Raivokas tuulenpuuska riepotteli koivuista irronneita paljaita oksia pitkin hautausmaata risteiliviä kävelyteitä. Se toi mukanaan jäätävän kylmiä sadepisaroita, jotka saivat kuoleman läsnäolon tuntumaan julman todelliselta.
Nuori nainen on ravintolassa odottamassa erästä henkilöä, jonka kanssa on jutellut netissä jo useamman viikon. Nyt olisi tarkoitus tavata, mutta ketään ei näy. Aikansa odotettuaan nainen poistuu ravintolasta, viestittää kämppikselleen tulevansa kohta kotiin, peukalokyydillä. Mutta nainen katoaa.
Kämppis tekee katoamisilmoituksen ja Joensuun poliisi alkaa tutkia tapausta.
Muistin virkistämiseksi poliisissa työskentelevät rikoskomisario Väinö "Väiski" Rossi, jonka vaimo oli kadonnut mystisesti yksitoista vuotta sitten. Rikosylikonstaapeli Robert "Rob" Peura asuu yksitoistavuotiaan tyttärensä kanssa. Lisäksi ydintiimiin kuuluvat vanhemmat konstaapelit Petteri "Pete" Nissinen, Tommi Hietala ja Maria Jacobsson. Poliisin uutena tutkimussihteerinä on aloittanut Eila Laitinen.
Poliisilaitokselle oli aiemmin tullut oudohko yhteydenotto, jossa nainen kysyi neuvoja mahdollisessa rikosasiassa. Kaveri oli ollut poissa monta päivää ja palatessaan oli mustelmilla ja pelokas.
Mahtaisivatko nämä tapaukset jotenkin kuulua yhteen? Poliisit päättävät lähteä kysymään lisätietoja.
Lauri Vuori on joutunut sairaalaan. Miehellä on todettu parantumaton sairaus. Sisarenpoika Kasperi on käymässä enon talolla ja löytää kirjahyllystä kirjeen. Kirjeen päällä on nimi. Puhelinnumero osoittautuu salaiseksi. Mitä tehdä? Miten kirjeen saisi toimitetuksi oikealle henkilölle? Enolta ei viitsisi kysyä. Niinpä Kasperi avaa kuoren, lukee sisällön ja järkyttyy.
Pidin sarjan edellisistä osista, etenkin aloituksesta, Pahaa parempi, joka ilmestyi 2016. Seuraava osa ilmestyi vuotta myöhemmin ja sitten vierähti kolme vuotta. Sarjaa kirjoitettaessa toivoisin aina, että osien väli ei olisi kovin pitkä, sillä vuosien saatossa yleensä unohtaa niin paljon edellisten kirjojen tapahtumista ja henkilöhahmoista. Tai sitten tekstiin pitäisi ujuttaa "muistelutietoja".
Pidin myös Routamorsiamesta, joka alkaa oikeastaan kahdella prologilla. Toinen on nimetty prologiksi ja toisen tapahtumat sijoittuvat aikaan "vuosi sitten". Molemmat luvut houkuttelevat lukemaan. Tarinat kulkevat vaivatta vailla väkivaltaisuuksia, dialogi toimii ja on sopivasti jännitystä. Päähenkilöiden yksityiselämää on jonkin verran, toisten enemmän kuin toisten, mutta niillä on tarkoituksensa. Väiski persoonana on suosikkini. Tapahtumia on sopivasti, kuten henkilöitäkin. Tekstin seassa on kauniita luontokuvauksia:
- Kuusen vieressä seisova nuori metsäkauris säikähti valoa ja ääntä ja puikkelehti sulavasti pakoon. Katkeilevien oksien loittoneva ääni kertoi sen katoavan jonnekin kuusimetsän uumeniin.
Ja kiitos, että kirjan kansinimeen oli löytynyt tavuviiva!
Hyvä dekkari, mutta minulla on yksi toive kirjailijalle: En maltaisi odottaa seuraavaa osaa useampaa vuotta, joten voisiko seuraava osa ilmestyä vähän nopeammin, jo vaikka vuoden päästä, pls. Kiitos!
Edit: Kirjailija lupaili neljättä osaa ensi vuodeksi, mahtavaa!
P.S.
- "Minä kyllä olen sitä mieltä, että meille voisi löytyä kohtalaisen nohevia apureita Murha.infosta ja Facebookin Dekkariryhmästä", Maria sanoi virnistäen.
P.P.S. Jos haluaa pysyä onnellisen tietämättömänä, niin ei kannata lukea takakantta!
++++++++
Kirjailija ja kieltenopettaja
Suvi Piiroinen, synt. 1977, kotoisin Pohjois-Karjalasta.
*******
Ilmestyneet teokset:
Väinö Rossi & Rob Peura -sarja:
Pahaa parempi 2016 - Menetetyt 2017 - Routamorsian 2020
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti