Kaarina Grifftths: Punainen piru ja musta enkeli, 259 s. - ilm. 2018 - esikoisdekkari - Taika Tarinat Ltd ******* Kirja kirjailijalta, kiitos!
45-vuotias Heli Lehtonen on kesäapuna Onnelassa, joka on vanhainkodin ja hoitokodin välimuoto. Onnelassa on kolmisenkymmentä asukasta.
- Nämä ovat vanhuksia, jotka kaipaavat seuraa ja hyvän kodinomaisen ympäristön.
Heli viihtyy työssään Onnelassa ja tuntuu, että niin asukkaatkin. Olli yrittää laihduttaa päästäkseen leikkaukseen, lievästi dementoitunut Klara haikailee kuollutta aviomiestään, ja pelkää jotain. Marja puolestaan on iso ja ilkeä ja Anni neuloo kissalle takkia. Ja kun erilaisia vanhuksia asuu yhdessä, niin ei voi välttyä yhteenotoilta. Tosin ei toistaiseksi mitään sen vakavampaa kuin että saattaa saada kudinpuikosta käsivarteen.
- Ite sie oot höperö ja ilkea vielä lisäks. Pie vaan huol' omista asioistas! Kudinpuikko heilahti ilmassa ja upposi Marjan hyllyvään käsivarteen.
Anjan johdolla henkilökunta yrittää pitää vanhukset ruodussa ja huolehtia, että kaikilla olisi hyvä olla.
Juhannuksena pidetään juhlat, ja millaiset kalaasit, huh huh. Pöydillä tanssitaan ja alkoholi virtaa, kunnes illanvietto saa tylyn lopun. Eräs henkilö löytyy kuoleena ja surmaan liittyy eriskummallinen yksityiskohta. Tätä ennen oli Onnelassa ollut muutamia outoja tapauksia ja lääkkeitäkin oli kadonnut.
Nuorempi konstaapeli Niko Ranta ja vanhempi konstaapeli Heikki Tuunanen alkavat tutkia tapausta. Ei ole helppo tehtävä, sillä osa asukkaista on dementoituneita, joten kenen puheisiin voi luottaa? Mikä on musta enkeli, josta Klara aina höpisee, entä punainen piru, johon asukkaan saamassa uhkauskirjeessä viitataan? Onko sittenkään Onnela nimensä veroinen? Mitä vanhainkodissa mahtaa olla käynnissä?
Teoksen prologi on harhaanjohtava, kauhu-uni. En olisi aloittanut kirjaa näin, olisin jättänyt unen pois kokonaan. Dekkarin heikkous on tapahtumaköyhä alku. Lisäksi nimettyjä henkilöitä (parikymmentä) on alussa ihan liikaa, kun kuitenkin itse tarinassa on vähemmän.
Kirjaa joutuu kahlaamaan puoliväliin asti ennen kuin alkaa tapahtua. Löysä startti valitettavasti saattaa karkottaa monet lukijat ja kirjan kannet sulkeutuvat.
Tässä tapauksessa kannatti lukea sinnikkäästi eteenpäin, sillä sisukkuus palkittiin. Tarinaan tuli lisää "tavaraa" ja yhtä sun toista alkoi tapahtua. Monia henkilöitä epäillään, mutta ketkä lopulta ovat syyllisiä?
Jaksan myös vinkua alkaa laulamaan -muodosta. Sattuu silmiin, sattuu korviin...onkoonkin, että on yleiskielessä hyväksytty. Ja kun vielä tulee kahdesti samassa virkkeessä, niin voi apua: ...mutta vasta kun jonkun sukulaiset alkoi painostamaan, niin asioita alettiin tutkimaan.
Muutama kielioppivirhe sattui silmään, mutta ei niistä nyt tämän enempää.
"Kansi-ihmisenä" antaisin vähän satakutia harhaanjohtavasta kannesta. Monet valitsevat luettavansa kannen perusteella, ja tästä saa kauhukirjan käsityksen. Aika pelottava on myös äänikirjan kansi, jossa on isot linnun jalat kynsineen. Kirjassa ei nimittäin ole mitään kauhuun viittaavaakaan, vaan päinvastoin on leppoisa murhamysteeri, vailla väkivaltaa, maalaismaisemassa järven rannalla.
Tarinassa on myös viitteitä kirjailijan entiseen asuinpaikkaan Saksaan, ja itse asiassa dekkarin idea syntyikin saksalaisen naapurin sotamuistoista.
Alkua lukuunottamatta ihan kelvollinen esikoisdekkari, jossa teksti kulkee ja mukana on myös jonkin verran huumoria. Tosin epätodellista on esim. se, että juhannuksena juopottelee niin henkilökunta kuin asukkaatkin. Varsin vastuutonta.
Kirja kuitenkin paranee sivu sivulta ja hieman erilainen loppu on hyvä. Hyvän mielen kevytdekkari ja aion kyllä lukea toisenkin osan.
++++++++
Kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti
Kaarina Griffiths on asunut Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa ja nyt asuu Englannissa.
********
Ilmestyneet teokset:
Punainen piru ja musta enkeli 2018 - Trennan sokkelo 2020
Kommentit
Lähetä kommentti