneen ulkopuolella, avaa oven ja astuu sisään Peteriltä tuoksuvaan huoneeseen.
Ruth alkaa tutkia kirjoituspöydän laatikoita, joista löytyy sekalaista tavaraa - kynänkärkiä, paperiliittimiä, kenkälusikoita eri hotellesta. Eräästä laatikosta Ruth löytää muistikirjan ja avaa sen...

Sarah on nuori tyttö, joka elää 1700-luvulla. Sarah oli eksynyt äidistään ja sisarestaan ja jäänyt yksin.
- Heillä on sikalassa tyttö. Hänet poltetaan. 
Leskirouva Clements lähtee herättämään talon isäntää, jotta tämä rientäisi apuun. 
- Heillä on kuulema noita ja se poltetaan. (...) Tyttö on noitunut miehet ja maat. (...) Meidän pitää saada polttaa se.

Sarah pelastuu, mutta joutuu pakenemaan vainoajiaan. Sarah ei lähde yksi, vaan pelastajiensa kanssa. Mutta, onko turvassa heiltäkään. Isältä, joka on entinen pappi ja hänen pojaltaan.

Kirja kertoo eri muodoissa naisten kohtaamasta väkivallasta ja alistamisesta. Vuosisadat vaihtuvat ja miesten kohtelu naisia kohtaan muuttaa vain muotoaan.  
Tämä oli jotenkin hämmentävä kirja. Aluksi tarina oli minusta sekava, mutta eteenpäin lukiessa asiat ja sukulaissuhteeet alkoivat avautua. Silti lukemisen jälkeen jäi vähän höntti olo. 

Kolme naista kolmella eri vuosisadalla, ja kaikki kokevat omanlaistaan väkivaltaa. 
Vähäisimmän osan saa Sarah, ja juuri hänestä olisin halunnut lukea enemmän. Sarahin osuuden kertojana on entisen papin poika. Eniten tarinassa oli Ruthia ja se aikakausi olikin mielenkiintoisin, mutta koin sen ahdistavimmaksi. Vivin osuuksista olisin mielelläni antanut palstatilaa Sarahille.

Teos jakaantuu seitsemään lukuun ja yhtä lukuunottamatta otsikointi on englanniksi, (miksei ole käännetty?), joiden sisällä eri aikakaudet vuorottelevat. Joidenkin päälukujen lopussa on lyhyt "tyttöluku", mutta kuka tyttö on vai onko heitä monta? Näitä nimettömiä tyttöjä ei kohdella hyvin, ei fyysisesti eikä henkisesti.

Olen lukenut myös Kaikki laulavat linnut ja pidin siitä hiukkasen enemmän. Molemmat kirjat ovat tummasävyisiä, ihmisillä ei todellakaan mene hyvin. 
Rankoista tarinoista ja pienoisesta sekavuudesta huolimatta pidin Me olemme susia-kirjasta. En sen tarinoiden paikoin ahdistavista sisällöistä, vaan siitä ovelasta tavasta miten Wyld on aihetta käsitellyt. 
Täyteläinen kirja. 

Hiekka muuttuu betoniksi, jos sillä makaa liian kauan, kylmyys menee luihin ja ytimiin.

++++++++
Kirjailija
Evelyn Rose Strange "Evie" Wyld, synt. 1980 Lontoossa, jossa nykyään myös asuu ja työskentelee kirjakaupassa. Kasvuvuotensa Wyld vietti Australiassa isovanhempiensa sokeriruokofarmilla.

********
Suomennetut teokset:
Kaikki laulavat linnut 2017 - Me olemme susia 2020

Lisäksi suomentamattomia novelleja sekä esikoiskirja After the Fire, A Small Voice (2009)

Kommentit

  1. Olen lukenut teoksen Kaikki laulavat linnut ja luen varmasti tämänkin kirjan jossakin vaiheessa.
    Mukavaa Loppiaisen jatkoa ja loppuviikkoa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti