Simone Buchholz: Verikuu - 3. suom. / 7. osa - dekkari

 

Häkki on mustaa metallia. Siinä on paksut, todella vahvoilta näyttävät kalterit eikä se ole erityisen iso. Juuri ja juuri riittävän iso, että sisään mahtuu...

Simone Buchholz: Verikuu, 270 s. - 3. suom. / 7. osa - suom. ilm. 2020 - Beton Rouge 2017 - suomennos: Anne Kilpi - kansi: Taina Värri - Kustantamo Huippu ******* Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Katu tulee pimeydestä ja katoaa sataman valojen väliin, ja aivan keskellä, siellä missä alamäki yhtäkkiä alkaa, se on tapahtunut: polkupyöräilijä.

Hei, minä olen 34-vuotias Chastity Riley ja työskentelen Hampurin syyttäjänvirastossa. En ole vuorossa, mutta olen osunut onnettomuuspaikalle, jossa autonkuljettaja on paennut. Rikospoliisi on hälytetty, joten minä voin jatkaa matkaani.
Minulla on tiettyjä paheita, kuten tupakanpoltto, alkoholin nautiskelu ja pidän kyllä miehistäkin. Tosin naapurissani asuu Klatsche, jonka kanssa minulla on jonkinlainen vapaa suhde. Mies ehkä haluaisi enemmänkin, mutten ole ollut kovin innostunut ajatuksesta. Sitten Klatsche pudottaa pommin.
- Pum. Lause putoaa otsalleni kuin nyrkinisku. Se sattuu heti.
Tätä en olisi osannut odottaa. Onneksi jääkaapissa on puoli pulloa vodkaa. Kulauttelen ja kulauttelen, mutta tämä auttaa vain hetkeksi.

Mutta siis, nyt on aamu ja olen lähdössä töihin kun puhelin soi. Piirisyyttäjä Kolb soittaa ja ilmoittaa, että hänellä olisi minulle yksi juttu. Ajattelin ensin, että se liittyisi eiliseen yliajoon, mutta ei. Tämä on vallan muuta, josta piirisyyttäjäkään ei tiedä oikein muuta kuin että Mohn & Wolffin luona on mies häkissä ja poliisit yrittävät saada miestä ulos. 
Lähden matkaan ajatellen kuinka outo tapaus: mies häkissä Hampurin suurimman kustantamon edessä. Mistä mahtaa olla kysymys? Tuskin mikään mainoskikka. 

Pääsen paikalle, eikä näky todellakaan ole mieltäylentävä. Häkin ympärillä seisoo katsojia, jotka olivat kuulema aiemmin käyttäyneet vähemmän sivistyneesti. 
LKA 44 eli osavaltion rikospoliisiyksikkö haluaa ottaa tapauksen hoitaakseen, mutta heidän edustajansa on juuttunut ruuhkaan.

Komisario Ivo Stepanovic saapuu paikalle. Tämä arvoituksellinen poliisi on lähes hyvännäköinen uurteisine kasvoineen ja harmaantuvine hiuksineen. 
Olen nyt saanut uuden työtoverin, josta en vielä osaa sanoa mitä hänestä pitäisi ajatella. Aika näyttää.

Ja kuulkaas, hyvät ihmiset. Jos kuvittelitte, että selviäisin yhdellä yliajotapauksella ja ihmisellä häkissä, niin olette tyystin väärässä. Häkkikeissi poiki vielä toisen samanmoisen tapauksen ja ryhdyimme Ivon kanssa pohtimaan voisiko näillä tapauksilla olla yhteistä nimittäjää. Ja kun vielä tapahtui muutakin, niin olemme varmoja, että jotain mätää näissä jutuissa on. Ei ole mikään mainoskikka, ei tosiaan. Tässä alkaa olla ihmisten henki kyseessä. 

On minulla työn lisäksi vähän yksityiselämääkin, tosin se on aika rajoitteista ja välillä yksipuolista.
Minulla on vain kolme ystävää. Poliisi Geog Faller, mutta hän on nyt pitkällä lomalla jossain päin Espanjaa. Fallerin kanssa on mukava pohtia rikostapauksia. Sitten on rikosylikomisario Vito Calabretta, jonka oikea etunimi on Stefan, mutta poliisiasemalla hänet on ristitty uudelleen. Lopuksi Carla, joka nykyään häärää ravintola Blaue Nachtin tiskin takana. Carla on naimisissa Roccon (on muuten mainio grillaaja) kanssa, mutta onkohan heidän välillään jotain skismaa, sillä Rocco on niin outo.
Niin ja onhan nyt myös Ivo, olisiko hänestä ystäväksi tai joksikin...

..........
Olen pitänyt kaikista Buchholzin kirjoista, mutta tästä eniten. Kirjailijan kirjoitustyyli viehättää, luvut ovat lyhyitä ja usein virkkeetkin. Sähkösanomatyyli häiritsi hieman ensimmäisen osan kohdalla, mutta Verikuussa en edes huomannut. Pidän myös hauskasti nimetyistä luvuista: Ja kun kaikki lyhdyt ovat sammuneet, tulette huomaamaan, että sumua ei voi syödä tai Yleisesti ottaen sataa kuraa.
Tarinat etenevät hyvin ja niitä on helppo seurata. Erityisplussan annan humoristisen kuvailevasta kirjoitustavasta, joka ei kuitenkaan mene överiksi.
-...olen vasta herännyt, silmäni ovat kuin pilvenraot taivaalla.

Aiemmissa osissa oli hieman lörpettelyä, mutta nyt sitä oli vähennetty (tai en huomannut). Yksityiselämää on muttei sen määrä minua haitannut ja sitä taitaa olla vähemmän kuin edellisessä osassa. Raakoja kuvauksia tai tapauksia ei ole.
Jotkut henkilöistä teitittelevät edelleen toisiaan, mutta oli hauska huomata, että jotkut olivat siirtyneet sinutteluun. 

Paljon kehuja nyt satelee ja tulee pari lisää: Pidän kirjojen suomennoksista (Anne Kilpi). Pidän dekkareiden kansista, jotka ovat yksinkertaisia, mutta kuvaavia (Taina Värri). Pidän myös kirjan koosta. Mahtuu näppärästi laukkuun ja on kevyt pitää kädessä. 
Onko mitään mistä en tykännyt? Kyllä, tarinan tupakointia olisi voinut vähentää. Enkä pidä siitäkään että joudun odottamaan seuraavaa osaa...

Ei ole ihme, että Simone Buchholz on nykyään yksi Saksan menestyneimmistä rikoskirjailijoista ja sarja on saanut useita palkintoja. 
Suosittelen.

Niin me kulutamme aikaa ja lähetämme savumerkkejä.

++++++++
Kirjailija, toimittaja
Simone Buchholz, synt. 1972 Hanaussa ja asuu Hampurissa. Opiskellut filosofiaa ja kirjallisuutta. Puhuu rakkaudesta, kuolemasta ja jalkapallosta. Pitää Napolista, Tahitista, Pietarista ja Brooklynistä, mutta asuu Hampurissa sen sään takia.
(Lähde: Kirjailijan kotisivut)

Syksyllä 2019 kävin kuuntelemassa Helsingin Kirjamessuilla kun Siri Kolu haastatteli Simone Buchholzia.
(ⓒ Piritta's photo)

*********
Ilmestyneet suomennokset:
Chastity Riley -sarja:
Revolverisydän 2019, osa 1 - Krokotiiliyö  2019 osa 6 - Verikuu 2020 osa 7
Alkuperäiskielellä osat 8 ja 9 ovat jo ilmestyneet, joten ehkä saamme seuraavaksi suomennoksen osasta 8: Mexikoring
Seuraava osa ilmestyy syksyllä 2021. 

Kysyin vuosi sitten kustantajalta miksi neljä osaa on jätetty välistä suomentamatta. Vastaus: "Näin on sovittu kirjailijan kanssa," Väliosien puuttuminen ei tuntunut haittaavan.

Linkki edelliseen osaan Krokotiiliyö:


^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit